Harmaasieppo
Wikipedia
| Harmaasieppo | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Harmaasieppo (Muscicapa striata) on varpuslintu ja hyönteissyöjä. Se elää avoimissa metsissä ja pihapiireissä. Se on levinnyt koko Suomeen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Selkäpuoli on harmaanruskea, vatsapuoli vaaleanharmaa, rinnassa ja kurkussa tummia viiruja. Jalat ovat lyhyet ja mustat, nokka on musta ja muodoltaan nastamainen, tyypillinen lentäviä hyönteisiä syövän linnun nokka. Nuoret yksilöt ovat ruskehtavampia kuin täysikasvuiset, ja niissä on lievää pilkullisuutta, mikä selittänee lajin englanninkielisen nimen. Elokuisen ruumiinhöyhenten sulkasadon jälkeen nuori lintu muistuttaa vanhaa, mutta sen puku on tuore.
Vanhan harmaasiepon sulkasato tapahtuu vasta talvehtimisalueella, ja sen puku on elo–syyskuussa hyvin kulunut. Harmaasiepon siipien sulkasato etenee päinvastaisessa järjestyksessä kuin kaikkien muiden eurooppalaisten varpuslintujen, eli käsisulat alkavat uusiutua siiven ulkoreunasta lähtien. Kyynärsulkien sulkimisjärjestys vaihtelee, viimeisenä vaihtuu 2. tai 3. kyynärsulka.
Harmaasieppo on noin 14 cm pitkä ja painaa 15–16 g.
Ääni on korkea sirahdus ”sri”, varoitus maiskahtava ”hi-tsa-tsa” tai erittäin korkea ”siiii”. Laulu on vaatimatonta sirahtelua. Istuessaan pystyasennossa avoimella paikalla kohauttelee usein siipiään.
Vanhin suomalainen rengastettu harmaasieppo on ollut 11 vuotta 1 kuukautta 24 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin harmaasieppo.
[muokkaa] Levinneisyys
Harmaasieppo pesii Euroopassa ja Länsi-Aasiassa, talvehtii Afrikassa ja Lounais-Aasiassa. Euroopassa pesii 7–9 miljoonaa paria. Suomessa on puolitoista miljoonaa harmaasieppoparia, joten laji kuuluu Suomen kymmenen yleisimmän joukkoon. Keväällä ensimmäiset saapuvat vapun jälkeen, pääjoukot vasta touko–kesäkuun vaihteessa. Kolean toukokuun jälkeen muutto on myöhässä, ja viimeiset matkalaiset ehtivät meille vasta juhannuksen tietämissä. Syksyllä lähtee elo–syyskuussa.
[muokkaa] Elinympäristö
Harmaasieppo viihtyy harvakasvuisissa metsissä, pihoilla, puistoissa ja puutarhoissa, joissa on lentotilaa puiden välissä.
[muokkaa] Lisääntyminen
Harmaasieppo rakentaa pesänsä avoimelle alustalle, esim. seinustalle tai vaikka halkopinon päälle, ja huolii mielellään edestä avoimen pöntönkin. Metsässä tavallisin pesäpaikka on katkenneen puun pitkän kannon päässä tai kalliojyrkänteen hyllyllä. Se munii 4–6 munaa toukokuun loppupuolelta alkaen. Munapesiä tavataan yleisesti vielä heinäkuussakin. Naaras hautoo 13–14 päivää. Molemmat emot ruokkivat poikasia, jotka lähtevät pesästä pariviikkoisina.
[muokkaa] Ravinto
Harmaasieppo pyydystää lentäviä hyönteisiä niin, että se istuu oksalla, jolta on hyvä näkyvyys, tekee siitä lyhyen pyrähdyksen ohilentävän hyönteisen perään ja palaa sitten takaisin samalle istumapaikalleen. Tämä pyydystystapa, samanlainen kuin kirjosiepolla, on paras tapa erottaa harmaasieppo muista harmaista pikkulinnuista. Syö toisinaan myös maassa olevia selkärangattomia ja syksyllä marjoja.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kivinen, Asko N. 1980: Harmaasiepon erikoinen pesäpaikka. – Lintumies 4.1980 s. 179–180. LYL.
- Liesma, Jorma 1980: Harmaasiepon värimuunnos Valkeakoskella. – Lintumies 4.1980 s. 180–181. LYL.
- Marjakangas, Arto 1982: Harmaasiepon heikko pesimistulos huonon sään takia kesällä 1981. – Ornis Fennica 59:36–37.
- Tast, Johan 1982: Västäräkki, Motacilla alba ahdisteli samalla ikkunalaudalla pesivää harmaasieppoa, Muscicapa striata. – Lintumies 2.1982 s. 98. LYL.
