Hissène Habré
Wikipedia
(Kuva: Ministère des Affaires étrangères – Service photographique)
Hissène Habré (s. 1942) oli Tšadin johdossa 1982–1990.
Habré syntyi Tšadissa, joka oli tuolloin Ranskan siirtomaa. Hän kuuluu gorane-kansaan. Habré sai paikan siirtomaahallinnosta ja taitojensa ansiosta jatkokoulutusta Ranskassa. Hän suoritti yliopistotutkinnon valtiotieteissä ja palasi Tšadiin 1971. Pian hän kuitenkin matkusti Libyaan ja liittyi tšadilaiseen sissijärjestöön Forces Armées du Nord. FAN toimi Goukouni Oueddein johtamana Pohjois-Tšadissa toubou-kansan keskuudessa. FAN oli itse toisesta järjestöstä, nimeltä FROLINAT irronnut osa.
Habré saavutti kansainvälistä kuuluisuutta ryhmänsä kaapattua kolme eurooppalaista (ns. Claustre affair) Bardaissa Tibestissa 21. huhtikuuta 1974. Viimeinen panttivangeista vapautettiin helmikuussa 1977. Habrén ja Goukouni Oueddein välit rikkoontuivat muun muassa tästä tapauksesta johtuen, mutta hän säilytti omalla järjestöllään FAN-nimen.
FROLINAT sai huomattavaa tukea Libyalta, joka miehitti uraanista rikkaan Aozoun kaistan Pohjois-Tšadissa ja liitti sen itseensä 1976. Ranska ja Yhdysvallat tukivat Tšadin presidentin ja pääministerin aseman kaappauksella huhtikuussa 1975 ottanutta Félix Malloumia Muammar Gaddafia vastaan. 29. elokuuta 1978 Malloum antoi Habrélle pääministerin viran.
Vuoden 1979 lopulla hallitusvallan otti FROLINATin johtaja Goukouni Weddeye. Liikkeen johtajat kuitenkin ajautuivat valtataisteluun, jota seurasi uusi sisällissota. Habré nousi voittajana valtaan huhtikuussa 1982. Hän loi salaisen poliisin nimeltä dokumentaatio- ja turvallisuusdirektoraatti (DSD), joka jahtasi ja teloitti hänen vastustajiaan. Habré tuhosi myös häntä mahdollisesti vastustaneita heimoja.
Habréa tukivat Libyaa vastaan Sudan, Egypti, Saudi-Arabia, Yhdysvallat ja vuodesta 1983 Ranska. Habrén joukot ajoivat libyalaiset maasta 1987 ja sota päättyi virallisesti 1988.
Voitosta huolimatta Habrén hallitus oli heikko ja etenkin zaghawa-kansan vihaama. Joulukuun 1990 alussa Idriss Débyn joukot marssivat pääkaupunkiin ja Habré lähti maanpakoon Senegaliin. Déby asetti itsensä maan johtoon ja valittiin presidentiksi vaaleilla toukokuussa 2001.
Todisteet Habrén ihmisoikeusrikkomuksista valtakautensa aikana ovat vahvat. Hänen salaisen poliisin päämajastaan saatiin 1208 vankeudessa kuolleen nimet. Hän vainosi myös etelän heimoja 1984, hadjeraita 1987 ja Zaghawia 1989 ja järjesti kymmeniä tuhansia poliittisia murhia.[1] Senegalilainen oikeus syytti häntä rikoksista ihmisyyttä vastaan, mutta tuomio kumottiin, koska rikokset oli tehty ulkomailla. Mikään muu maa ei ole pyytänyt hänen luovuttamistaan.[2]
