Joukkotuhonta
Wikipedia
Joukkotuhonta eli kansanmurha on jonkin tietyn etnisen, kielellisen, uskonnollisen tai muun ryhmän (yleensä vähemmistön) järjestelmällistä tuhoamista. Tunnetuin joukkotuhonta on juutalaisten kansanmurha eli Holokausti kansallissosialistisessa Saksassa toisen maailmansodan aikana, mutta kansanmurhia tiedetään tapahtuneen jo antiikin aikana.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomen rikoslain säännökset joukkotuhonnasta
Suomen rikoslain 11 luvun 6 §:ssä (21.4.1995/578) [1] säädetään:
[muokkaa] Joukkotuhonta
Joka jonkin kansallisen, rodullisen, etnisen tai uskonnollisen ryhmän taikka niihin rinnastettavan kansanryhmän hävittämiseksi kokonaan tai osittain 1) surmaa ryhmän jäseniä, 2) aiheuttaa ryhmän jäsenille vaikeita ruumiillisia tai henkisiä sairauksia tai vammoja, 3) ryhtyy pakkotoimiin syntyvyyden ehkäisemiseksi ryhmän piirissä, 4) pakolla siirtää lapsia ryhmästä toiseen tai 5) muulla vastaavalla tavalla olennaisesti huonontaa ryhmän elinehtoja, on tuomittava joukkotuhonnasta vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi. Yritys on rangaistava."
Myös joukkotuhonnan valmistelu ja salahanke joukkotuhontaan säädetään rangaistavaksi:
[muokkaa] Joukkotuhonnan valmistelu
Joka 6 §:ssä mainitussa tarkoituksessa 1) sopii toisen kanssa joukkotuhonnan tekemisestä tai 2) laatii joukkotuhontasuunnitelman, on tuomittava joukkotuhonnan valmistelusta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi."
[muokkaa] Sopimus joukkotuhonnan estämiseksi
Em. Suomen rikoslain säännökset perustuvat Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen vuonna 1948 hyväksymään yleissopimukseen joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi (Convention on the Prevention and Punishment of the Crime of Genocide). Sopimus löytyy kokonaisuudessaan täältä[2]
Sopimus hyväksyttiin Suomessa vuonna 1959 annetulla lailla (557/59). Ensimmäiset rangaistussäännökset joukkotuhonnasta hyväksyttiin Suomen rikoslakiin 1974.
Hallituksen esityksestä laiksi ilmenee, että säännöksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että pitää olla olemassa todellinen ja varteen otettava sopimus tai suunnitelma joukkotuhonnan tekemiseksi, ennen kuin teko voisi tulla joukkotuhonnan valmisteluna rangaistavaksi. Näin ollen esimerkiksi kahden henkilön ravintolakeskustelussa tehty sopimus jonkin kansanryhmän hävittämisestä jäisi rangaistavuuden ulkopuolelle. Aivan epärealistiset sopimukset ja suunnitelmat jäisivät niin ikään säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Säännöksen tarkoituksena on säätää rangaistavaksi sellaisten henkilöiden toiminta, jotka sopivan tilaisuuden tullen todellisuudessa voisivat ryhtyä panemaan suunnitelmaa täytäntöön sekä sellaisen vakavasti otettavan suunnitelman laatiminen, joka olisi toteutettavissa, todetaan esityksessä.
[muokkaa] Sopimuksen voimaantulon vaiheet
Yleiskokouksen hyväksymässä sopimuksessa asetettiin edellytykseksi sen voimaantulolle, että vähintään 25 jäsenmaata ratifioi sen, mikä oli tapahtunut tammikuussa 1951, jolloin sopimus siten tuli voimaan. Suomi on ratifioinut osaltaan sopimuksen 18.12.1959. Yhdysvallat liittyi sopimukseen 1982 varaumin ettei sen ryhdy toimenpiteisiin kansallisen lainsäädäntönsä muuttamiseksi sopimuksen johdosta. Suomi ei ole hyväksynyt Yhdysvaltojen esittämää varaumaa. Liioin sitä eivät ole hyväksyneet muut Pohjoismaat eivätkä monet muut maat, kuten Viro.
Toimivaltainen tuomitsemaan joukkotuhonnasta on, paitsi suomalainen tuomioistuin, myös Kansainvälinen rikostuomioistuin.
[muokkaa] Aiheesta verkossa
http://www.icc-cpi.int/home.html
