Jäniksenmetsästys
Wikipedia
Useimmissa maissa, myös Suomessa metsäjänis kuuluu metsästettäviin lajeihin. Erittäin lisääntymiskykyisenä sen kanta kestää verotuksen hyvin, eikä metsästys vaikuta siihen, vaan kannansäätelijänä toimivat pedot ja kannan tihentyessä tartuntataudit, yleensä jänisrutto eli tularemia.
Jänistä metsästetään nykyään ajavien koirien avulla, jäljittämällä ja vaanimalla esimerkiksi ruokailupaikalla. Aiemmin jänistä metsästettiin myös ansoin, "rihmoin". Kaikki em. metsästysmuodot perustuvat jäniksen elintapojen hyvään tuntemiseen.
Ajavalla koiralla metsästäminen perustuu jäniksen kaavamaiseen pakokäyttäytymiseen. Paetessaan jänis kiertelee suppeahkolla alueella (halk. max. n. 1 km) ja käyttää samoja reittejä yhä uudelleen. Tätä voi metsästäjä menestyksekkäästi käyttää hyväkseen. Usein pakoon lähtenyt jänis palaa makuupaikalleen, josta makuupaikan läheisyyteen asettunut metsästäjä voi tavoittaa sen.
Jäljittäminen lumijäljillä perustuu kokemusperäiseen tietoon siitä, että metsäjänis asettuu makuulle jälkiensä sivuun. Yöpumispaikalle saapuessaan se palaa tarkasti omia jälkiään lyhyen matkaa ja hyppää metrin tai enemmän sivulle. Tämän eksytyksen, murteissa "paluuperät", se toistaa aina kolmesti ja luottaa siihen, että saalistaja ohittaa sen ja tarvittaessa jänis pääsee selän takaa ja etumatkan turvin pakoon.
Jäniksen tavat tunteva metsästäjä ei siis etsi jänistä jälkiensä päästä vaan jälkien vierestä heti toisten "paluuperien" jälkeen.
Ansapyynti rihmoin on tapahtunut usein jäniksen polulta: se nimittäin käyttää mielellään samoja, ilmeisesti turvalliseksi kokemiaan reittejä. Ne on helppo ansoittaa. Perimätiedon mukaan jäniksen ansasilmukan alalaidan on ollut oltava vaaksan korkeudella. Nykyisin ansalankaa ei saa käyttää jäniksen pyydystämiseen.
Metsäjänistä voi metsästää myös hiipimällä. Jäniksen kuulo paljastaa metsästäjän sille oletettavasti jopa kilometrin etäisyydeltä, mutta jäniksen pekoetäisyys ei ole kovin pitkä. Peitteisessä maastossa jopa alle metrin ja avomaastossa 20-80 metriä. Metsäjänis kuitenkin pysähtyy ensimmäiseltä, varovaiselta pakolaukalta käytännössä aina vain 10-30 metriä juostuaan. Jos ruokailustaan havahtuneelle ja pakoa aikovalle jänikselle esimerkiksi viheltää tasaisesti ja melko hiljaisella äänellä, se ei pakene niin herkästi vaan käy jopa uteliaaksi. Tällöin lähestyminen on helppoa.
Jäniksiä ammutaan myös satunnaisesti muun metsästyksen yhteydessä. Kokemusperäisesti tiedetään esimerkiksi, että mikä tahansa korpimetsän keskellä sijaitseva heinäkasveja kasvava "saareke" on jänisten suosima yöpymis- ja ruokailupaikka. Kannan ollessa runsas tällaisesta paikasta karkottuu jänis lähes aina.
Jäniksen turkis on lähes arvoton nahan ohuuden vuoksi. Aiemmin siitä on tehty päähineitä ja joskus myös peitteitä. Jäniksenkäpälää on käytetty sutina.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Aseet
Aseena jänisjahdissa käytetään yleisimmin haulikkoa, varsinkin ajavaa koiraa käytettäessä. Sopiva haulikoko läpi kauden on 3,5 mm. Jousi on yleistymässä, kivääriä käytetään satunnaisesti.
[muokkaa] Ajokoirarodut
Suomessa yleisin ajokoirarotu on suomenajokoira. Muita ajokoirarotuja ovat beagle, dreeveri ja eestinajokoira. Muitakin rotuja käytetään satunnaisesti: yleensä jokainen koirarotu ajaa jänistä tms., mutta ajokoiraroduista poiketen vain niin kauan kuin saalis on näkyvillä.
[muokkaa] Liha ja riistareseptejä
Jäniksen liha on erittäin vähärasvaista ja se sisältää jonkin verran hyviä rasvahappoja. Energiaa jäniksen lihassa on vain 130 kcal/100 g.
[muokkaa] Saalismäärä
Metsäjänissaalis on vuosittain 200 000-350 000 yksilöä luontaisen kannanvaihtelun mukaan. Rusakkosaalis vaihtelee 60.000-70.000 yksilön välillä.
[muokkaa] Muut saalistajat
Ilveksen saalissa jäniksillä on keskeinen osa, mutta vajaan tuhannen ilveksen kantamme ei kykene säätelemään koko jäniskantaa, silti paikallisesti vaikutus voi olla suuri. Metsästysseurat ovat eräin seuduin ruokkineet jäniksiä ja saaneet parannettua ilveksenkin elinoloja.
Ilveksen väitetään voivan kuulla jäniksen sinänsä lähes olemattomat ruokailuäänet noin 200 metrin päähän.
Kettu ja kanahaukka kykenevät metsästämään aikuisia jäniksiä. Supikoira ja muut pienpedot verottavat poikasia tai sairaita yksilöitä.
