Idänkenttämyyrä
Wikipedia
| Idänkenttämyyrä | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
Idänkenttämyyrä (Microtus rossiaemeridionalis; ent. M. epiroticus) on tuore laji Suomen eläimistössä: Helsingin seudulla sitä on tavattu toisen maailmansodan jälkeen. Se ei eroa kenttämyyrästä muuten kuin kromosomistoltaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Levinneisyys
Baltiassa, Venäjällä, Etelä- ja mahdollisesti myös Kaakkois-Suomessa.
[muokkaa] Tuntomerkit
Vartalo on 9–12 cm pitkä, häntä noin nelisenttinen. Paino on 20–50 grammaa. Karvapeite on tasaisen ruskea. Peltomyyrän voi erottaa kenttämyyristä korvien perusteella.
[muokkaa] Ravinto
Idänkenttämyyrä on kasvissyöjä. Lisääntymiskauden aikana se syö kaksisirkkaisia kasveja, syksyllä heiniä, talvella puiden kuoria.
[muokkaa] Lisääntyminen
Kesän aikana syntyy 6–7 poikuetta, joissa yhteensä 35–40 jälkeläistä. Kantoaika vain 20 vuorokautta.
