Kanahaukka
Wikipedia
| Kanahaukka | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Kanahaukka (Accipiter gentilis) on keskikokoinen päiväpetolintu.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Roteva ja pitkäpyrstöinen keskikokoinen petolintu. Muistuttaa varpushaukkaa ja jonkin verran myös jalohaukkoja. Aikuinen kanahaukka on selkäpuolelta tummanharmaa, valkealla vatsapuolella sillä on harmaita poikkiraitoja. Silmäkulmajuova valkoinen ja selkeä. Nuori kanahaukka on päältä tumman harmaanruskea ja vaalealla vatsapuolella ruskeita pitkittäisraitoja. Koiras on 49–56 cm pitkä, siipien kärkiväli 93–105 cm. Naaras on paljon isompi, 58–64 cm pitkä ja siipien kärkiväli 108–127 cm. Paino on 650–1500 g.
Ääni on kauas kantava kälkätys. Naaraan ääni on hiukan matalampi, pesällä varoitellessa vihlovan kova. Poikasten kerjuuääni on viiltävän terävä vinkuna.
Soidinlennossa maaliskuussa koiras lentää reviirin yllä hidastetuin siiveniskuin ja kälkättää. Innostuu soidinlennolle usein lokakuun kauniilla pakkasilmoillakin.
Vanhin suomalainen rengastettu kanahaukka on ollut 17 vuotta 10 kuukautta 11 päivää vanha. Euroopan vanhin oli ruotsalainen 18 vuotta 9 kuukautta vanha haukka.
[muokkaa] Levinneisyys
Kanahaukan pesimäalue ulottuu Länsi-Euroopasta halki Venäjän Tyynenmeren rantaan ja Japaniin. Se pesii myös Pohjois-Amerikassa. Talvella kanahaukan voi tavata muun muassa Keski-Aasiassa ja Pohjois-Meksikossa. Kanahaukkaa tavataan myös koko Suomessa Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. Euroopassa pesii 60 000 - 90 000 paria, joista Suomessa 5 000-6 000 paria, Britteinsaarilla 400 - 450. Venäjän kanta on 70 000 - 100 000 ja Turkin 100 - 1000 paria.
[muokkaa] Elinympäristö
Kanahaukka elelee rauhallisilla metsämailla, useimmiten kuusikon suojassa. Saalistusretket ulottuvat myös soille, järville ja pelloillekin. Kaupunkien laitamilla elää omat kanahaukkaparinsa, jotka saalistavat kaatopaikoilla, satamissa ja kaupunkialueella. Kanahaukka on paikkalintu ja siis elää reviirillään vuoden ympäri, mutta kuitenkin talvisin varisten ja pulujen houkuttelemina osa kanahaukoista siirtyy lähemmäs ihmisasutusta. Nuorista linnuista osa muuttaa syys-lokakuussa meren yli Ruotsiin ja Baltian maihin, joskus jopa Puolaan ja Saksaan saakka. Esimerkiksi kaupunkialueilla kanahaukka voi olla talvisin jopa yleisin petolintulaji nuorten lintujen siirryttyä helpon ravinnon perässä ihmisasutuksen sekaan.
[muokkaa] Lisääntyminen
Pesä rakennetaan järeään mäntyyn tai kuuseen, toisinaan koivuun tai haapaan. Pesäpuun täytyy olla vahvaoksainen, tai rungossa on tukeva useamman latvan haarauma, sillä haukat voivat käyttää sukupolvesta toiseen samaa pesää. Jopa kymmeniä vuosia. Reviirillä on usein myös pari-kolme vaihtopesää. Pesä on tavallisesti rungon puolivälissä, 10-15 m:n korkeudella. Vanha pesä on suuri ja korkea risukasa, sillä emot tuovat pesään joka kevät uusia oksia. Asutussa pesässä on aina tuoreita havuja pesämaljassa. Asutun pesän tunnistaa maasta käsin pesinnän loppuvaiheessa runsaista untuvista, joita irtoaa sekä sulkasatoisista emoista, poikasista että saaliseläimistä.
Muninta alkaa Etelä-Suomessa huhtikuussa. Munia on tavallisesti 3-4. Naaras hautoo 7-8 viikkoa. Haudonnan aikana ja poikasten ollessa pieniä koiras huolehtii perheen ruokkimisesta. Poikaset kasvavat lentokykyisiksi 7-8 viikossa, pienemmät koiraat viikkoa nopeammin. Pesästä lähdön jälkeen ne pysyttelevät pesän lähimetsässä, ja itsenäistyvät noin kuukautta myöhemmin.
[muokkaa] Ravinto
Kanahaukka pyydystää lintuja ja pieniä nisäkkäitä, suurimpina saaliina metsäjänis ja kanalinnut kuten teeri, metso ja fasaani. Naaraiden saaliit ovat vaihtuneet kanalintukantojen romahdettua tehometsätalouden ja pienpetojen lisääntymisen myötä enemmän jäniksiin - tämä näkyy tutkimuksissa naaraiden keskipainon kasvamisena. Koiraat syövät pääasiassa oravaa ja rastaita, myös vesimyyrä on keskeistä ravintoa hyvinä myyrävuosina. Pienikokoinen koiras iskee satunnaisesti suurempaan saaliiseen. Kuviteltu kilpailu samasta riistasta ihmisen kanssa on johtanut kanahaukan vainoamiseen - kanahaukka käyttää saalikseen myös runsaasti varislintuja, joten tätä kautta se myös hyödyttää riistalintujen pesintämahdollisuuksia.Orava on perussaaliseläin, linnuista etenkin kyyhkyt, pyyt, varikset ja närhet. Kanahaukan rauhoittamisesta huolimatta niiden määrä on koko ajan vääjämättömästi laskemassa sopivien elinympäristöjen kadotessa ja vaihtuessa taimikoiksi.
[muokkaa] Suojelu
Kanahaukka on Suomessa rauhoitettu kokonaan luonnonsuojelulain nojalla.
Haukkametsästäjät pitävät kanahaukkaa erinomaisena saalistajana. Kanahaukan munia on salakuljetettu myös Suomesta.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Forsman, Dick & Ehrnstén, Björn 1985: Onko kanahaukka taantumassa? - Lintumies 2.1985 s. 83-88. LYL.
- Kosonen, Hannu, Purra, Esa & Virtanen, Hannu 1979: Ampuhaukka Falco columbarius kanahaukan Accipiter gentilis saaliina. - Lintumies 2.1979 s. 84. LYL.
- Sarkanen, Mauri 1969: Kanahaukka ahdistamassa kuikkaa. - Lintumies 3.1969 s. 77. SLY.
- Vilhunen, Lasse 1977: Viirupöllö Strix uralensis kanahaukan Accipiter gentilis saaliina. - Lintumies 1.1977 s. 23. LYL.
