Fluori
Wikipedia
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Fluori | ||||
| Tunnus | F | ||||
| Järjestysluku | 9 | ||||
| Luokka | epämetalli | ||||
| Lohko | p | ||||
| Ryhmä | 17, halogeeni | ||||
| Jakso | 2 | ||||
| Tiheys | 0,0017×103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | - (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | kelmeän kellanvihreä | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1886, Henri Moissan | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 18,9984032 amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 50 (42) pm | ||||
| Kovalenttisäde | 71 pm | ||||
| Van der Waalsin säde | 147 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [He] 2s2 2p5 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 7 | ||||
| Hapetusluvut | -1 | ||||
| Kiderakenne | kuutio | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kaasu | ||||
| Sulamispiste | 53,53 K (−219,62 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 85,03 K (−188,12 °C) | ||||
| Moolitilavuus | 11,20×10−6 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | (F2) 6,62 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | (F2) 0,510 kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | 100 Pa 50 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 3,98 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,824 (F2) kJ/kg K | ||||
| Lämmönjohtavuus | (300 K) 0,0277 W/(m×K) | ||||
| Tiedot normaalipaineessa | |||||
Fluori (lat. 'fluor') on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on F, järjestysluku 9 ja CAS-numero 7782-41-4. Se on myrkyllinen, kalpean kellanvihreä, pistävänhajuinen kaasumainen halogeeni. Fluori on kemiallisesti kaikkein reaktiokykyisin alkuaine.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ominaisuudet
Puhdas fluori on hyvin voimakas hapettava aine. Se on reaktiivisin ja elektronegatiivisin kaikista alkuaineista, ja se yhdistyy jopa jalokaasuihin ksenoniin ja radoniin, ja jossa jopa vesi, lasi ja monet metallit syttyvät palamaan. Fluoria verraten hyvin kestäviä ovat kupari, teräs, nikkeli ja iridium sekä happi, kloori ja typpi.
Fluoria on pääasiassa fluoriitissa, kryoliitissa, apatiitissa sekä useissa silikaattimineraaleissa.
[muokkaa] Käyttö
Fluoria käytetään monien orgaanisten fluoriyhdisteiden valmistuksessa, teflonmuovin valmistuksessa, vetyfluoridina (HF) lasin syövytyksessä, hyönteismyrkyissä, hammastahnoissa sekä ydinteknologiassa uraanin isotooppien erottamiseen. Uraani saadaan kaasumaiseksi liittämällä se fluoriin uraaniheksafluoridiksi (UF6), josta tärkeä kevyempi uraani-isotooppi U-235 erotetaan kaasudiffuusiolla tai kaasusentrifugeilla.
Fluori on ihmiselle pieninä määrinä hyödyllistä, sillä se vahvistaa hammaskiillettä ja auttaa sen muodostumista. Tällöin fluori-ionit korvaavat kiilteessä hydroksidi-ioneita. Hammastahnoihin usein lisätäänkin natriumfluoridia (NaF). Joissakin maissa myös juomaveteen lisätään fluoria kansan hammasterveyden edistämiseksi. Kuitenkin suuret (> 5 mg/painokilo) annokset voivat olla hengenvaarallisia ja vaativat välitöntä hoitoa.
[muokkaa] Historia
Fluoria eristi ensimmäisena Henri Moissan vuonna 1886. Kymmenien vuosien ajan monet tutkijat olivat menettäneet terveytensä, jotkut henkensäkin, yrityksissään eristää fluoria.
[muokkaa] Varoitus
Fluoria ja vetyfluoridia (HF) täytyy käsitellä suurella varovaisuudella, ja kaikkea kosketusta silmän ja ihon kanssa on tiukasti vältettävä. Fluori ja fluoridit ovat hyvin myrkyllisiä.
[muokkaa] Aiheesta muualla
