John Stuart Mill

Wikipedia

John Stuart Mill

John Stuart Mill (20. toukokuuta 1806 – 7. toukokuuta 1873) oli englantilainen filosofi ja taloustieteilijä, joka tunnetaan parhaiten utilitaristisen moraaliteorian kehittäjänä, taloustieteilijänä ja loogikkona.

Sisällysluettelo

1 Elämä
2 Ajattelu
- 2.1 Mill, liberalismi ja sosialismi
- 2.2 Koulutus
3 Lainauksia
4 Teokset
5 Kirjallisuutta suomeksi
6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Elämä

John Stuart Mill isä James Mill (1773-1836) oli Jeremy Benthamin ja David Ricardon ystävä ja skottilaisen valistuksen hengessä kasvanut mies. John Stuart Millillä ei ollut akateemista eikä muuta tutkintoa, vaan yksityisopettajat kouluttivat hänet varakkaiden vanhempien tuella. Mill oli laajasti sivistynyt ja kielitaitoinen: hän osasi englantia, ranskaa (Mill kirjoitti osan tuotannostaan ranskaksi), saksaa, latinaa ja kreikkaa.

Mill työskenteli 35 vuoden ajan Englannin Itä-Intian kauppakomppanian palveluksessa ja toimi parlamentin sitoutumattomana liberaalina jäsenenä 1865–1868. Toimiessaan parlamentissa Mill ehdotti äänioikeuden myöntämistä naisille samoin perustein kuin miehillekin, tosin äänioikeudella tuli olla tarkat ehdot, jotta parhaimmisto valikoituisi parlamenttiin. [Considerations on Representative Government (1861)] Aloite hävisi parlamentissa äänin 196-73. Mill toimi The Westminster Review -lehden päätoimittajana ja omistajana 1836-1840.

John Stuart Millin puoliso oli Harriet Taylor (1807-1858). Mill ja Taylor tapasivat vuonna 1830 Harriet Taylorin ollessa naimisissa John Taylorin kanssa. John Taylor kuoli 1849. Mill ja Harriet Taylor solmivat avioliiton 1851. Harriet Taylor kuoli tuberkuloosiin 1858. Mill kuoli Ranskassa Avignonissa 1873. Tytärpuoli Helen Taylor toimitti julkisuuteen eräitä Millin kesken jääneitä teoksia.

[muokkaa] Ajattelu

John Stuart Mill vanhana

Historiankirjoihin Mill on jäänyt ennen kaikkea yhteiskunnallisena ajattelijana, joka vaati muun muassa valistuksen ajan ihanteita, yksilönvapautta ja ihmisten arviointia vain heidän ansioidensa pohjalta. Mill tunnetaan parhaiten utilitaristisen moraaliteorian kehittäjänä kummisetänsä Jeremy Benthamin ajatusten pohjalta. Eläessään hänet tunnettiin myös eräänä aikansa vaikutusvaltaisimmista taloustieteilijöistä. Myös hänen logiikkaa koskeva teoksensa A System of Logic oli aikanaan erittäin tunnettu teos. Tässä teoksessa hän esitti filosofiansa, joka tuli myöhemmin tunnetuksi nimellä emergentismi. Mill itse tosin käytti sanaa "emergent".

Teoksessaan Principles of Political Economy (1848) Mill otti laissez-faire-myönteisen kannan, mutta uskoi myös markkinoiden usein epäonnistuvan täydellisen hyödyn saavuttamisessa. Niinpä teoksessa on lueteltu joukko tilanteita, joissa valtion väliintulo on mahdollinen. Utilitarismissa (1861) Mill uudisti benthamismia ja erotti toisistaan korkeammat ja alemmat halut ja mielihyvän. Teoksessa on tunnettu lause: "On parempi olla tyytymätön ihminen kuin tyytyväinen sika, ja on parempi olla tyytymätön Sokrates kuin tyytyväinen typerys." Vapaudesta -teoksessa (1859) Mill esitti vapauden puolustuksen utilitarismin, ei luonnonoikeuden perusteella. Teoksen kantava ajatus on ennakkosensuurin vastustaminen. Totuus nähdään prosessina, joka toteutuu asettamalla tietoisesti vastakkain erilaisia ja tarvittaessa vastakkaisia väittämiä. Naisen asemasta -teoksessa (1869) Mill arvosteli naisten alistettua asemaa Britanniassa ja vaati naisille äänioikeutta (kuten jo Benthamkin).

[muokkaa] Mill, liberalismi ja sosialismi

Milliä on pidetty klassisen liberalismin perinteen ajattelijoista yhtenä vasemmistolaisimmista tai ei enää klassisen liberalismin vaan sosiaaliliberalismin yhtenä ensimmäisistä edustajista. 1830-luvulla hän etääntyi klassisesta liberalismista muttei luopunut yksilökeskeisyydestä.

Postuumissa teoksessa Chapters on Socialism (1879) Mill tuki osuustoimintaliikettä ja hyväksyi valtiolliset yritykset edellyttäen, että niillä ei ole monopolia, vaan ne kilpailevat yksityisten yritysten kanssa. Toisaalta J. C. Reesin tutkimuksen mukaan teos ei ole Millin kirjoittama (Mill and his early critics, Leicester, 1956).

Lisäksi Millille sosialismi tarkoitti yksilöiden yhteistyötä yhteisten päämäärien eteen (vastakohtana itsekäs egoismi), ei pakollista yhteisomistusta kuten myöhemmin. Hänen mukaansa ne sosialistit, jotka kannattavat valtion väliintuloa, eivät ymmärrä sen siveellistä puolta.

Mill oli individualisti, jolle yhteisöillä ei ollut itseisarvoa, eikä hän hyväksynyt niitä asioita, joita nyt tunnemme nimillä marxismi, suunnitelmatalous tai keskitetty päätöksenteko.

Hänen kuuluvuudestaan klassisen liberalismin ajattelijoihin on käyty kiistelyä. Hän allekirjoittaa esimerkiksi liberalismin perusperiaatteen pakkovallan vastustamisesta, uhrittomien rikosten turhuudesta ja valtiovallan roolin rajoittamisen tarpeellisuudesta:

"Olisimme iloisia nähdessämme ihmisiä pakotettavan oikeudenmukaisuuteen ja heitä rangaistavan epäoikeudenmukaisuudesta jopa pienimmissä yksityiskohdissa, ellemme perustellusti pelkäisi luovuttaa esivallalle niin rajoittamatonta valtaa yksilöihin.", Utilitarismi, s. 74

Toisaalta Millin ajattelu ei taivu yksityisen eduntavoittelun ja kilpailun ehdottomaksi puolustukseksi. Hän oli sitä mieltä, että "ihmiskunnan tulevaisuuden suurin vaara on kaupallisen hengen rajoittamaton vaikutus", ja totesi seuraavasti (sit. ja suom. Kari Saastamoisen teoksessa Eurooppalainen liberalismi, 1998):

"Minun täytyy tunnustaa, että en ole ihastunut niiden ihmisten elämänideaaliin, joiden mielestä ihmislajin normaali tila on taistelua selviytymisestä; joiden mielestä yhteiskuntaelämän vallitseva muoto, siis toisten ihmisten polkeminen, murskaaminen, tuuppiminen ja astuminen toisten varpaille, olisi ihmislajin toivottavin kohtalo tai ainakin jotakin muuta kuin erään teollisen kehitysvaiheen epämiellyttävä seuraus."

[muokkaa] Koulutus

Millin mielestä valtio ei saa järjestää koulutusta itse, vaan koulutuksen tulee olla yksityistä, mutta valtio voi tukea köyhiä, niin että kaikki lapset saavat koulutuksen (On Liberty).

[muokkaa] Lainauksia

Kieltäytyminen kuuntelemasta jotain mielipidettä sen tähden, että on vakuuttunut sen virheellisyydestä, on yhtä kuin otaksuminen, että oma varmuus on sama kuin ehdoton varmuus. Kaikki keskustelun vaientaminen on oman erehtymättömyyden otaksumista.

[muokkaa] Teokset

A System of Logic ("Logiikan järjestelmä", 1843)
Essays on Some Unsettled Questions of Political Economy ("Esseitä eräistä poliittisen talouden ratkaisemattomista kysymyksistä", 1844)
Principles of Political Economy ("Poliittisen talouden periaatteet", 1848)
On Liberty (Vapaudesta, 1859)
Utilitarianism (Utilitarismi, 1861)
Considerations on Representative Government ("Näkökohtia edustuksellisesta hallitusmuodosta", 1861)
Examinations of Sir William Hamilton's Philosophy ("Sir William Hamiltonin filosofian tarkasteluja", 1865)
Auguste Comte and Positivism ("Auguste Comte ja positivismi", 1865)
The Subjection of Women (Naisen asemasta, 1869)
Autobiography ("Omaelämäkerta", 1873)
Three Essays on Religion ("Kolme esseetä uskonnosta", 1874)
Chapters on Socialism ("Lukuja sosialismista", 1879)

Millin teoksista on julkaistu 33-osainen kootut teokset -laitos Collected Works of John Stuart Mill (Toronto University Press 1981-1994).

[muokkaa] Kirjallisuutta suomeksi

Mill, John Stuart: Naisen asemasta. Suomennos Lyyli Vihervaara, kieliasun ajanmukaistus Reima T. A. Luoto. 1910; 1981; Kirja kerrallaan, Helsinki 2004. ISBN 952-5439-66-6.
Mill, John Stuart: Utilitarismi. Huomautuksia Benthamin filosofiasta. Suomennos Kari Saastamoinen, Seppo Sajama ja Marko Järvenpää. Gaudeamus, Helsinki 2000. ISBN 951-662-791-9.
Mill, John Stuart: Vapaudesta. Suomennos Niilo Liakka, kieliasun ajanmukaistus Reima T. A. Luoto. Otava, 1891; Librum, Helsinki 1982. ISBN 951-862-000-8.