Kemiallinen ase
Wikipedia
Kemiallinen ase on elollisia olentoja vammauttava, vaurioittava, tai tappava joukkotuhoase. Kemiallisiksi aseiksi lasketaan myös yhdisteet jotka aiheuttavat eliöissä tilapäistä toimintakyvyttömyytä.
Sotilaallisesti kemialliset aseet on perinteisesti jaettu kolmeen ryhmään, taistelukaasut, savut ja sytytysaineet. Taistelukaasuilla on tarkoitettu aseita, joiden vaikutus perustuu niiden toksisuuteen. Taistelukaasuista vain osa on normaalilämpotilassa kaasuja. Savujen, lukuun ottamatta kaasuihin luettavia myrkkysavuja, vaikutus perustuu niiden kykyyn haitata näkyvyyttä. Sytytysaineilla pyritään synnyttämään tulipaloja tai kuumuus, joka eliminoi vastarinnan.
Yhdistyneet kansakunnat on määritellyt kemialliset aseet joukkotuhoaseiksi, joiden käyttöä pyritään rajoittamaan kansainvälisillä sopimuksilla. Kemiallisten aseiden valmistuksen, käytön ja tuhoamisen valvomiseksi on perustettu kansainvälinen organisaatio OPCW, jonka päämaja ja toiminnot ovat Alankomaiden Haagissa (OPCW:n kotisivut).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Kemiallisten aseiden historia juontaa pitkälle, aina ensimmäisiin tahallaan tehtyihin myrkytyksiin. Kuitenkin nykyaikaisen kemiallisen sodankäynnin voidaan katsoa alkaneen ensimmäisestä maailmansodasta, jossa käyttö oli laajamittaista. Kaasuaseet oli kielletty Haagin sopimuksella 1899. Ensimmäisessä maailmansodassa kehiteltiin aluksi kyynelkaasun tapaista kaasua. Myöhemmin kehitetiin ja otettiin käyttöön yhä vaarallisempia kaasuja. Alussa kaasua vapautettiin lieriöistä, jotka avattiin hyökkäyshetkellä. Tämä menetelmä oli epävarma, tuuli saattoi kuljettaa kaasun kääntyessään vaikkapa omien joukkojen päälle. Kaasukranaatit olivat tehokkaita, niissä pieni räjähdys vapautti taistelukaasun ilmaan. Ensimmäinen suuri kaasuhyökkäys oli kloorikaasun vapauttaminen ranskalaisia vastaan Ypresissä 24.4.1915. Ypresissä kuoli 5000 sotilasta, koska ympärysvallat eivät olleet kaasun käyttöön varautuneet. Sodan molemmat osapuolet omaksuivat kemialliset aseet ja käyttö laajeni. Britit käyttivät kaasua useammin kuin muut, koska tuuli yleensä suosi heitä. Ensimmäinen brittien käyttökerta Loosin taistelussa 25.9. 1915 päättyi katastrofiin, tuuli kääntyi yllättäen ja ajoi kaasun rintamien väliin ei-kenenkään maalle ja brittien puolelle. Kaasunaamarit tekivät hyökkäykset yleensä melko tehoittomiksi puolin ja toisin. Ranskalaiset kehittivät kloorikaasua tehokkaamman värittömän fosgeenin 1915. Saksalaiset käyttivät ensimmäisen kerran fosgeenin ja kloorin sekoitusta Ypresin lähellä Nieltjessä, vammauttaen 1069 ja tappaen 120. Sinappikaasu otettiin käyttöön Ypresin kolmannessa taistelussa, jossa tällä kaasulla oli tarkoituksena vain häiritä, ei tappaa. Sinappikaasu oli pelätyin kaasu, ilmaa raskaampana se saattoi pysyä maastossa päiväkausia. Kaasu sokeutti ja tukahdutti sekä poltti ihoa, eikä lääketiede tuntenut silloin sitä vastaan tehokasta hoitokeinoa. Vuonna 1918 joka neljäs ammuttu kranaatti oli kaasukranaatti. Kaasua vastaan oli kuitenkin kaasunaamari.
Ensimmäisen maailmansodan tuloksena, kehitettiin Fosgeeni, Sinappikaasu, Kloropikriini, ja Syanidikaasu. Valloitetuilta alueilta löytyi paljon erilaisia kaasuja, joita ei kuitenkaan koskaan käytetty. Ensimmäinen hermokaasu, Tabuuni, kehitettiin vuonna 1936, Sariini 1938 ja Somaani 1944. Voittajavaltiot jatkoivat, sopimuksista huolimatta hermokaasujen kehittelyä Saksan tietojen pohjalta ja vuonna 1952 Iso-Britannia kehitti VX-kaasun, joka on tähänastisten tietojen mukaan tappavin hermokaasu. Kylmän sodan seurauksena Neuvostoliitto kehitti VX-kaasulle vastineen, V-kaasun
[muokkaa] Kemiallisten aseitten käyttö
- Ensimmäisessä maailmansodassa (mm Ypresissä, käyttäjänä Saksa)
- Etiopiassa 1936 (Käyttäjänä Italia)
- Vietnam 1965-1975 (Käyttäjänä Yhdysvallat)
- Irakin-Iranin sota 1983
- Pohjois-Irakin Kurdit (Irak)
- Afganistanin sisällissota 1979-1989 (Neuvostoliitto)
- Tokion Metro 1995 (Aum Shinrikyo)
[muokkaa] Luokittelu
[muokkaa] Pysyvyyden mukaan
- Ilmakaasut
- Kaasumaisia tai helposti kaasuuntuvia yhdisteitä
- Käytetään kun kohteeseen halutaan lyhytaikainen vaikutus (minuutteja)
- Maastokaasut
- Huonosti haihtuvia, öljymäisiä yhdisteitä
- Käytetään kun halutaan pitkäaikainen vaikutus (kuukausia)
[muokkaa] Myrkyllisyyden mukaan
- Hermokaasut
- Hyvin myrkyllisiä, helposti levitettäviä jotka vaikuttavat hermosolujen toimintaan.
- Yleisimmät, Tabuuni, Sariini, Syklosariini, Somaani, VX-Kaasu
- Syövyttävät aineet
- Ärsyttävät aineet
- Tukahduttavat aineet
- Kasvintuho aineet, eli Herbisidit
- Yleismyrkylliset aineet
- Psykotaisteluaineet
- Toksiinit
