Käpytikka
Wikipedia
| Käpytikka | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Pituus 23–26 cm ja paino noin 80 g. Lajin tunnistaa punaisesta alaperästä, mustasta päälaesta ja isoista valkoisista hartialaikuista. Koiraalla on kirkkaanpunainen niskalaikku. Nuorella päälaki kokonaan punainen. Vatsapuolelta lintu on vaalea.
[muokkaa] Äänet
Kutsuääni on lyhyt, voimakas ja terävä ”kjik”, jota se toistaa useita kertoja muutaman sekunnin tauoin, usein myös lennossa. Rummutus on terävä, loppua kohti vaimeneva ja lyhyempi kuin muilla tikoillamme. Toistaa tämän n. 1–2 sekunnin sarjan 5–10 kertaa minuutissa. Hermostuneena päästää ”kji-krä-krä-krä-krä”-sarjan.
[muokkaa] Levinneisyys
Parimäärä: 100 000 – 350 000. Levinnyt Etelä-Suomesta Metsä-Lappiin asti. Käpytikan rummutus on nopeutuva ja kestää noin puoli sekuntia. Käpytikka ei ole muuttolintu, mutta huonona käpyvuonna se vaeltaa loppukesällä ja syksyllä ravinnon perässä uusille asuinpaikoille. Runsaimmin sitä on paikoilla, joissa on tarpeeksi männyn- ja kuusenkäpyjä talviravinnoksi.
[muokkaa] Elinympäristö
Pesii yleisenä kaikenlaisissa metsissä, mutta suosii haavikoita sekä lehti- ja sekametsiä pellonreunoissa.
[muokkaa] Ravinto
Kesällä käpytikan ravintoa ovat puussa elävät hyönteiset ja toukat, syksyllä se syö myös marjoja ja muiden kololintujen poikasia. Talvella käpytikka syö nimensä mukaisesti kuusen ja männyn kävyistä siemeniä. Talvella käpytikka on yleinen näky myös ruokinnoilla, joilla se hakkaa mielellään ihraa tai talia ja syö auringonkukan siemeniä ja pähkinöitä.
[muokkaa] Lisääntyminen
Huhti–toukokuussa tikkapari hakkaa pesäkolon lahoon haapaan, koivuun tai leppään. Touko–kesäkuussa naaras munii 4–8 valkeata munaa. Emot hautovat munia 10–12 vrk ja ruokkivat poikasia pesään 21–25 vrk.
[muokkaa] Aiheesta muualla
Vikberg, Pentti 1975: Vaeltavien käpytikkojen käsisulkasadosta. – Lintumies 3.1975 s. 84–89. SLY. Vikberg, Pentti 1975: Vaeltavien käpytikkojen lepäilystä rengastus- ja kontrollitietojen perusteella. – Lintumies 3.1975 s. 100–104. SLY.
