Keskustelu:Itsesensuuri/Vaihtoehtoinen versio

Wikipedia

Käyttäjän Räyhähenki lähdeversio artikkelista

Itsesensuuri on julkaisijan itsensä harjoittama sensuuri tai pidättyvyys valtiollisesti arkaluonteisten mielipiteiden ilmaisussa^[1]. Itsesensuurissa toimittaja päättää itse olla tekemättä juttua tai käsittelemättä aihetta tietystä näkökulmasta. Päätökseen vaikuttavat usein ne julkilausumattomat periaatteet, jotka määrittävät sen, mistä ja miten saa kertoa. Lisäksi kiire, laiskuus ja väsymys vaikuttavat siihen mitä julkaistaan. Itsesensuuri voi olla tietoista tai tiedostamatonta^[2].

[muokkaa] Itsesensuurin muotoja

Erityisesti itsesensuuria on harjoitettu kylmän sodan aikana Neuvostoliittoa kohtaan. Jos jotain hätkähdyttävää oli pakko saada julkisuuteen, se piti toimittaa ensin Tukholman lehtiin, joita sitten voitiin lainata Suomessa.^[3]

Itsesensuuria voi tapahtua myös jonkin äänekkään, mutta yleensä suppean ryhmän, yrityksen, kansanosan tai jopa yksittäisen henkilön painostuksesta. ^lähde? Asian sensurointivaatimus ei itsesensuurissa lähde siihen kohdistuvasta tahosta, vaan painostus lähtee toimijasta itsestään tai tulee taholta, joka arvelee tietävänsä kohteena olevan tahon mielipiteen asiasta. ^lähde?

Esimerkki eräästä itsesensuurin arkisesta käyttötavasta on tiedotusvälineen päätoimittaja, joka jättää merkittävää ilmoittajaa koskevan negatiivisen mutta paikkansapitävän tiedon julkaisematta, koska arvelee ilmoitustulojen vähenevän. Tiedotusvälineen toimittaja voi myös jättää Journalistin ohjeiden^[4] perusteella rikoksen tehneestä henkilöstä kertomatta hänen ihonväriinsä tai vaatetukseen liittyvän, kansanryhmään selvästi viittaavan asian, mutta rikoksen selvittämisen kannalta oleellisen valtaväestöstä poikkeavan tuntomerkin, koska arvelee sen loukkaavaksi. Asiaa pyritään joskus kiertämään siten, että tuntomerkkien perusteella selvästi Romanien tekemien rikosten kohdalla kerrotaan naisten pukeutuneen kansallispukuun (Oikea termi olisi kansanpukuun)^[5] tai tummaihoisten kohdalla puhutaan yleisesti ilmeisesti ulkomaalaista syntyperää olevista henkilöistä^[6].

On esitetty näkemyksiä, joiden mukaan itsesensuuria esiintyy näkymättömänä ja rakenteellisena yhteiskunnassa. Mediatutkija Peter Phillips viittaa aiheesta kirjoittaessaan Edward Hermanin ja Noam Chomskyn erityisesti Yhdysvaltojen mediaa koskeviin tutkimuksiin, joiden mukaan markkinatalousyhteiskunnassa oleva media heijastaa omistajiensa sekä mainostajien arvoja ja mielipiteitä.^[7]

[muokkaa] Muhammad-pilapiirrosjupakka

Pääartikkeli: Muhammad-pilapiirrosjupakka

Esimerkkinä tiedotusvälineiden viime aikoina keskustelua aiheuttaneesta itsesensuurista on Muhammad-pilapiirrosjupakka^[8], joka alkoi kun Tanskan suurin päivälehti Jyllands-Posten julkaisi 30. syyskuuta 2005 kaksitoista pilapiirrosta (katso: Jyllands-Postenin pilapiirrokset) islamin perustajasta Muhammadista. Tanskalaislehti ilmoitti halunneensa asiasta käydyn julkisen keskustelun tiimoilta kokeilla, onko sananvapaus Tanskassa kaventunut maahan muuttaneiden muslimien vaikutuksesta. Kysymys nousi esille, koska islamilaisuudesta kertovaan lastenkirjaan oli vaikea saada kuvittajia.

Jupakka aiheutti valtavan kohun islamistien keskuudessa ja käytännössä kaikki lehdet kieltäytyivät vapaaehtoisesti julkaisemasta pilakuvia peläten äärimuslimien kostoa. Suomessa kuvat julkaisi Suomen Sisu verkkosivuillaan. Pääministeri Matti Vanhanen pyysi anteeksi itsensä ja Suomen hallituksen puolesta kuvien julkaisua, mitä Suomen Sisu piti islamistien mielistelynä.

Oululaisen kulttuurilehti Kaltion julkaistua pilakuvia kritisoineen sarjakuvan, päätti lehden johtokunta erottaa päätoimittajan. Sarjakuvan julkaisu johti myös yhden johtokunnan jäsenen eroon ja mainostajien boikottiin lehteä kohtaan.