Inga Sulin

Wikipedia

Inga Sulin (oik. Inga Sulin-Ahola, s. 17. elokuuta 1945 Luopioinen) on suomalainen näyttelijä ja laulaja.

Hän kokee perineensä musikaalisuutensa äidiltään, joka lauloi paljon. Lapsena Inga esiintyi paljon mm. äitienpäiväjuhlissa, vaikka ei ollutkaan erityisen esiintymishaluinen vielä silloin.

Oppikoulun musiikinopettaja sai Ingan innostumaan musiikista ja antoi hänelle laulutunteja. Hän osallistui 17-vuotiaanan siskonsa ilmoittamana Nokialla järjestetyihin laulukilpailuihin, jotka hän voitti ja jonka seurauksena hän alkoi saada esiintymistarjouksia tamperelaisilta yhtyeiltä. Kaksi vuotta myöhemmin hän perusti oman yhtyeen, jossa kosketinsoittajana toimi hänen aviomiehensä, muusikko Juhani Ahola.

1960-luvun puolivälissä Inga Sulin osallistui levy-yhtiö Pohjoismainen Sähkö Oy:n koelauluun, jossa menestyi hyvin. Ensimmäinen single Etsin kesän tuulta / Kaunis Cassius ilmestyi vuonna 1965. Hän esiintyi ulkomaillakin, kuten Neuvostoliitossa, Saksassa ja Ranskassa ja erityisen paljon Ruotsissa ja Tanskassa.

Vuonna 1968 Inga osallistui Suomen euroviisukarsintoihin Åke Granholmin sävellyksellä Niin kuin jokainen. Samanniminen oli myös Ingan ensimmäinen albumi, joka sisälsi mm. Petula Clarkin kappaleitten käännöksiä ja kaikki singlejulkaisut, jotka siihen asti olivat ilmestyneet. Inga ei pitänyt siitä, että ei saanut vaikuttaa levyttämiinsä kappaleisiin, jonka takia hän pian irtisanoi sopimuksensa.

Vuonna 1967 televisiossa pyöri Inga Sulinin tunnin mittainen show Monimuotoinen musiikkikuvaelma Ingalle ja arkipäiväisille äänille. Se perustui musiikkiin, pantomiimiin ja tanssiin. 1970-luvun alussa hänellä oli eri teemoja käsitellyt musiikkipitoinen show nimeltään Me vasta vallankumoukselliset, me vasta lapselliset Pauli Räsäsen, Acre Karin ja Matti Heinivahon kanssa.

Elokuvauransa Inga aloitti vuonna 1969 Matti Kassilan ohjaamassa Vodkaa, komisario Palmu -elokuvassa. Siinä hän esitti Rauno Lehtisen sävellyksen Kevätkoivu, josta tuli erittäin tunnettu. Elokuvassa näytteli toinenkin tuon aikakauden tähti, Viktor Klimenko. Heidän yhteistyönsä jatkui elokuvan jälkeen yhteisellä kiertueella.

1970-luvulla Inga esiintyi paljon Elannon mainoksissa. Seurauksena tästä syntyi joululevy Erinomaista joulua yhteistyössä Erik Lindströmin kanssa. Sitä seurasi viihteellisempi käännösiskelmiä sisältänyt Feelings.

Kokeellisempaa, kansanmusiikillista ainesta sisälsi albumi Zoom, jonka kappaleet olivat Matti ja Pirjo Bergströmin sovittamia.

Vuonna 1974 Inga osallistui Syksyn Säveleeseen kappaleella Rakkaustaika, jonka tekijä oli säveltäjä-muusikko Johan Simelius.

Ingan levytysuran päätti Erik Lindströmin tuottama albumi Kruuna vai klaava.

Vuonna 1978 Inga lopetti tanssikeikat ja siirtyi teatterin puolelle vieraillen maamme sekä suomen- että ruotsinkielisessä teatterissa. Televisiossa hänet on nähty mm. sarjoissa Vihreän kullan maa ja Salatut elämät. Laulu-uraa hän ei sentään kokonaan jättänyt, vaan esiintyi 1980-luvullamuutamia kertoja lauluyhtye Mirumarun jäsenenä.

Inga työskentelee yhä teatterin parissa freelancerina ja laulaa silloin tällöin yksityistilaisuuksissa. Hän on työskennellyt myös laulunopettajana Tampereen näytelijäntyönlaitoksella.

Vuodesta 1964 hän on toiminut laulajantyön ohella pedikyristinä ja pitänyt omaa kauneushoitolaa.