Kuikka

Wikipedia

Kuikka Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Linnut Aves Lahko: Kuikkalinnut Gaviiformes Heimo: Kuikat Gaviidae Suku: Gavia Laji: arctica

Kuikka (Gavia arctica) on koko Suomeen levinnyt kuikkalintu. Kuikka on saanut nimensä ääntelynsä mukaan.

Sisällysluettelo 1 Koko ja ulkonäkö 2 Levinneisyys 2.1 Muutto 3 Elinympäristö 4 Lisääntyminen 5 Ravinto 6 Lähteet 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Koko ja ulkonäkö

Kuikalla on harmaa pää, musta kurkku, valkoinen vatsa ja valkoruutuinen selkä mustalla pohjalla. Höyhenpuku lisääntymiskauden ulkopuolella on harmaampi. Kuikan nokka on harmaa tai valkeahko ja tikarinmuotoinen. Linnun pituus on 58–73 cm ja paino 2–3 kg. Sen siipien kärkiväli on noin 110–130 cm. Sillä on tikarimainen nokka.

Vanhin suomalainen rengastettu kuikka on ollut 13 vuotta 29 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut saksalainen, vähintään 27 vuoden 10 kuukauden ikäinen yksilö.

[muokkaa] Levinneisyys

Kuikka pesii kirkasvetisissä ja kalaisissa järvissä tai merenlahdissa Euraasiassa ja satunnaisesti Alaskassa. Pesii koko Suomessa 8 000 – 10 000 parin voimin. Pesimistiheys 0,5–2 paria/km².^[1] Euroopassa pesii 20 000 – 30 000 paria, Venäjällä 100 000 – 200 000.^[2] Talvehtii Välimeren itäosissa ja Mustallamerellä. Suomessa voi talvehtia 50–200 yksilöä.^[1]

[muokkaa] Muutto

Kevätmuutto alkaa keskimäärin 10.4., on suurimmillaan 5.5 ja päättyy 20.5. Syysmuutto alkaa 10.8., on suurimmillaan 5.10. ja päättyy 5.11. Suomen yli muuttaa pääasiassa Suomen- ja Pohjanlahtea pitkin toukokuussa ja syys–lokakuussa Luoteis-Venäjällä pesiviä yksilöitä 50 000 – 70 000.^[1]

[muokkaa] Elinympäristö

Sekä selkävedet että karut järvet ovat kuikan elinympäristöä. Laji on sopeutunut lähes täysin vesielämään. Maalle kuikka nousee vain pesimään. Lentoon päästäkseen kuikka tarvitsee 50–200 metrin pituisen vesialueen ja lisäksi lähes kilometrin pituisen avoimen maaston noustakseen järveä reunustavien puiden yläpuolelle.

[muokkaa] Lisääntyminen

Kuikka rakentaa pesänsä kasveista aivan vesirajan läheisyyteen, minkä takia pienikin veden kohoaminen saattaa vaarantaa munat. Moottoriveneiden aallokot ovat myös riski. Kuikka munii ylensä kerralla vain kaksi munaa. Vanhemmat hautovat munia kuukauden, jonka jälkeen poikaset siirtyvät veteen. Poikasia vanhemmat huoltavat noin 9 viikkoa, jonka jälkeen poikaset ovat lentokykyisiä.

[muokkaa] Ravinto

Muiden sukeltajien tapaan kuikka syö kalaa, joita se pyydystää vedenpinnan alla. Ravinnoksi käy myös äyriäiset, simpukat ja hyönteistoukat.

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ ^{1,0 1,1 1,2} Koskimies, Pertti (2005): Suomen lintuopas. WSOY. ISBN 951-0-26541-1.
2. ↑ Esiintyminen (englanniksi)

• Halkka, Antti et al (1984). Kotimaan luonto-opas. Porvoo : WSOY. ISBN 951-0-19804-8
• Väisänen, Risto A., Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-12663-6
• Suuri lintukirja, Otava. ISBN 951-1-16724-3

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Yleisradion äänigalleria: kuikka
• Natura-alueet: FI0100046
• Lehtonen, Leo 1970: Zur Biologie des Prachttauchers, Gavia a. arctica (L.). – Ann. Zool. Fennici 7:25–60.
• Leinonen, Antti 1974: Kuikan Gavia arctica leimautumisesta. – Lintumies 3–4.1974 s. 119. SLY.
• Pakarinen, Raimo 1986: Kuikkatutkimuksen väliraportti. – Lintumies 2.1986 s. 94–96. LYL.
• Pakarinen, Raimo 1989: Suomen kuikkakanta ja sen tulevaisuus. – Lintumies 1.1989 s. 2–12. LYL.
• Pettay, Timo 1982: Kuikan ja jääkuikan sukellusten kestoajoista Jäämerellä. – Ornis Fennica 59:38–39.
• Sarkanen, Mauri 1969: Kanahaukka ahdistamassa kuikkaa. – Lintumies 3.1969 s. 77. SLY.

Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.