Georg Philipp Telemann

Wikipedia

Georg Philipp Telemann (14. maaliskuuta 1681 – 25. kesäkuuta 1767) oli saksalainen säveltäjä. Hän oli elinaikanaan barokin ajan suosituin säveltäjä. Nykyään häntä pidetään aikansa suurimpana Bachin ja Händelin jälkeen. Hän yhdisti ensimmäisenä saksalaisena säveltäjänä teoksissaan koko Euroopan alueelta saadut musiikilliset vaikutteet.

[muokkaa] Elämä

Telemann syntyi Magdeburgissa ja opiskeli kieliä sekä tiedettä Leipzigin yliopistossa. Telemann matkusti elämänsä aikana paljon. Säveltäjänä hän oli täysin itseoppinut. Hänen vanhempansa olivat halunneet hänestä kirkonmiestä isänsä tavoin, mutta Telemann opiskeli musiikkia salaa itsekseen. Telemann tunnettiin nuoruuden vuosinaan siitä, että hän oppi soittamaan jokaista soitinta, jonka sai käsiinsä

Vuonna 1708 hänet kutsuttiin orkesterinjohtajaksi Eisenachiin, missä hän sai myöhemmin kapellimestarin viran, ja vuonna 1712 Telemann sai Frankfurtin kaupungin musiikillisen johtajan viran. Hänen lopullinen koko elinajan kestänyt virka-asemansa oli toimia Johanneumin kanttorina ja viiden Hampurin pääkirkon musiikillisena johtajana. Häntä pyydettiin Leipzigin tuomaskanttoriksi, mutta hän kieltäytyi tästä virasta, minkä jälkeen Johann Sebastian Bach otti sen vastaan. Telemannia seurasi virassaan hänen kummilapsensa Carl Philipp Emmanuel Bach. Telemann kirjoitti kolme omaelämäkertaa vuosina 1718, 1729 ja 1740.

[muokkaa] Teokset

Telemannin teokset käsittävät instrumentaali- ja vokaaliteoksia melkein kaikista tuon ajan tyylilajeista. Pitkän elämänsä aikana Telemann sävelsi ilmeisesti enemmän kuin kukaan muu koskaan eläneistä säveltäjistä, joskaan monet hänet töistään eivät ole säilyneet meidän ajallemme asti (on mahdollista, että Mozart sävelsi Telemannia enemmän elinvuosiin suhteutettuna). Hänen teoksensa on listattu erikseen tehdyssä luettelossa, jonka selkärankana voidaan pitää yli tuhatta hengellistä kantaattia.

Määränsä lisäksi teokset hämmästyttävät monipuolisuudellaan. Telemann sävelsi niin teknisiltä vaatimuksiltaan helpohkoa kamarimusiikkia ihmisille kotikäytöön sekä suuren mittakaavan hengellisiä töitä kirkoille. Tämän vuoksi Telemannin teoksia on usein perusteettomasti jaoteltu "pinallisiin" ja "korvia miellyttävään". Hänen teoksensa ovat yleensä melodisesti kekselijäitä ja harkitusti jonkun tietyn soittimen sointia ajatellen laadittuja. Näin hän tietoisesti erottui kollegoidensa Bachin ja Zelenkan eri soitinten suhteen eriytymättömästä orkestraatiosta ja yhdenmuotoisesta fuugatyylistä.

Telemannin teoksiin kuuluu:

• yli 600 orkesterisarjaa, sinfoniaa, konserttoa, teoksia sooloviululle, sonaatteja, duettoja, triosonaatteja, kvartetteja sekä musiikkia uruille ja muille kosketinsoittimille.
• yli 40 oopperaa, serenaadia ja intermezzoa
• vähintään kaksitoista koko vuoden kirkonmenoihin sävellettyä kantaattisarjaa, 15 messua, 22 psalmia, yli 40 passiota, kuusi oratoriota sekä motetteuja
• lisäksi maallisia kantaatteja, oodeja, kaanoneita ja yksinlauluja

[muokkaa] Oopperoita