Kunta- ja palvelurakenneuudistus

Wikipedia

Kunta- ja palvelurakenneuudistus on hanke, jonka tarkoituksena on kuntien vastuulla olevien palveluiden tarjoaminen rakenteellisesti ja taloudellisesti riittävän vahvoissa yksiköissä. Valtioneuvostossa hanketta johtaa peruspalveluohjelmaa valmisteleva ministerityöryhmä. Käytännön toteutusta valmistelee ja ohjaa kunta- ja palvelurakenneryhmä, jonka puheenjohtajana on alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen. Mannista avustaa kuntauudistuksessa määräaikainen poliittinen sihteeri Antti Mykkänen. Kuntien määrä väheni 416:een 1. tammikuuta 2007.

Kuntaliiton mukaan kuntauudistuksessa on luotava vahvoja peruskuntia, jotka muodostuisivat työssäkäynti- tai asiointialueista tai muista toiminnallisista kokonaisuuksista, joiden asukasmäärä on riittävä peruspalvelujen turvaamiseksi. Kuntaliitto on myös katsonut, että kuntien tavoitekoko tulisi olla vähintään 20 000 asukasta. ^[1]

Kunta- ja palvelurakenneuudistushanke PARAS on lisännyt huomattavasti vireillä olevien ja toteutuvien kuntaliitosten määrää, koska kunnat selvittävät mahdollisuuksiaan mahdollisessa uudessa tilanteessa. SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma arveli, että Suomen kuntamäärä pienenee uudistuksen johdosta 200:lla.

Suomen kuntarakenne perustuu suurelta osin vuoden 1865 kuntauudistukseen, missä kunta maallisena hallintoyksikkönä erotettiin evankelis-luterilaisista seurakunnista. Paikallishallinnon muodostavat kirkkoherran johtamat seurakunnat muodostuivat tuolloin hallitsijan vahvistamalla päätöksellä yleensä kirkkoherrakuntaan kuuluvien kappeliseurakuntien toivomuksesta. Kaupunkien erillisyys seurakunnista on vanhempaa, peräisin keskiajalta.

Sisällysluettelo

1 Valmisteluvaihe
2 Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta
3 Kuntamuutokset
4 Kuntaliitokset ja kuntaliittoselvitykset
- 4.1 Kunnanvaltuustojen päättämät kuntaliitokset
  - 4.1.1 Oulun lääni
- 4.2 Käynnissä olevat kuntaliitosselvitykset
5 Lähteet
6 Katso myös
7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Valmisteluvaihe

Kunta- ja palvelurakenneuudistusta johtava ryhmä esitti 28.9.2005 kolme alustavaa mallia keskustelun pohjaksi. Nämä mallit olivat peruskuntamalli, piirimalli ja aluekuntamalli.^[2]

[muokkaa] Peruskuntamalli

Peruskunnalla tarkoitetaan vähintään 20 000–30 000 asukkaan kuntaa, joka toimii paikallisen demokratian toteuttajana. Peruskunnilla on nykyisten kuntien tapaan palveluiden järjestämis- ja rahoitusvastuu. Laajempaa väestöpohjaa vaativia palveluita järjestetään esimerkiksi sairaanhoitopiireissä. Peruskuntamallin muutokset aiempaan ovat kolmesta mallista pienimmät, mutta on epäilty, tapahtuisivatko kuntaliitokset vapaaehtoisesti.

Yksi esitetty perusta kuntauudistukseksi ovat työssäkäyntialueet. Käytännössä malli tarkoittaisi sitä, että ympäröivät maalaiskunnat vain liitettäisiin niiden keskellä oleviin kaupunkeihin tai suurempiin maalaiskuntien kuntakeskuksiin.

Työssäkäyntialueiden etuna pidetään sitä, että niissä yhteistyö elinkeinoelämän ohjaamisessa sekä maankäytön ja liikennejärjestelyjen suunnittelemisessa on luonnollista.^[3] Erityisesti peruskunnat mutta myös peruspalvelupiirit voisivat perustua työssäkäyntialueisiin. Myös peruskuntien muodostaminen seutukunnista on ollut paljon esillä.

[muokkaa] Palvelupiirimalli

Piirimallissa sosiaali- ja terveyspalvelut tuotettaisiin samoissa, vähintään noin 150 000 asukkaan palvelupiireissä. Palvelupiirit voisivat ottaa vastuulleen myös koulutuksen. Erityisen vaativa terveydenhoito olisi kuitenkin keskitetty muutamaan valtakunnalliseen yksikköön kuten miljoonapiireihin. Piirit olisi lisäksi jaettu palvelualueisiin, joiden väestömäärän tulee olla vähintään 20 000 asukasta ja joiden sisällä tarjotaan lähipalveluita. Palvelupiirit eivät korvaisi nykyisiä kuntia, vaan ennemminkin kuntayhtymiä ja sairaanhoitopiirejä.

Piirimallin ongelmina pidetään sitä, että se katkaisisi sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteyksiä muihin palveluihin ja piirien järjestämät palvelut olisivat välillisen demokratian varassa.

[muokkaa] Aluekuntamalli

Aluekuntamallissa Suomi olisi jaettu 20–25 aluekuntaan ja olemassa olevat kunnat muodostaisivat lähikuntia. Aluekunnat olisivat vastuussa palveluiden järjestämisestä ja myös rahoittamisesta, joten verotusoikeus ja valtionosuudet siirrettäisiin aluekunnille. Aluekuntien ja lähikuntien valtuutetut valittaisiin suoralla kansanvaalilla. Aluekunnat lakkauttaisivat maakuntaliitot ja suuren osan kuntayhtymistä.

Aluekuntamalli vähentäisi välillistä demokratiaa ja kansalaisilla olisi mahdollisuus suoraan valita maakuntien hallinnon edustajat. Ongelmallista mallissa olisi aluekunnan ja lähikunnan välinen työnjako.

[muokkaa] Puolueiden näkemyksiä

Oppositiopuolueet ovat epäilleet tai syytelleet hallitusta siitä, ettei se kykene viemään kunta- ja palvelurakenneuudistusta läpi sisäisten ristiriitojen vuoksi. Suurista puolueista erityisesti Keskustan halua uudistuksiin on epäilty, ja esimerkiksi Kuntaliiton hallituksen äänestyksissä Keskusta on jäänyt yksin. Esimerkiksi SDP:n Antti Kalliomäki^[4] ja Keskustan Mari Kiviniemi^[5] arvostelivat hallitustovereitaan vappupuheissa.

[muokkaa] SDP

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue katsoo, että tulee siirtyä kohti suurempia kuntia ja että kuntien yhteistyötä on lisättävä. SDP vastustaa sitä, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksen varjolla palveluiden tuotantoa yksityistettäisiin. SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma esitti syyskuussa 2005, että kuntauudistuksen kanssa samanaikaisesti toimeenpantaisiin kuntien verouudistus, jossa kuntien valtionavuista osaltaan luovuttaisiin ja verotuksen painopistettä siirrettäisiin kunnille Jukka Pekkarisen mallin mukaisesti. Toukokuussa 2006 Heinäluoma ehdotti, että kunnallisverosta tehtävät vähennykset eivät vähentäisi kuntien vaan valtion verotuloja.

[muokkaa] Keskusta

Keskusta vastustaa kuntien pakkoliitosta ja kuntien asukasluvulle asetettavaa ohjerajaa. Puolue katsoo, että keskustelu on painottunut liiaksi kuntaliitoksiin ja että koko maassa ei välttämättä tarvitse tehdä samanlaisia kuntarakenteen uudistuksia, vaan huomion pitäisi keskittyä palvelurakenteen uudistamiseen. Ratkaisuksi palveluja koordinoivaan tasoon esitti Keskusta aluekuntaa, joka ottaisi osan kuntien tehtävistä itselleen.

[muokkaa] Kokoomus

Kokoomus kannattaa työssäkäyntialueisiin perustuvaa peruskuntamallia ja vaatii kuntauudistuksen puitelakiin selkeitä tavoitteita ja aikatauluja. Sen mielestä kuntauudistuksessa ei pidä unohtaa kasvukeskusten ongelmia: yhdyskuntarakenteen hajoamista sekä kehyskuntien ja keskusten suhdetta.

[muokkaa] Vasemmistoliitto

Vasemmistoliitto pitää parhaana vaihtoehtona työssäkäyntialueisiin perustuvia peruskuntia. Puolue ei hyväksy, että uudistuksen yhteydessä edistetään yksityistämistä tai niin sanottua tilaaja-tuottajamallia. Toteutuneessa uudistusehdotuksessa Vasemmistoliitto on tyytyväinen siihen, että kuntien yhdistämisen ehtona on se, ettei toteuteta irtisanomisia viiteen vuoteen ja ettei uudistus alkuvaiheessaan tarkoita kunnallisten palveluiden ulkoistamista kaupallisille tuottajille.

[muokkaa] Vihreä liitto

Vihreä liitto katsoo, että kuntien yhdistyminen on välttämätöntä. Vihreä liitto on erityisesti vaatinut, että maakuntavaltuustojen ja joidenkin muiden ylikunnallisten toimielinten jäsenet pitäisi valita suoralla kansanvaalilla. Tämän vuoksi Vihreä liitto on ainoana puolueena pitänyt aluekuntamallia tasaveroisena mahdollisuutena peruskuntamallin kanssa.

[muokkaa] RKP

RKP suhtautuu varauksellisesti kuntien yhdistämiseen ja tavoitteeseen kuntien minimikoosta. Sen mielestä poikkeuksia pitää sallia kieliolosuhteiden, saaristomaisuuden tai pitkien etäisyyksien vuoksi. RKP vastustaa aluekuntamallia, koska se marginalisoisi ruotsin kielen alueilla, joissa ruotsi on nykyään enemmistökieli.

[muokkaa] Kristillisdemokraatit

Kristillisdemokraatit tähtäävät kuntakoon kasvamiseen ensisijaisesti vapaaehtoisin järjestelyin ja pitävät peruskuntamallia parhaana vaihtoehtona. Puolue haluaa myös, että entistä useammat päättävät elimet valittaisiin suoraan kansanvaalilla.

[muokkaa] Perussuomalaiset

Perussuomalaiset suhtautuvat epäilevästi kuntaliitoksiin ja vastustavat pakkoliitoksia. Puolue katsoo, että kuntaliitokset heikentäisivät demokratiaa ja palveluita.

Tämä artikkeli tai osio kertoo ajankohtaisista tai meneillään olevista tapahtumista.
Tiedot saattavat muuttua nopeasti tapahtumien edetessä.

[muokkaa] Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta

Hallituksen esityksen mukaiset kaupunkiseudet, joilla asetetaan suunnitteluvelvollisuus.

Eduskunnassa on käsittelyssä hallituksen esitys laista, jolla määriteltäisiin yleiset suuntaviivat kuntien yhdistymiselle ja tiivistettävälle yhteistyölle. Esityksen mukaan yhdistymisavustukset ovat suurimmillaan 2008–2009, jolloin ne ovat 1,8 kertaa suuremmat kuin vuosina 2012–2013, minkä jälkeen avustuksia ei enää makseta. Useamman kuin kahden kunnan yhdistymisestä maksettavat avustukset ovat suurempia kuin kahden kunnan yhdistymisestä.

Hämeenlinnan, Jyväskylän, Kokkolan, Kotkan, Kuopion, Lahden, Lappeenrannan, Mikkelin, Oulun, Porin, Porvoon, Seinäjoen, Tampereen, Turun ja Vaasan seudut kunnat velvoitetaan laatimaan suunnitelma maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteen sovittamisesta sekä palvelujen käytöstä yli kuntarajojen, paitsi jos seutujen kunnat yksimielisesti pitävät suunnitelman laatimista tarpeettomana. Pääkaupunkiseudun on tehtävä vastaava selvitys.

Hallituksen esitys hyväksyttäneen 3. lokakuuta 2006.