Rengastus

Wikipedia

Lintuverkolla pyydystetty rubiinihippiäinen (Regulus calendula). Lintuverkoissa lintu jää ansaan verkon muodostamaan ”pussiin”, eikä takerru verkon säikeisiin kuten esim. kalat kalaverkoissa.

Rengastus on ornitologian eli lintutieteen apukeino, jonka avulla tutkitaan monia lintujen elämään liittyviä kysymyksiä, kuten esim. muuttoa ja talvehtimista, ikää, pesimäpaikkauskollisuutta ja kuolevuutta. Myös lepakoita rengastetaan.

[muokkaa] Rengastuksen historiaa

Tanskalainen Hans Christian Mortensen rengasti alumiinirenkailla ensimmäiset kottaraiset 5. kesäkuuta 1899. Tuosta päivästä alkaen maailmassa on merkitty renkailla kymmeniä, jopa satoja miljoonia lintuja. Suomessa rengastus alkoi vuonna 1913 professori Johan Axel Palménin toimesta. Vuodesta 1926 lähtien toimintaa on johtanut ja organisoinut Helsingin yliopiston eläinmuseo (nykyään osa Luonnontieteellistä keskusmuseota), ja siellä erityisesti rengastusta varten aikoinaan perustettu Rengastustoimisto.

[muokkaa] Renkaat

Perinteinen rengas.

Lukurengas.

Renkaita valmistetaan sekä alumiinista että teräksestä. Teräsrenkaita käytetään linnuille, jotka viettävät elämänsä suolaisessa merivedessä tai louhikkoisessa maastossa. Viime vuosina on siirrytty teräksen käyttöön myös vahvanokkaisilla varislinnuilla. Renkaita on Suomessa nykyisin 36 erityyppistä, ja läpimittoja on 26 kokoa.

Rengas on avoin, ja se puristetaan pihdeillä linnun jalkaan varpaiden yläpuolelle eli jalkapöydän ympärille. Eri lintulajeille käytetään eri kokoisia renkaita, jolloin rengas istuu hyvin, ei purista jalkaa, mutta pääsee silti vapaasti liikkumaan. Rengas painaa suhteessa linnun ruumiinpainoon suunnilleen saman verran kuin rannekello ihmisen kädessä.

Renkaassa on juokseva numerointi ja kirjaintunnus. Erityyppisille renkaille on oma kirjaintunnuksensa, millä tavoin ne voidaan tiedonkäsittelyssä erottaa toisistaan. Tyypillinen merkkisarja on esim. 123456X tai HT123456. Renkaan löytäjä ilmoittaa tämän merkkisarjan, tai mieluiten lähettää renkaan Rengastustoimistoon, josta hän saa linnun henkilötiedot. Löytöilmoituksessa pitää mainita myös linnun löytöpaikka, löytötapa (jos kuollut, niin miten kuollut), päivämäärä ja löytäjän nimi ja osoite. Viime mainitut, jotta löytöilmoitus päätyisi perille.

Tutkimustarkoituksiin lintuja voidaan merkitä myös ns. lukurenkaalla, joka on muovinen 10-30 mm korkea rengas, joka suljetaan liimalla, ja johon on kaiverrettu lyhyt merkkikoodi. Lukurenkaita on useita kokoja ja värejä eri lintulajeille. Kaukoputkella tai kiikarilla renkaan pystyy hyvissä olosuhteissa lukemaan jopa satojen metrien päästä. Toimintaa johtaa ja renkaat valmistaa Risto Juvaste. Muovisia värirenkaita ilman merkkikoodia käytetään tutkittaessa tietyn, tavallisesti rajoitetun alueen lintupopulaatiota. Värirenkaita voidaan käyttää erilaisina yhdistelminä.

[muokkaa] Rengastajat

Rengastettu naurulokki lennossa

Rengastus on saavuttanut tavoittensa vasta silloin, kun rengas löytyy. Vain löydön avulla voidaan tehdä tutkimusta. Mitä pienempi ja vaatimattomampi lintu on kyseessä, sitä vähemmän niitä löydetään. Rengastettuja hippiäisiä ja pajulintuja löydetään vain n. joka tuhannes. Kotkista ja muista suurista linnuista sekä metsästettävistä lajeista löytöjä tulee paljon enemmän, noin joka kymmenes rengastettu löydetään. Tilastollisten menetelmien käyttö tutkimuksessa edellyttää suuria löytömääriä. Siksi lintuja on rengastettava paljon.

Monet tutkijat ovat myös rengastajia. Biologiaa opiskelevista nuorista moni ryhtyy rengastajaksi. Heidän lisäkseen tarvitaan vielä suuri joukko lintuharrastajia avustamaan. Pääosa suomalaisista rengastajista, joita on n. 670, onkin aktiivisia lintuharrastajia. Rengastajat eivät yleensä saa palkkaa tai muuta korvausta työstään. Ainoastaan joihinkin erikoisprojekteihin on ollut mahdollista saada avustusta. Monilla lintuasemilla maksetaan rengastajalle päivärahaa.

Renkaat ovat rengastajalle Suomessa ilmaisia. Rengastuksensa jokainen ilmoittaa itse Rengastustoimistoon, valtaosa sähköisessä muodossa Rengas-ohjelmalla. Löydöistä rengastaja saa löytöilmoituksen, josta ilmenevät niin löytöpaikka, -tapa ja -aika kuin myös löytäjän nimi. Kaikki rengastukset ja löydöt kootaan Luonnontieteellisen museon keskustietokoneelle. Kerran vuodessa on järjestetty rengastajien yhteinen viikonlopputapaaminen, Rengastajakokous, jossakin päin Suomea.

[muokkaa] Rengastusmäärät ja löydöt

Kuva selkälokista, jolla on lukurengas CPU2. Lintu on rengastettu poikasena 14. heinäkuuta 1999 Helsingissä ja kuvattu Helsingin Tokoinrannassa 23. huhtikuuta 2006.

Suomessa oli rengastettu lähes 9 miljoonaa lintua vuoden 2004 loppuun mennessä. 10 kautta aikain eniten rengastettua suomalaista lintulajia (1913-2004): talitiainen 790 000, kirjosieppo 570 000, pajulintu 550 000, hippiäinen 330 000, sinitiainen 327 000, punarinta 316 000, ruokokerttunen 307 000, urpiainen 234 000, haarapääsky 227 000 ja harmaalokki 213 000 yksilöä.

Löytöjä oli vastaavana aikana tehty 875 000, joista 410 000 ns. mielenkiintoista löytöä. Eniten näitä mielenkiintoisia löytöjä on tehty: harmaalokki 65 000, talitiainen 33 500, naurulokki 25 000, sinitiainen 13 000, selkälokki 11 500, viirupöllö 10 800, lehtopöllö 10 500, kalalokki 9 200, kirjosieppo 8 400 ja kanahaukka 8 400 löytöä. Suurista linnuista löydetään siis huomattavasti suurempi osa kuin pienistä.

[muokkaa] Muita lintujen merkintätapoja

Joutsenia ja hanhia on merkitty kaularenkaalla, joka on muovinen 5-10 cm korkea rengas, johon on kaiverrettu suurikokoiset merkit, joko kirjaimia ja/tai numeroita. Värejä on useita erilaisia. Kaularenkaan pystyy lukemaan kiikarilla tai kaukoputkella satojen metrien päästä, jopa lentäviltä linnuilta.

Satelliittiseuranta on uusi, erittäin tehokas merkintätapa. Siinä täysikasvuisen linnun selkään kiinnitetään "reppu", joka sisältää pienen radiolähettimen, jonka lähettämää signaalia seurataan satelliitin välityksellä. Merkintätapa ei vielä toistaiseksi sovi pienille linnuille.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Rengastustoimisto
• Lukurengastus - Risto Juvaste (englanniksi)
• Sääksien satelliittiseuranta
• EURING
• Rengastusta Pennsylvaniassa
  • Alhainen, Aila 1986: Rengastajan vaimon mietteitä. - Lintumies 6.1986 s. 288. LYL.
  • Fransson, Thord 1988: Rengastustoiminta Etelä-Gotlannissa. - Lintumies 6.1988 s. 265-267. LYL.
  • Hildén, Olavi & Saurola, Pertti 1982: Suomessa rengastettujen lintujen syysmuuttonopeudesta. - Ornis Fennica 59:140-143.
  • Haapala, Jukka & Saurola, Pertti 1989: Sisämaan seurantapyynti 1987-88. - Lintumies 2.1989 s. 76-77. LYL.
  • Haapala, Jukka & Saurola, Pertti 1992: Sisämaan seurantapyynti 1988-91. - Lintumies 2.1992 s. 60-65. LYL.
  • Haapala, Jukka, Koskimies, Pertti & Saurola, Pertti 1987: SSP - Sisämaan seurantapyynti 1986. - Lintumies 2.1987 s. 76-78. LYL.
  • Juvaste, Risto 1996: Lokki-erikoisnumero. - Siipirikko 1.1996. PKLY.
  • Kania, Wojciech 1992: Safety of catching adult European birds at the nest. Ringer´s opinions. - Ring 14, 1-2:5-50.
  • Laaksonen, Matti, Lehikoinen, Esa & Myrsky, Hannu 1974: Miksi, miten ja missä laajuudessa aikuislintuja rengastavien tulisi suorittaa lintujen mittausta? - Lintumies 3-4.1976 s. 65-76. SLY.
  • Leikkonen, Lauri 1988: Sittenkin mukana! - Lintumies 6.1988 s. 260-261. LYL.
  • Linkola, Pentti 1958: Muuton nopeutta osoittavia Signilskärin lintujen rengaslöytöjä. - Ornis Fennica 35:125-126.
  • Rengastajatoimikunta 1993: Rengastajan vuosikirja 1993. Helsinki.
  • Rengastajatoimikunta 1998: Rengastajan vuosikirja 1998. Helsinki.
  • Rengastajatoimikunta 2001: Rengastajan vuosikirja 2001. Helsinki.
  • Rengastajatoimikunta 2002: Rengastajan vuosikirja 2002. Helsinki.
  • Rengastajatoimikunta 2003: Rengastajan vuosikirja 2003. Helsinki.
  • Rengastajatoimikunta 2004: Rengastajan vuosikirja 2004. Helsinki.
  • Rengastajatoimikunta 2005: Rengastajan vuosikirja 2005. Helsinki.
  • Salmela, Tuomo 1984: Vanhankaupunginlahden rengastustoiminta 1969-84. - Tringa 5.1984 s. 53-67.
  • Saurola, Pertti 1980: Suomessa rengastettujen lintujen ikäennätykset. - Lintumies 1.1980 s. 10-27. LYL.
  • Saurola, Pertti 1980: Lintujen rengastus Euroopassa. - Lintumies 2.1980 s. 70-73. LYL.
  • Saurola, Pertti 1982: Vaikutelmia lintujen rengastuksesta Pohjois-Amerikassa. - Lintumies 2.1982 s. 73-78. LYL.
  • Saurola, Pertti 1982: Suomalaisten isokuovien muutto ja metsästys rengastusaineiston perusteella. - Lintumies 3.1982 s. 110-115. LYL.
  • Saurola, Pertti 1985: Rengastusvuosi 1984. - Lintumies 6.1985 s. 316. LYL.
  • Saurola, Pertti 1988: Näköaloja rengastustyön 75. virstanpyväältä. - Lintumies 6.1988 s. 234-248. LYL.
  • Stén, Ilkka 1988: Rengastajan vastuu. - Lintumies 6.1988 s. 249-251. LYL.
  • Stjernberg, Torsten 1988: Johannes Snellman - rengastuksen edelläkävijä Suomessa. - Lintumies 6.1988 s. 268-277. LYL.
  • Stolt, Bengt-Olof 1988: Ruotsin rengastuskeskus ennen ja nyt. - Lintumies 6.1988 s. 254-257. LYL.
  • Yrjölä, Rauno 1989: Kaislikossa suhisee. - Lintumies 4.1989 s. 178-179. LYL.