Kaavoitus
Wikipedia
Kaavoituksella tarkoitetaan maa-alueiden käytön suunnittelua. Sen tavoitteena on luoda edellytykset hyvälle ja toimivalle elinympäristölle. Suomessa kaavoitusta ohjaa maankäyttö- ja rakennuslaki.
Kaavoitus sisältää useita eri tasoja valtakunnallisista tavoitteista aina yksittäisten talojen sijoittamiseen. Kullakin kaavatasolla on kuitenkin oma tehtävänsä. Periaatteena on, että suunnittelun tarkentuessa suunniteltava alue pienenee. Toimintoja esitetään erilaisilla väreillä tai viivoituksilla ja niihin on merkitty lisäksi tarkentavat kirjainyhdistelmät.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Valtakunnan taso
Suomessa Ympäristöministeriön laatimat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ohjaavat koko maan kaavoitusta ottaen huomioon mm. kansainvälisten sopimusten ja EU-direktiivien asettamat velvoitteet. Valtakunnantasolla pyritään myös eri alueiden tasapuoliseen kehittämiseen ja suunnitellaan esimerkiksi tiestöä, rataverkkoa, satamia ja voimalinjoja.
[muokkaa] Väliportaan taso
Kuntien välistä yhteistyötä ohjaa väliportaan taso, johon kuuluvat mm. maakuntaliitot ja lääninhallitukset. Maakuntaliitot suunnittelevat maakuntakaavan, joka ohjaa mm. tielinjauksia ja muita liikenneyhteyksiä, vesihuoltoa, sekä maiseman- ja luonnonsuojelua. Maakuntakaavan vahvistaa ympäristöministeriö. Lääninhallitukset puolestaan hoitavat esimerkiksi terveys-, sosiaali-, koulutusalojen sekä pelastus- ja poliisitoimen suunnittelua alueella. Väliportaan suunnittelu toimii lähtökohtana kuntatason kaavoitukselle.
[muokkaa] Kuntataso
Kunnat huolehtivat alueensa yksityiskohtaisemmasta maankäytön suunnittelusta. Kuntatason kaavamuodot ovat yleiskaava, asemakaava ja ranta-asemakaava. Kuntien kaavoitusta ohjaavat ja valvovat ympäristöministeriön lisäksi alueelliset ympäristökeskukset. Kaavat määrittävät kunnan alueiden eri käyttötarkoitukset, kuten asumisen, työn, liikenneväylät ja puistot.
- Yleiskaavalla määritetään kunnan kehityksen suuret linjat sekä kaava-alueen käyttö yleispiirteisesti. Yleiskaava voidaan tarpeen mukaan laatia joko koko kunnan kattavaksi yleiskaavaksi tai tiettyä osa-aluetta koskevaksi osayleiskaavaksi. Yleiskaava ohjaa asemakaavaa.
- Asemakaavalla puolestaan määritellään yksityiskohtaisesti kunkin alueen käyttötarkoitus sekä ohjataan rakentamista. Sekä yleis- että asemakaavan vahvistaa kunnanvaltuusto. Kaavaprosessi voi yleensä viedä vuoden verran, joskus useitakin vuosia.
- Ranta-asemakaava ohjaa pääasiassa loma-asutuksen järjestämistä ranta-alueella. Kaavassa annetaan yksityiskohtaiset määräykset loma-asutuksen ja alueen muun käytön järjestämisestä ranta-alueella. Kuntakeskusten ulkopuolisten ranta-alueiden asemakaavoitusta koskevat muusta asemakaavoituksesta poikkeavat säädökset ja käytännöt.
[muokkaa] Kaavan julkaiseminen ja vaikuttaminen
Lainsäädäntö edellyttää, että kaavoja laadittaessa niillä henkilöillä, joita kaavaratkaisu koskee, on mahdollisuus vaikuttaa kaavaan. Kuntalaiset voivat vaikuttaa kaavoitukseen mm. tekemällä aloitteita, osallistumalla keskusteluun, kertomalla mielipiteensä tai jättämällä muistutuksen kaavan ollessa nähtävillä. Kaavan siis täytyy olla ihmisten nähtävissä ennen hyväksymistä ja kaavahankkeista ilmoitetaan usein esim. paikallisessa lehdessä.
Kaavoitusvirkamiehiä ja heistä vastuussa olevia poliitikkoja on joskus myös syytetty kaavoituspoliittisesti liiallisen läheisestä yhteistyöstä tiettyjen rakennuttajien kanssa. Tästä erityisesti tiettyjen suomalaisten rakennuttajien 1970- ja 1980-lukujen nopean yhteiskunnallisen rakentamisen aikakaudella harjoittamasta kaavoitus- ja rakennuspolitiikkaan vaikuttavasta suhde- ja liiketoiminnasta on käytetty nimitystä gryndauspolitiikka.
