Kettu
Wikipedia
| Kettu | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Kettu (Vulpes vulpes) eli punakettu on koko Suomessa esiintyvä, yleensä punaruskea petoeläin. Se on myös maailman levinnein maalla liikkuva petoeläin: sen levinneisyysalue käsittää lähes koko Pohjois-Amerikan ja Euraasian. Lisäksi Pohjois-Afrikassa elää jonkin verran kettuja. Se on aikaisemmin ollut arvokas turkiseläin ja varsinkin sen harvinaiset värimuunnokset ovat olleet haluttua kauppatavaraa vuosisatojen ajan. Näitä muunnoksia ovat muun muassa mustakettu, ristikettu ja harvinainen, kokonaan valkoinen ja punasilmäinen albiinokettu.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö
Täysikasvuisen ketun pituus ilman häntää on noin 75 cm; häntä on noin 40 cm pitkä. Ketun paino on noin 7 kg.
[muokkaa] Levinneisyys
Kettuja esiintyy Euroopassa, Aasian pohjoisosissa, Pohjois-Amerikassa ja Saharan pohjoispuolisessa Afrikassa. 1800-luvulla kettu levitettiin ketunmetsästyksen takia myös Australiaan, missä se on, muiden tuontieläinten tavoin, aiheuttanut merkittäviä ongelmia. Ketulla ei ole erityisiä vaatimuksia elinympäristönsä suhteen, vaan se tulee hyvin toimeen metsissä, pelloilla ja niityillä sekä kaupungeissa.
[muokkaa] Elintavat
Kettu on kaikkiruokainen. Ravinto koostuu lähinnä jyrsijöistä, mutta sille kelpaavat myös kasvit ja raadot. Kettu jahtaa hiiriä, jäniksiä, kanalintuja ja kaloja. Ketun tyypillinen saalistustapa on vahtia jyrsijän kololla ja hyökätä salamannopeasti saaliin kimppuun sen tullessa ulos aukosta. Ketun reviiri on 5–20 km²:n laajuinen; sen keskellä on hajustaan kuuluisa ketunpesä. Ketut majoittuvat yleensä mäyrien tai muuhun valmiiksi kaivettuun onkaloon, ja pesää käyttää usea kettusukupolvi peräkkäin.
[muokkaa] Kettu ja ihminen
Ketun vanha nimi on repo. Kettu on tarkoittanut alun perin nahkaa, jonka hankkimiseksi repoa pyydettiin.
Muinaiset suomalaiset uskoivat että revontulet syntyvät kun kettu huiskii hankia hännällään.
Kettua kuvataan monissa kansantarinoissa ovelaksi ja viekkaaksi eläimeksi – tarinoiden taustalla on kaiketi jotakin perääkin, koska kettu on levinnyt niin moniin ympäristöihin ja selvinnyt metsästyksestä huolimatta. Ketunmetsästys kiellettiin Isossa-Britanniassa vuonna 2004.
Kettukantaa harventaa kapi-syyhytauti; myös raivotautia eli rabiesta saattaa kettukannassa esiintyä. Laajamittaiset syöttirokotukset ovat kuitenkin pienentäneet raivotaudin leviämisriskiä.
Turkiseläimenä tarhattu hopeakettu on tavallisen punaketun värimuunnos. Ne ovat kuitenkin sama laji.
