Kohtukuolema
Wikipedia
Kohtukuolemalla eli prenataalikuolemalla tarkoitetaan 22-viikkoisen tai yli 500 grammaa painavan vauvan menehtymistä kohtuun raskauden tai synnytyksen aikana. Arviolta 0,5 % yli 22-viikkoisista raskauksista päättyy kohtukuolemaan. Suomessa kohtukuolematapauksia on noin 500 vuosittain. Suuri osa kohtukuolemista tapahtuu hyvin lähellä laskettua aikaa tai yliaikaisissa raskauksissa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Syyt
Kohtukuolleiden lasten tärkein yksittäinen kuolemansyy on hapenpuutteesta johtuva asfyksia. Syynä voivat olla napanuorakomplikaatiot, istukkaperäiset häiriöt tai äidin tukostaipumus. Vain noin joka kymmenes kohtukuolema aiheutuu kehitysvammasta. Infektio rekisteröidään yllättävän harvoin sikiön kuolemansyyksi, mutta uusimpien tutkimusten mukaan infektioilla on suuri merkitys ennenaikaisen synnytyksen käynnistäjinä ja sikiökuolemien aiheuttajina. Myös onnettomuus, esimerkiksi liikenneonnettomuus, voi saada lapsen kuolemaan kohtuun. Raskauden yliaikaisuus ja äidin korkea verenpaine tai alkava raskausmyrkytys lisäävät kohtukuoleman riskiä. Noin puolessa tapauksessa kohtukuolemia kuolinsyy jää epäselväksi. Kun kuolinsyy ei selviä, puhutaan usein kohdun sisäisestä kätkytkuolemasta.
[muokkaa] Oireet
Kohtukuolemaa ei voida ennustaa. Vauvan liikkeiden loppuminen on usein merkki kohtukuolemasta. Äidillä voi myös esiintyä ennenaikaisia supistuksia tai niukkaa verenvuotoa. Ennenaikaisessa synnytyksessä voi myös olla kyse kohtukuolemasta. Kohtukuolema todetaan ultraäänitutkimuksella, joka paljastaa, että vauvan sydän ei enää syki.
Synnytyksen aikana tapahtuvassa kuolemassa merkkinä on sydänäänten loppuminen.
[muokkaa] Hoito
Tieto vauvan menehtymisestä on suuri järkytys. Kohtukuolemaan liittyvä suru ja tuska on kenen tahansa muun lähiomaisen kuolemaan verrattavissa. Vanhempien tuskaa lisää se, että kohtukuoleman koetaan järkyttävän elämänkaaren luonnollista järjestystä, oletusta siitä, että lapset hautaavat vanhempansa. Onnellinen odotus ja tulevaisuuteen liiittyvät haaveet vaihtuvat hautajaisten valmisteluksi.
Lapsen vanhempien on usein vaikea uskoa, että näin voi käydä vielä nykyaikana. Vanhempien surutyön kannalta on tärkeää, että hoitohenkilökunta, lääkärit ja kätilöt, ymmärtävät henkisen tuen merkityksen hoitotilanteessa.
Kohtuun kuollut lapsi synnytetään yleensä alakautta, yleensä normaalilla synnytysosastolla. Normaaliin synnytykseen verrattuna voidaan käyttää tehokkaampaa kivunlievitystä, koska vauvan voinnista ei tarvitse huolehtia. Mikäli synnytys ei lähde spontaanisti käyntiin, se käynnistetään. Keisarileikkausta suositellaan vain äidin terveyttä tai henkeä uhkaavassa tilassa. Näitä ovat muun muassa runsas verenvuoto istukan irrottua tai hyvin vaikea pre-eklampsia. Keisarileikkaukseen päädytään myös, jos alatiesynnytys on mahdoton esimerkiksi sikiön poikkitilan tai täydellisen eteisistukan vuoksi.
Synnytyksen jälkeen vanhemmilla on oikeus hyvästellä lapsensa. Hoitohenkilökunnan tulisi kannustaa vanhempia viettämään aikaa lapsensa kanssa ja ottamaan tämä syliinsä, vaikka vanhemmat saattavat arastella kuolleen lapsensa kohtaamista. Myös hyvästelyn aikana otetut valokuvat, jalan- ja kädenjäljet sekä hiustupsut muodostuvat myöhemmän surutyön aikana vanhemmille korvaamattomiksi ja rakkaiksi muistoksi lapsestaan. Mikäli mahdollisuutta hyvästelyyn ei ole tarjottu tai jos esimerkiksi äidin henkeä uhkaava tila on estänyt sen, vanhemmat kokevat myöhemmin suurta surua ja ahdistusta asian suhteen.
Synnytyksestä toipuvat vanhemmat tulisi sijoittaa sairaalassa omaan huoneeseen. Vastasyntyneiden näkeminen ja itkun kuuleminen aiheuttaa lapsensa menettäneille vanhemmille suurta tuskaa. Äidin maidon eritys lopetetaan prolaktiinin estäjillä.
Kotiutuessaan kohtukuolleen lapsen äiti on oikeutettu 105 päivän äitiyslomaan, joka alkaa viimeistään synnytyksestä. Jälkitarkastuksessa käyminen on edellytys äitiysrahan koko määrän saamiselle. Isälle kirjoitetaan viikon tai kahden sairausloma. Vanhemmille tulisi tarjota henkistä tukea joko sairaalan tai Kätkyt- ja lapsikuolemayhdistys Käpy ry:n toimesta.
Noin 5–12 viikkoa synnytyksen jälkeen tapahtuvassa jälkitarkastuksessa käsitellään äidin toipumisen lisäksi vauvan kohtukuolemaan johtaneet syyt. Kuolinsyytutkimuksen tulosten läpikäymisen lisäksi vanhemmille tulisi antaa mahdollisuus kysyä kaikki heitä askarruttavat vauvan kuolemaan liittyvät kysymykset. Myös seuraavan raskauden suunnittelusta ja riskien kartoituksesta voidaan keskustella. Tarvittaessa synnyttäjälle ja hänen puolisolleen voidaan järjestää perinnöllisyyslääkärin konsultaatio.
[muokkaa] Surun kokeminen
Lapsen kuollessa kohtuun perhe joutuu läpikäymään lapsen kuolemaan liittyvän kriisin. Ensimmäisenä iskee vastaan šokki. Tieto kuolemasta tulee usein yllätyksenä, eikä siihen voi varautua millään lailla. Suruvaihe voi kestää muutamasta viikosta useisiin kuukausiin.
Käsittelyvaiheessa käydään menetystä läpi, se ymmärretään ja se muuttuu osaksi perheen kokemuksia. Tämä voi kestää vuosiakin. Tämä on varsinainen surutyön vaihe.
Ulkopuolisen on joskus vaikea nähdä sitä tuskaa ja surua, jota kohtukuoleman kokenut perhe joutuu käymään läpi. Surua helposti mitätöidään lausahduksilla "tehän olette vielä nuoria" tai "onhan teillä onneksi eläviä lapsia". Kohtukuoleman kokeneella perheellä voi olla suuri tarve puhua vauvasta. Vanhemmat toivovat, että heidän surunsa ja vanhemmuuteensa tunnustetaan. Monet kokevat, että asiasta puhuminen auttaa kääntämään raskaan surun rakkaaksi muistoksi lapsesta, jonka elämä oli lyhyt mutta arvokas.
Jos perhe päättää yrittää uutta raskautta, tulee ymmärtää, että uusi vauva ei koskaan korvaa kuollutta lasta. Menetetty lapsi on aina perheen elämässä mukana.
[muokkaa] Ennaltaehkäisy
Raskauden aikaiset neuvolaseurannat voivat auttaa havaitsemaan raskauskomplikaatioita, kuten verenpaineen nousun tai alkavan raskausmyrkytyksen, jotka saattavat aiheuttaa kohtukuoleman. Myös loppuraskauden liikelaskennat saattavat auttaa huomaamaan, mikäli vauvan vointi kääntyy huonompaan suuntaan. Jos äiti huomaa vauvan liikkeiden vähenemistä, on hyvä hakeutua sairaalaan, jotta vauvan vointi voidaan tarkastaa sydänkäyrän avulla.
Kohtukuolema voi tapahtua myös täysin ilman varoitusta, jolloin se ei ole millään tavalla ennakoitavissa tai estettävissä.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Ingela Bendt: Kun pieni lapsi kuolee, LK-Kirjat, ISBN 951-627-275-4
- Leena Väisänen: Lapsen menetys - Perheen suru ja toipuminen, Kirjapaja Oy, ISBN 951-625-556-5
- Teresa Laine-Puhakainen: Liian lyhyt elämä - Kirja surusta ja hiljaisuudesta, Atena Kustannus Oy, ISBN 978-951-796-469-2
- Olli Seppälä: Mies, joka synnytti, Kirjapaja, ISBN 951-621-850-4
[muokkaa] Lähteet
- Kuolleen sikiön synnyttäminen, Tapio Kurki, Mika Nuutila, Duodecim-lehti (1999)
- Fathers' Grief After the Death of a Child, Anna Liisa Aho, Marja-Terttu Tarkka, Päivi Åstedt-Kurki, Marja Kaunonen
- Issues in Mental Health Nursing, Taylor & Francis (2006)
- Duodecim Terveyskirjasto, Vastasyntyneen sairaudet, Maila Koivisto, Mikko Hallman
