Helmipöllö
Wikipedia
| Helmipöllö | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Helmipöllö (Aegolius funereus) on Suomen yleisin pöllö.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Helmipöllön pituus on 22–27 cm. Sen väritys on selästä ruskea, pään alapuolella valkoisia täpliä. Rintapuolelta se on vaalea ja rinnassa on pitkittäisiä tummia juovia. Pää on isokokoinen, silmät ovat suuret ja keltaiset. Nuoret linnut ovat aluksi kokonaan ruskeita. Paino täysikasvuisella linnulla on noin 120–200 grammaa. Helmipöllön lentotapa on suora ja voimakas.
Vanhin suomalainen rengastettu helmipöllö on ollut 14 vuotta 11 kukautta 8 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin helmipöllö.
[muokkaa] Ääntely
Helmipöllöllä on vaihteleva ääni. Soidinaikana koiraat päästelevät lajille tyypillistä po-po-po -ääntä ja muina aikoina äänivalikoimaan kuuluu myös pitkä v-v-v -ääni, sekä ku-ku-ku-ku. Ääni kantaa hyvissä oloissa noin kaksi kilometriä.
[muokkaa] Levinneisyys
Lajia tavataan Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa havumetsävyöhykkeellä. Suomessa havaintoja on tehty lähes koko maassa, mutta alueet, joissa ei ole metsiä, eli lähinnä tunturipaljakat ja ulkosaaristo, eivät ole lajin suosiossa. Suomessa pesii keskimäärin 15 000 paria. Maailman populaation kooksi arvioidaan noin 220 000 yksilöä.
Helmipöllö on vaelluslintu, joka syys–lokakuussa voi vaeltaa satojen kilometrien matkoja, joskus jopa yli 1000 kilometrin matkoja. Vanhat koiraat ovat kuitenkin paikkalintuja.
[muokkaa] Elinympäristö
Yleisimmin helmipöllöä tavataan tuuheissa kuusimetsissä ja myös muunlaisissa metsissä, kunhan tarjolla on pesäkolo ja ravintoa. Helmipöllö pesii myös pöntöissä, joissa on melko suuri suuaukko. Hyvä paikka pöntölle on pellon tai hakkuuaukean laita. Pönttö kannattaa ripustaa kuuseen, kahden tai kolmen metrin korkeuteen.
Helmipöllön kanta vaihtelee Etelä-Suomessa myyräkannan mukana kolmen vuoden sykleissä. Huonoina vuosina aikuisiksi selviytyneiden poikasten määrä on pienempi kuin hyvinä.
[muokkaa] Lisääntyminen
Helmipöllö pesii koloissa tai pöntöissä, mutta sen pesän voi tavata myös rakennuksista tai vanhoista linnunpesistä. Laji munii aikaisin maaliskuusta alkaen ja yleensä 3–6 munaa. Hyvinä myyrävuosina jopa 9 munaa on tavattu. Hautomisaika on noin 27 vuorokautta ja vain naaras hautoo. Poikaset lähtevät pesästä 3–4 viikon ikäisinä.
[muokkaa] Ravinto
Muiden pöllöjen tapaan myös helmipöllö käyttää ravintonaan pikkunisäkkäitä, hiiriä, myyriä ja päästäisiä. Sen ravintoon kuuluu myös pikkulintuja ja sammakoita.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Hölsä, Ismo & Leino, Teemu 1976: Kaksi helmipöllön Aegolius funereus myöhäistä pesintää. – Lintumies 2.1976 s. 57. SLY.
- Järvinen, Olli & Ylimaunu, Juha 1982: Pohojalaasten helmipöllöjen ekologiaa. – Lintumies 4.1982 s. 180–184. LYL.
- Lehtoranta, Jouni, Jukka & Hannu 1981: Helmipöllön (Aegolius funereus) pesintä asuinrakennuksessa. – Lintumies 2.1981 s. 82. LYL.
- Mikkola, Heimo 1974: Helmipöllön Aegolius funereus myöhäinen pesintä. – Lintumies 1.1974 s. 31. SLY.
- Saurola, Pertti 1979: Helmipöllön syysvaellukset. – Lintumies 3.1979 s. 104–110. LYL.
- Sykkö, Matti & Vikström, Sten 1987: Helmipöllön vaelluskäyttäytymisestä. – Lintumies 6.1987 s. 232–237. LYL.
