Hammas
Wikipedia
Hampaat (dentes) tavataan lähes kaikilla kehittyneillä eläimillä. Hampaat sijaitsevat suussa, jossa niitä on ylhäällä ja alhaalla leukaluussa. Hampailla on erilaisia käyttötapoja. Yleensä hampaat jauhavat ruuan hienoksi ennen nielaisua, Lihansyöjät käyttävät hampaitaan repiäkseen lihaa. Hampailla on myös mahdollista tarttua saaliiseen.
Hampaat voivat olla pysyviä tai ne voivat olla useaan kertaan uusiutuvia. Esimerkiksi haille kasvaa hampaita koko sen elämän ajan. Jyrsijöillä hampaat taas kasvavat jatkuvasti, jolloin hampaista saattaa tulla ongelma jolleivat ne saa kulutettua hampaitaan tarpeeksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ihmisen hampaat
Ihmisellä on elämänsä aikana kahdet hampaat: maitohampaat ja ns. pysyvät hampaat. Ensimmäiset hampaat eli maitohampaat alkavat tulla näkyviin noin puolen vuoden iässä ja niitä on yhteensä 20 eli viisi kussakin neljässä leukapuoliskossa. Joskus maitohampaiden puhkeaminen saattaa olla todella kivuliasta ja lapsen itkuisuuden ja kiukuttelun syy löytyykin suusta. On tapauksia, kun aikuiselle on tullut kolmannet hampaat. Lisonin tapauksessa vuonna 1896 Ranskassa potilaalle oli kasvanut neljännes hammaskerta.
Ensimmäiset pysyvät hampaat (kuutoset) alkavat ilmestyä noin kuuden vuoden iässä ja yleensä 13-vuotiaalla on jo kaikki pysyvät hampaat. Ne kasvavat ulos leukaluusta ja tiputtavat pois maitohampaat kasvunsa aikana. Viisaudenhampaat eli kahdeksikot ovat poikkeus pysyvistä hampaista, koska ne ilmestyvät usein vasta noin 20. ikävuoden jälkeen ja joillakin ne jäävät kokonaan puhkeamatta. Pysyviä hampaita on siis aikuisella 28-32 riippuen viisaudenhampaiden määrästä. Pysyvien hampaiden pitäisi kestää lopun ihmisiän. Näin ei kuitenkaan aina käy ja hammas pitää huonoimmassa tapauksessa korvata tekohampailla.
[muokkaa] Hampaiden rakenne
Hampaan näkyvää osaa kutsutaan teräksi eli kruunuksi ja sitä peittää elimistön kovin kudos, kiille, joka sisältää noin 98% epäorgaanisia suoloja. Kiille kestää hyvin kulutusta, mutta se uusiutuu huonosti. Kiille on paksuimmillaan hampaan purupinnoilla. Ikenen sisällä olevaa osaa kutsutaan hampaan kaulaksi ja leukaluun hammaskuopassa olevia osia juuriksi. Hampaalla on juuria tavallisesti yhdestä kolmeen. Hampaan sisällä on sidekudoksinen ydinontelo, joka kapenee juuren alueella juurikanavaksi. Ydinontelossa kulkevat hampaan verisuonet ja hermosyyt, joita on hampaassa paljon, koska hammas toimii tärkeänä aistinelimenä.
Hampaassa on kiilteen lisäksi kahta luukudosta. Hampaan pääosan muodostaa hammasluu eli dentiini, jonka kudosta muodostavat solut, ontoblastit, ovat yhtenäisenä kerroksena hammasluun ja hammasytimen rajalla, jonka vuoksi hampaaseen tullut vaurio ei yleensä korjaudu. Hampaan kaulan alueella kiille muuttuu pehmeämmäksi hammassementiksi.
Hammas kiinnittyy leukaluuhuun kollageenisyiden välityksellä.
[muokkaa] Hampaiden hoito
Hammaslääkärien ja suuhygienistien nykyään antamien ohjeiden mukaan hampaat tulisi harjata joka päivä kaksi kertaa 2 min. ajan, jotta hampaat saisivat tarpeeksi fluoria. Hampaat pestään aamulla ennen aamupalan syömistä ja lopuksi illalla ennen nukkumaanmenoa. Harjatessa tulee käyttää fluoria ja mieluiten myös ksylitolia sisältävää hammastahnaa.
Usein reiät alkavat hampaiden väleistä, joten erittäin suositeltavaa on myös hammasvälien puhdistaminen: hammaslangalla, hammastikulla, hammasväliharjalla tai siltalangalla mieluiten kerran päivässä. Hammasvälien puhdistamisen yhteydessä puhdistetaan myös takimmaisten purupintojen välit, mikä vaatii hieman harjoittelua.
Syömiskertoja ei tulisi olla enempää kuin viisi-kuusi kertaa päivässä, koska jokaista syömiskertaa seuraa happohyökkäys, jolloin hampaiden reikiintyminen voi edetä. Syömiskerraksi lasketaan, jos laittaa vaikka yhden viinirypäleen suuhunsa, ainoastaan vesi ei aiheuta suuhun happohyökkäystä. Napostelua tulisi siis ehdottomasti välttää. Lisäksi ruokailun jälkeiset happohyökkäykset olisi hyvä pyrkiä katkaisemaan ksylitolia sisältävällä purukumilla tai mieluummin fluori-ksylitoli-tableteilla, jotka ovat tehokkaampia kuin purukumi, koska ne liukenevat nopeasti suuhun ja niiden fluori korjaa jo alkaneita pieniä alkavia kariesvaurioita. Näiden ohjeiden lisäksi ruokavaliossa tulisi käyttää mahdollisimman vähän sokeria ja happamia elintarvikkeita. Happamiin elintarvikkeisiin kuuluvat kaikki mehut ja virvoitusjuomat sekä hedelmät. Suositeltava janojuoma on vesi.
Monille ihmisille sokeria sisältävien ja happamien tuotteiden käytöstä luopuminen voi tuntua vaikealta. Tällöin kannattaa käyttää näitä tuotteita kuitenkin säännöllisesti, mieluiten muiden syömisten tai juomisten yhteydessä, ja asettaa jokin realistinen sääntö käytön määrästä itselleen. Reikiintymisen lisäksi nimittäin esim. happamat juomat (light-limut ym.) kuluttavat kiillettä hampaan pinnalta aikaansaaden eroosiota ja ajan myötä hampaiden vihlontaa. Tätä vauriota on vaikea korjata jälkikäteen. Avuksi on paitsi käyttökertojen rajoitus, myös veden nauttiminen/ huuhtominen viimeiseksi tai fluoritablettien ohjeenmukainen käyttö happaman juoman jälkeen. Hampaita ei kuitenkaan tule harjata puoleen tuntiin - tuntiin (varsinkaan happaman) elintarvikkeen nauttimisen jälkeen, koska tällöin eroosiota tehostetaan ja kiillettä pikkuhiljaa "harjataan pois". Hammas saattaa kuitenkin kulua kaikista ehkäisevistä toimenpiteistä huolimatta ja tähän kulumaan voi syntyä reikä eli kariesta.
Karies eli hammasmätä eli hampaan reikiintyminen aiheutuu siitä, että tietyt hampaan pinnalla elävät bakteerit tuottavat sokereista (etenkin sakkaroosista ja glukoosista) happamia aineenvaihduntatuotteita (tätä tarkoittaa happohyökkäys), jotka syövyttävät hammaskudosta. Karies saattaa hoitamattomana aiheuttaa jopa yleiskuntoa haittaavia lisätauteja, jos bakteerit leviävät hampaan kautta verenkierrosta elimistöön.
Suomessa on kattava kunnallinen ja yksityinen hammashoito. Suomen laki velvoittaa kunnan tarjoamaan kaikille kuntalaisille hammashoidon. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tietyillä kunnilla on ollut kuitenkin suuria vaikeuksia. Kunnallisissa terveyskeskuksissa ei hoito ole aika yleisen luulon mukaan ilmaista täysi-ikäisille, vaan hammashoito on taksoitettu. Yksityisestä hammashoidosta saa korvausta Kelalta, jolloin hintaero eri sektoreiden hoidolla ei ole yleensä ratkaisevaa.
