Kenttämyyrä
Wikipedia
| Kenttämyyrä | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
Kenttämyyrä (Microtus arvalis).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Levinneisyys
Suomessa kenttämyyrä esiintyy vain pienellä alueella Kaakkois-Suomessa, mutta suuressa osassa Eurooppaa se on hyvin yleinen. Suurelta osin se kuitenkin puuttuu Välimeren alueelta ja Britteinsaarilta.
[muokkaa] Tuntomerkit
Kenttämyyrä eroaa peltomyyrästä vain pienten yksityiskohtien osalta. Se on peltomyyrää hieman vaaleampi ja lyhytkarvaisempi. Korvan sisäpinta on lähes karvaton, mutta korvalehden reuna on tiheän, tasapaksuisen karvan peitossa. Ks. myös idänkenttämyyrä.
[muokkaa] Ravinto
Kenttämyyrä on kasvissyöjä, joka suosii peltokasveja. Se valitsee ravintonsa tarkoin nenänsä avulla. Lisääntymiskauden aikana se syö kaksisirkkaisia kasveja, syksyllä heiniä ja talvella puiden kuoria.
[muokkaa] Lisääntyminen
Lisääntymiskausi alkaa välittömästi lumen sulettua. Kenttämyyrän ensimmäiset poikueet syntyvät Etelä-Suomessa vapun tienoilla. Kantoaika vain 20 vuorokautta, kesän aikana 6–7 poikuetta ja 35–40 jälkeläistä.
[muokkaa] Esiintyminen
Kenttämyyrä kaivaa maanalaisia käytäviä paljon, joten se menestyy laidunmailla hyvin. Koiraan elinpiiri voi olla jopa 1 500 m² ja naaraan noin neljäsosan siitä. Kenttämyyrä karttaa kosteita ruohostomaita eikä esiinny korkeakasvuisessa heinikossa. Kuivilla niityillä kenttämyyrä valitsee lyhytkasvuisen heinikon. Se voi asustaa myös sarakkeina peltomyyräpopulaatioiden keskellä.
