Glenn Theodore Seaborg
Wikipedia
Glenn Theodore Seaborg (s. 19. huhtikuuta, 1912, Ishpemingissä Michiganissa, Yhdysvalloissa - k. 25. toukokuuta, 1999) oli yhdysvaltalainen ydinkemisti. Hän sai vuonna 1951 Edwin Mattison McMillanin ohella Nobelin kemianpalkinnon transuraanien kemian havaintojensa ansiosta. Hänet muistetaan parhaiten työstään uraania raskaampien alkuaineiden eriyttämisestä ja tunnistamisesta. Seaborgilla oli ruotsalaiset sukujuuret.
[muokkaa] Kemian alalla
Seaborg hankki koulutuksensa Kalifornian yliopistossa Los Angelesin sekä Berkeleyn kampuksilta. Berkeleyssä hän sai Filosofian tohtorin arvonimen vuonna 1937, ja vuosina 1937-1945 hän toimi yliopiston tutkimusapulaisena, kouluttajana sekä apulaisprofessorina. Hänestä tuli kemian professori vuonna 1946, jonka jälkeen hän toimi Berkeleyssä vielä rehtorina vuodet 1958-1961.
Yhteistyökumppaneidensa kanssa Seaborg vuosien 1940-1955 aikana lisäsi 10 uutta alkuainetta niiden järjestelmään, järjestysnumeroiltaan 94-102, sekä 106. Tunnetuin näistä on ydinvoimateollisuudesta tuttu plutonium (94). Muut hänen keksimänsä alkuaineet olivat americium (95), curium (96), berkelium (97), kalifornium (98), einsteinium (99), fermium (100), mendelevium (101), nobelium (102) sekä Seaborgin itsensä mukaan nimetty seaborgium (106). Kaikki Seaborgin keksimät alkuaineet seaborgiumia lukuun ottamatta kuuluvat aktinoideihin.
Vuosina 1961-1971 Seaborg toimi Yhdysvaltain atomienergiakomission, eli United States Atomic Energy Commissionin puheenjohtajana, aikana jolloin Yhdysvaltain ydinvoimateollisuus kehittyi kiihkeästi.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Seaborg-biografia
- Seaborg Britannica.comin sivuilla
- Nobel-palkinnon esittelypuhe professori A. Westgren
- Biography The Nobel Foundation
| Nobelin kemianpalkinto 1951–1975 |
|---|
|
1951: McMillan, Seaborg | 1952: Martin, Synge | 1953: Staudinger | 1954: Pauling | 1955: du Vigneaud | 1956: Hinshelwood, Semyonov | 1957: Todd | 1958: Sanger | 1959: Heyrovský | 1960: Libby | 1961: Calvin | 1962: Perutz, Kendrew | 1963: Ziegler, Natta | 1964: Hodgkin | 1965: Woodward | 1966: Mulliken | 1967: Eigen, Norrish, Porter | 1968: Onsager | 1969: Barton, Hassel | 1970: Leloir | 1971: Herzberg | 1972: Anfinsen, Moore, Stein | 1973: E.O.Fischer, Wilkinson | 1974: Flory | 1975: Cornforth, Prelog |
| Kemian palkinnon saajat 1976–2000 | Kemian palkinnon saajat 2001– |
