Miekkavalas
Wikipedia
| Miekkavalas | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
Miekkavalas (Orcinus orca) on lämminverinen, ilmaa hengittävä merinisäkäs. Nimestään ja koostaan huolimatta miekkavalaat kuuluvat delfiineihin.[1] Miekkavalas on ainut Orcinus-sukuun kuuluva laji.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tuntomerkit
Miekkavalasuros painaa noin 7–10 tonnia ja on noin 7–9,8 metriä pitkä.[2] Naaras painaa noin 4–6 tonnia ja on noin 6,4 metrin pituinen.[2]
Miekkavalaan selkä ja sivut ovat mustat, silmän yläpuolella on soikea valkea laikku, kyljet sekä vatsa ovat valkeat. Väritys on hyvä suojaväri: vedessä ylhäältä päin vaikkapa jäälautalta katseleva ei näe valasta selän mustan värin sekoittuessa veteen eikä alhaalta päinkään näe valasta hyvin, koska veden alle tuleva auringon valo saa valkoisen värin muuttumaan huomaamattomaksi.[3] Selkäevän takana on valkea satulalaikku, vartalo on torpedomainen ja tukeva. Miekkavalaalla on melamaiset, päistään pyöristyneet kylkievät.
Urosten selkäevä voi olla 1,8 metriä korkea,[4] naarailla se on matalampi. Suussaan miekkavalailla on 10–13 paria hampaita, jotka ovat pitkiä ja teräviä, muodoltaan kartiomaisia.[4] Hampaiden pituus on 7,6 cm.[3]
Miekkavalaat voidaan luetteloida valokuvien perusteella. Tunnusmerkkejä ovat evän takana olevan valkoisen läiskän muoto ja evän reunan kolot.
[muokkaa] Levinneisyys
Miekkavalaita esiintyy lähes kaikissa maailman merissä. Ne ovatkin levinneet laajemmalle alueelle kuin mikään muu petoeläinlaji ja ovat ihmisen lisäksi laajimmalle levinnyt nisäkäslaji.[1] [5] Parhaiten miekkavalaat viihtyvät napa-alueiden viileissä vesissä.[4] Eniten havaintoja on Japanin, Pohjois-Amerikan rannikon, Islannin, Norjan, Skotlannin, ja Etelämantereen vesiltä. Miekkavalaiden tarkka määrä on tuntematon,[2] mutta niitä arvioidaan olevan 100 000.[1]
[muokkaa] Elintavat
Naaraiden ikä on keskimäärin 50 vuotta, mutta ne voivat elää 80-vuotiaiksi. Urokset elävät keskimäärin 30 vuotta ja korkeintaan 50–60 vuotta. Vankeudessa miekkavalaat elävät keskimäärin 20-vuotiaiksi.[1]
Naaraat kantavat poikasta 14–15 kuukautta.[4] Synnytyksessä on mukana ainakin yksi toinen miekkavalas. Poikasia imetetään yli vuosi.[4] Poikaset imevät useita kertoja tunnissa, pari sekuntia kerrallaan. Vastasyntynyt poikanen on pari metriä pitkä ja painaa 180 kiloa.[4]
Miekkavalaat ovat nopeimpia valaita: ne pystyvät pyrähdyksissä uimaan lähes 50 km/h,[1] normaalin uintivauhdin ollessa kuitenkin 3–10 km/h. Miekkavalaat käyvät pinnalla hengittämässä puolen minuutin välein, mutta pystyvät olemaan sukelluksissa 15–20 minuuttia. Normaali sukellussyvyys on 60–180 metriä, mutta miekkavalaat voivat käydä 300 metrin syvyydessä.
Miekkavalaat muodostavat perheitä, jotka rakentuvat äiti-valaan ympärille.[2] Perheet pysyvät yhdessä koko elinikänsä.[4] Laajennetut perheet muodostavat laumoja, jotka kuuluvat heimoihin, joiden yksilöitä yhdistää samanlainen ääntely. Laumoissa on yleensä 5–30 miekkavalasta, joskus jopa 100 yksilöä.[2] Heimot muodostavat yhteisöjä, joita käytetään myös miekkavalaiden tunnistamisessa. Samaan miekkavalasyhteisöön kuuluvien yksilöiden välillä ei ole havaittu aggressiivista käytöstä. Miekkavalaille on tyypillistä yhteistyö, kommunikaatio, luottamus ja hyväksyntä.
Esimerkiksi Pohjois-Amerikan länsirannikon miekkavalailla on erityyppisiä elintapoja:[1]
- Jotkut miekkavalaat elävät rannikon lähistöllä ja naaraiden johtamilla perheryhmillä on oma elinalueensa, joilla ne liikkuvat melko säännöllisen päivärytmin mukaan. Ne syövät kalaa, useimmiten lohta.
- Toiseen ryhmään kuuluvat miekkavalaat liikkuvat pieninä 2–6 valaan ryhminä, mutta eivät pysy millään tietyillä alueilla. Kulkijoiden ruokavalioon kuuluvat yleensä hylkeet, delfiinit ja muut valaat. Tämä ryhmä saalistaa hiljaa eivätkä käytä kaikuluotausta kuten muut miekkavalaat, vasta napattuaan saaliin ne aloittavat ääntelyn.
- Avomerellä liikkuvista miekkavalaista tiedetään hyvin vähän, mutta niiden tiedetään liikkuvan suurina laumoina ja välttävän matalia rannikoita.
[muokkaa] Ravinto
Ravintonsa miekkavalaat paikallistavat ultraäänien avulla, jotka heijastuvat takaisin kohteesta.[4] Miekkavalaiden ei myöskään tarvitse juuri pelätä muiden petoeläinten hyökkäyksiä. Vaikka kaskelotti onkin kooltaan suurimpia petoeläimiä, niin silti sekin voi joutua nälkäisten miekkavalaiden saaliiksi.[5] Miekkavalaat syövät kaloja, merilintuja, merinisäkkäitä (esim. hylkeitä ja mursuja) ja muita valaita.[4] Yhteensä ruokaa kuluu päivässä 227 kiloa.[3] Yleensä miekkavalasparvet erikoistuvat jonkin tietyn saaliseläimen pyydystämiseen. Toisille kelpaavat hylkeet ja muut merinisäkkäät, toiset taas keskittyvät kaloihin.[5] Miekkavalaat saalistavat kalaparvia säikäyttäen ne piirittämällä[4] tai iskemällä pyrstöllä kaloja tainnoksiin. Suurempia nisäkkäitä, kuten kaskelotteja ja merileijonia miekkavalaat saalistavat tönimällä päällään saalista ja aiheuttamalla niille sisäisiä verenvuotoja. Argentiinassa miekkavalaat pyydystävät merileijonien ja muiden hylkeiden poikasia loikkaamalla rantaan niiden perässä – missään muualla maailmassa ne eivät tee näin.[1]
[muokkaa] Ääntely
Miekkavalaat päästävät erilaisia ääniä: vihellyksiä, naukaisuja, narinaa, näppäilyjä ja naputtelua. Valaat käyttävät ääntään esimerkiksi silloin, kun lauma aikoo saartaa kalaparven yhdessä.[1] Napsahduksia käytetään kaikuluotaukseen: saaliin paikallistamiseen ja ympäristön havainnointiin. Äänipulssit ovat kutsuääniä. Poikaset oppivat ääntelyn emoltaan ja lähisukulaisten ääntely onkin samantyyppisempää kuin kaukaisten sukulaisten – tarpeeksi etäiset sukulaiset eivät enää ymmärrä toisiaan, koska sukupolvien aikana ääntely muuttuu sen verran. Myöskään eri heimoihin kuuluvat miekkavalaat eivät ymmärrä toisiaan, ne puhuvat ikään kuin eri kieltä. [1]
[muokkaa] Uhat
[muokkaa] Kemikaalit
Ympäristön saastuminen lisää miekkavalaiden sairastumisriskiä ja aiheuttaa ongelmia lisääntymiselle.[2] Tutkimusten mukaan arktisten alueiden eläimistä miekkavalaiden elimistössä on kaikkein eniten haitallisia kemikaaleja.[6] Tämä on päätelty Norjan rannikolla elävien miekkavalaiden rasvakudoksesta otetuista näytteistä. Ennen näytteiden ottoa jääkarhuja pidettiin kemikaaleista eniten kärsivimpinä arktisten alueiden eläiminä, mutta tutkimuksen jälkeen käsitys on muuttunut. Tutkimusten mukaan miekkavalaiden elimistöstä mitatut torjunta- ja palonestoainepitoisuudet ovat suuremmat kuin yhdelläkään muulla arktisen alueen eläinlajille. Syynä suuriin kemikaalipitoisuuksiin juuri miekkavalailla lienee niiden asema ravintoketjun huipulla; saaliseläinten keskuudessa kiertävät kemikaalit päätyvät lopulta miekkavalaisiin. Miekkavalaiden rasvakudoksessa olevat kemikaalit ovat haitallisimmillaan varsinkin imetysten aikana, jolloin kemikaalit siirtyvät nopeasti myös poikasten elimistöön.
Miekkavalaista mitatut kemikaalipitoisuudet osoittavat selvästi pohjoisten merialueiden olevan huonommassa tilassa kuin on luultu.[6] Varsinkin palonestoaineet voivat aiheuttaa suoranaisesti eläinlajien keskushermostoon, käyttäytymiseen sekä lisääntymiseen. Eräskin miekkavalaista löydetty vaarallinen kemikaali on yhdistetty laboratoriokokeissa pysyviin käyttäytymismuutoksiin. Lisäksi osa kemikaaleista saattaa luonnossa hajota vaarallisempiin kemikaaleihin ja niiden sekä jo luonnossa olevien kemikaalien yhteisvaikutus olisi erityisen haitallista arktisten alueiden eläimistölle.
[muokkaa] Triviaa
- Norjassa on mahdollista käydä katsomassa luonnossa miekkavalaita valassafareilla, joita järjestetään loka-tammikuussa.
- Eräs kuuluisa miekkavalas oli Free Willy -elokuvassa esiintynyt Keiko.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 1,5 1,6 1,7 1,8 Helena Telkänranta: Miekkavalailla on omia murteita. Helsingin Sanomat 5.12.2006
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 2,5 Nature Parks Conservation Association: Killer Whale (englanniksi) luettu 3.1.2007
- ↑ 3,0 3,1 3,2 NationalGeographic.com (englanniksi) luettu 5.1.2007
- ↑ 4,0 4,1 4,2 4,3 4,4 4,5 4,6 4,7 4,8 4,9 Arturo Arzuffi ja Ezio Giglioli: Elävä luonto - Jäätiköiden eläimiä. Satukustannus 2004.
- ↑ 5,0 5,1 5,2 Miekkavalaan hyytävät kesäseikkailut. Tieteen kuvalehti 7/2002
- ↑ 6,0 6,1 Tietoa miekkavalaiden elimistön kemikaalipitoisuuksista WWF:n sivuilla
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Orca Network (englanniksi)
- Killer Whales (englanniksi)
- Brittiläisen Kolumbian miekkavalas-adoptointi (englanniksi)
