Henri Bergson

Wikipedia

Henri-Louis Bergson (18. lokakuuta 1859 - 4. tammikuuta 1941) oli ranskalainen filosofi, joka oli vaikutusvaltainen ainakin kotimaassaan Ranskassa, vaikka liikkuikin valtavirran suuntausten ulkopuolella.

Bergsonin elämä oli hiljainen ja tavallinen, kohokohtina hänen kolmen pääteoksensa Essai sur les données immédiates de la conscience (1889), Matiere et Memoire ('Materia ja muisti', 1896) ja L'Evolution créatrice ('Luova evoluutio', 1907) julkaisut.

Bergson kuuluu eittämättä niihin filosofeihin, jotka olivat omana aikanaan erittäin suosittuja, mutta joita kohtaan tunnettu kiinnostus on sittemmin jyrkästi laskenut. Ennen toista maailmansotaa Bergsonin ajattelu oli vielä filosofisen keskustelun keskeisimpiä aiheita, mutta nykyään häntä ei usein edes esitellä yliopiston filosofian kursseilla.

Bergsonilta on suomennettu teos Henkinen tarmo, joka esittelee vitalistista idealismia, sekä teos Nauru: Tutkimus komiikan merkityksestä.

Bergson sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1927.

[muokkaa] Teokset

[muokkaa] Suomennetut teokset

Bergson, Henri (1999): Henkinen tarmo: Tutkielmia ja esitelmiä. (Alkuteos: L’énergie spirituelle: Essais et conférences, 1919.) Näköispainos. Suomentanut J. Hollo. Helsinki: Lasipalatsi. ISBN 951-884-192-6 (1. painos: Sivistys ja tiede 34. Porvoo: WSOY, 1923. 2. painos: Humanitas 8. Porvoo: WSOY, 1958. Lisäpainos 1963.).
Nauru : tutkimus komiikan merkityksestä, suom. Sanna Isto ja Marko Pasanen, Loki-kirjat, 2000