Iso valliriutta

Wikipedia

Satellittikuva Isosta valliriutasta

Satellittikuva Ison valliriutan pohjoisosasta. Cooktoronin kaupunki Queenslandissa, Cape Melville oikealla

Iso valliriutta (engl. Great Barrier Reef) on maailman suurin koralliriutta, joka sijaitsee Korallimeressä Queenslandin rannikolla Koillis-Australiassa. Se kuuluu maailman vaikuttavimpiin luontokokonaisuuksiin. Iso Valliriutta on noin 2 300 kilometriä pitkä ja se peittää alleen noin 20 000 neliökilometrin kokoisen alueen.

Joskus Ison valliriutan kerrotaan olevan maailman suurin yksittäinen elävä olento. Todellisuudessa se muodostuu monista koralliyhdyskunnista. Alue on maailman suurin meriluonnonsuojelualue ja se valittiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1981.

Ensimmäinen eurooppalainen tutkimusmatkailija, joka näki Ison valliriutan oli James Cook, joka löysi sen 11. kesäkuuta 1770.

[muokkaa] Ison valliriutan ekosysteemi

Riutan muotoutuminen on kestänyt monta miljoonaa vuotta. Nykyisin se kohtaa monia ihmisen aiheuttamia uhkia liikakalastuksesta ilmanmuutokseen. Ison Valliriutan värikäs ekosysteemi koostuu tuhansista erillisistä riutoista, pinnanalaisista koralliyhdyskunnista hiekkaisiin saarekkeisiin. Valliriutan tarjoama kasvupaikkojen ja elinympäristöjen moninaisuus tekee siitä ekologisesti erityisen rikkaan kokonaisuuden.

Alueella elää suuri trooppisten merieliöiden kirjo. Jotkin kalalajit ja selkärangattomat esiintyvät ainoastaan Ison Valliriutan alueella. Kaikkiaan alue antaa elinympäristön 2 000 kalalajille, 350 korallilajille, 4 000 nilviäislajille ja 400 sienilajille. Vedenalaisten koralliyhdyskuntien väliin jää hiekkaisia saaria, jotka ovat tärkeitä pesimäalueita useille merilinnuille.

Meriruohon keskellä laiduntaa runsas merilehmäpopulaatio, ja rauhallisemmilla alueilla elää suolaisen veden krokotiileja. Hiekkaiset rannat ovat merikilpikonnien tärkeitä pesimäpaikkoja. Meri parveilee erilaisia kaloja. Korallien seassa askeltelee pullonokkadelfiinejä, kiinanvalkodelfiinejä, iravadindelfiinejä ja spinnerdelfiinejä. Syvemmissä vesissä uivat miekkavalaat, lahtivalaat ja ryhävalaat.

Isoa Valliriuttaa uhkaavat muun muassa saastuminen sekä liikakalastus. Maanviljelyksiltä mereen valuvat ravinteet kasvattavat leväkasvustoja, jotka hajotessaan kuluttavat happea, jolloin muut eliöt joutuvat kärsimään. Öljynporaus vahingoittaa koralleja ja uhkaa saastuttaa alueen veden.

Liikakalastus vaurioittaa alueen eliöstön vuorovaikutussuhteita. Korallit tuhoutuvat liian suuren laidunnuspaineen seurauksena kun ylikalastetaan lajeja, jotka hyödyntävät ravintonaan koralleja laiduntavia kalalajeja. Iso Valliriutta kärsii lisäksi ilmastonmuutoksesta. Meriveden lämpeneminen rikkoo koralleja monin paikoin ja muuttaa loistokkaan väriset korallimetsät kuolleen kalpeiksi.

Säilyäkseen jälkipolville Iso Valliriutta tarvitsee nykyistä laajempia kokonaan rauhoitettuja alueita. Tällä hetkellä kalastus suodaan jopa 95 prosentin suuruisella alueella Valliriutan varrella. Noin puolella Valliriutan pinta-alasta saa myös pohjatroolata, mikä pilaa merenpohjaa ja on äärimmäisen tuhoisaa vedenalaiselle elämälle.

[muokkaa] Turismi

Isolle valliriutalle järjestetään runsaasti veneretkiä esimerkiksi Australian Cairnsista. Värikkäät kalat ja muut merieläimet sekä kirkas vesi houkuttelevat sukeltajia ja snorklaajia. Turisteilla on mahdollisuus päästä esimerkiksi ruokkimaan merilevällä kilpikonnaa tai kurkistelemaan korallien koloihin. Retkihinnan lisäksi turisteilta peritään riuttavero, jota käytetään riutan suojelemiseen. Korallien katkominen ym. riutan häiritseminen on kiellettyä.