Vasemmistoliitto

Wikipedia

Vasemmistoliitto (Vas.) Vänsterförbundet
Perustettu	28.–29.4. 1990
Puheenjohtaja	Martti Korhonen
Varapuheenjohtajat	1Risto Kalliorinne 2Minna Sirnö
Puoluesihteeri	Aulis Ruuth
Toimisto	Viherniemenkatu 5, 2. kerros 00530 HELSINKI
Äänenkannattaja	Kansan Uutiset
Kotisivu	www.vasemmistoliitto.fi
Kansanedustajia	17 (vas)
Europarlamentaarikkoja	1 (GUE/NGL)
Kunnanvaltuutettuja	987 (2004)
Jäsenyydet (Suomi)
Jäsenyydet (kansainväliset)	NGLA NELF

Vasemmistoliitto r.p (Vas.) on huhtikuussa 1990 perustettu suomalainen vasemmistopuolue, joka sai vuoden 2007 eduskuntavaaleissa 17 kansanedustajaa. Puolue on ollut oppositiossa vuodesta 2003.

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Perustaminen 1.2 Hallituspuolueena 1.3 Matti Viialaisen yhdistämishanke 1.4 Suvi-Anne Siimeksen ero 1.5 Uuden puheenjohtajan valinta keväällä 2006 2 Politiikka 2.1 Euroopan unioni 3 Organisaatio 3.1 Tiedonvälitys 3.2 Kansainväliset suhteet 3.3 Vasemmistoliiton puheenjohtajat 3.4 Eduskuntaryhmä 3.4.1 Nykyiset kansanedustajat 3.5 Piirijärjestöt 4 Vaalimenestys 5 Aiheesta muualla 6 Viitteet

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Perustaminen

Vasemmistoliitto perustettiin 28.–29. huhtikuuta 1990 Helsingissä Kulttuuritalolla ja jäähallissa pidetyssä avoimessa kokouksessa, johon otti osaa 3500 kannattajaa.^[1]

Uuden puolueen takana olivat Suomen kansan demokraattisen liiton (SKDL) ja Suomen kommunistisen puolueen (SKP) sekä Suomen naisten demokraattisen liiton (SNDL) kannattajat. Mukaan tulivat myös (SKP/SKDL:stä 1980-luvun puolivälissä erotetut) Demokraattisen vaihtoehdon (DeVa) kannattajat. Idea uudesta puolueesta oli elänyt jo muutaman vuoden ajan ja aiheesta järjestettiin keskustelutilaisuuksia. Aluksi puhuttiin laaja-alaisesta "vasemmistoliitosta" pienellä kirjoittaen, kunnes nimi viimeistään 1989 vakiintui. Vasemmistoliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Claes Andersson.

Vasemmistoliittoa perustettaessa puolueeseen tuli mukaan varsin erilaisia aineksia. Yksi Vasemmistoliiton suunnittelijoista, Reijo Käkelä, siirtyi SDP:hen jo ennen puolueen perustamista – syynä entisen SKP:n vähemmistön mukaantulo.^[2] Sosialistiksi tai kommunistiksi itseään nimittäviä on puolueessa edelleen, vaikka Suomen kommunistisen puolueen (yhtenäisyys) (SKPy) kannattajat poistuivat jo 1990-luvun puolivälissä ja perustivat SKP:n uudelleen.

[muokkaa] Hallituspuolueena

Vasemmistoliitto osallistui sekä Paavo Lipposen ensimmäiseen (1995–1999) että toiseen (1999–2003) hallitukseen pitäen hallussaan kahta ministerinsalkkua. Puoluekokouksessa 1995 vain 17 viidestäsadasta edustajasta äänesti hallitukseen osallistumista vastaan.^[1]

Kulttuuriministerinä toiminut Andersson joutui väistymään myös hallituksesta syyskuussa Suvi-Anne Siimeksen tultua valituksi puoluejohtajaksi.^[3]

Eduskuntavaalien 2003 jälkeen Vasemmistoliitto ei päässyt hallitukseen - vaikka haluja olisikin ollut^[4] - sillä Anneli Jäätteenmäen hallituksesta tehtiin edeltäjiä kapeapohjaisempi punamultahallitus.

Kansanedustajat Esko-Juhani Tennilä, Mikko Kuoppa ja Veijo Puhjo erotettiin eduskuntaryhmästä heti kauden alussa 1995 näiden äänestettyä hallitusta vastaan. Nämä perustivat sitten oman eduskuntaryhmänsä, Vasemmistoryhmän (Va-r). Ennen seuraavia eduskuntavaaleja kapinalliset kuitenkin hyväksyttiin takaisin ja asetettiin ehdokkaiksi.^[5]

[muokkaa] Matti Viialaisen yhdistämishanke

Vasemmistoliiton entinen puoluesihteeri (1990–1995) ja SAK:n apulaisjohtaja Matti Viialainen perusti 2005 Vasemmisto yhteen -yhdistyksen, jonka tarkoituksena on edistää kahden suuren vasemmistopuolueen yhtymistä. Viialainen oli esittänyt vastaava usein aikaisemminkin. Ennen yhdistyksen perustamista kiersi vasemmistopiireissä aihetta käsitellyt Viialaisen ja Timo Roppolan kirjoittama muistio.^[2] Keskustellessaan muistiosta puoluehallitus katsoi, ettei yhdistämiselle ollut asiallisia perusteita tai kannatusta.^[6] Viialainen erosi Vasemmistoliitosta viimein keväällä 2006 katsottuaan "maltillisten voimien joutuneen puolueessa tappiolle".^[7]

[muokkaa] Suvi-Anne Siimeksen ero

1. maaliskuuta 2006 Vasemmistoliittoa vuodesta 1998 johtanut Suvi-Anne Siimes ilmoitti yllättäen eroavansa tehtävästään. Erimielisyyksiin puolueensa kanssa ajautunut puheenjohtaja osoitti erotessaan syyttävän sormensa Vasemmistoliiton "entisiin taistolaisiin", jotka hänen mielestään jarruttivat välttämättömiä uudistuksia.^[8]

Siimes oli kritisoinut tovereitaan julkisuudessa usein jo aiemmin, mutta kulminaatiopisteeksi muodostui puolueen eduskuntaryhmän ottama kanta kriisinhallintalain käsittelyssä. Ryhmän enemmistö vaati, että EU:n taistelujoukkojen käyttöön tulisi olla suomalaisten osalta Yhdistyneiden kansakuntien tai Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön valtuutus.^[9]

Suvi-Anne Siimes antoi virallisen eroilmoituksensa puoluehallituksen kokoukselle 2. maaliskuuta 2006. Eron myöntänyt hallitus päätti esittää huhtikuussa kokoontuvalle puoluevaltuustolle ylimääräistä puoluekokousta toukokuuksi.^[10]

[muokkaa] Uuden puheenjohtajan valinta keväällä 2006

Suvi-Anne Siimeksen erottua puolueen puheenjohtajan tehtävästä, uudeksi puheenjohtajaksi valittiin 13. toukokuuta 2006 Tampereella pidetyssä ylimääräisessä puoluekokouksessa Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän 53-vuotias puheenjohtaja Martti Korhonen. Äänestyksessä toiseksi sijoittui 29-vuotias helsinkiläinen eduskunta-avustaja Paavo Arhinmäki. Toisella kierroksella Korhonen sai 273 ja Arhinmäki 150 ääntä. Ensimmäisellä kierroksella mukana olivat lisäksi Markus Mustajärvi (69 ääntä), Katja Syvärinen (55 ääntä) ja Erkki Virtanen (21 ääntä).^[11] Korhonen oli ehdolla puolueensa puheenjohtajaksi jo 1998, mutta hän hävisi tuolloin Siimekselle äänin 273–223.^[2]

[muokkaa] Politiikka

Vasemmistoliiton perustamisella haettiin pesäeroa Neuvostoliiton edustamaan totalitaariseen kommunismiin. Puolue hyväksyi ensimmäisen ohjelmansa (Vapauden, demokratian ja kestävän kehityksen yhteiskunta) vasta puoluekokouksessa 1998 (perustamisen yhteydessä oli tuotu julki vain joitain yleisiä periaatteita). Linjaksi määrittyi punavihreys, jossa yhdistyvät "yleisvasemmistolaisuus" ja moderni ekologisuus. Vuoden 2007 periaateohjelman luonnos ei määrittele puoluetta sosialistiseksi, mutta toteaa että "[Vasemmistoliiton] juuret ulottuvat sosialistisen työväenliikkeen yli satavuotiseen kamppailuun tasa-arvon ja alistettujen vapauden puolesta" ja sijoittaa puolueen "kolmanteen vasemmistoon". Tällä viitataan Neuvostoliiton jälkeiseen "vasemmiston kansainväliseen vapaus- ja tasa-arvoliikkeeseen rauhan, ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta". ^[12] Sosialismi on ollut puolueelle arka aihe: Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Siimes sanoi alkuvuodesta 2005, ettei koskaan ole ollut "minkään sortin sosialisti", mikä toteamus herätti puolueen jäsenistössä keskustelua ja erimielisyyttä.^[13]

[muokkaa] Euroopan unioni

Kysymys Euroopan integraatiosta ja EU:sta sen toteuttajana on jakanut Vasemmistoliittoa alusta asti. Puolueen johto näkee EU:n tarjoavan positiivisia mahdollisuuksia suurimman osan kannattajista suhtautuessa asiaan epäillen. Puolueen johdon enemmistö tuki 1994 Suomen liittymistä EY:öön, mutta vain 24 % vasemmistoliittolaisista äänesti liittymisen puolesta. Marraskuussa 1994 Vasemmistoliiton 19 kansanedustajasta 12 äänesti EY-jäsenyyden puolesta.^[14] Vaikka Vasemmistoliitossa ei tehty virallista päätöstä suhtautumisesta unionin perustuslakiin, tuki puolueen johto sitäkin vahvasti.

[muokkaa] Organisaatio

Vasemmistoliiton korkein päättävä elin on joka kolmas vuosi kokoontuva puoluekokous, jonka tehtävänä on valita puolueelle puheenjohtaja, kaksi varapuheenjohtajaa, puoluesihteeri, puoluehallitus ja puoluevaltuusto. Kokouksissa hyväksytään puolueen ohjelmat ja asiakirjat. Nykyiset säännöt ovat vuodelta 2004 ja puolueessa valmistellaan uutta ohjelmaa hyväksyttäväksi seuraavassa puoluekokouksessa. Puoluekokousten välillä ylintä päätäntävaltaa käyttää kaksi kertaa vuodessa kokoontuva puoluevaltuusto ja kuukausittain kokoontuva puoluehallitus.

Järjestörakenne koostuu paikallis-, piiri- ja keskustasosta. Vasemmistoliitolla on 15 piirijärjestöä ja

Vasemmistoliiton naisjärjestö on Vasemmistonaiset. Nuorisotyötä tekee puolueesta riippumaton, itsenäinen Vasemmistonuoret.

Vasemmistoliitossa on tällä hetkellä noin 10 000 jäsentä.^[15] 1998 puolue ilmoitti jäsenmääräkseen 14 000.^[1]

Vasemmistoliiton samoin kuin sen edeltäjien päätearkistona toimii Kansan Arkisto, joka on kaikille avoin yksityinen keskusarkisto.

[muokkaa] Tiedonvälitys

Puolueen pää-äänenkannattaja neljästi viikossa ilmestyvä Kansan Uutiset. 2004 aloitti ilmestymisensä puolueen verkkolehti Verstas.

[muokkaa] Kansainväliset suhteet

Vasemmistoliitolla on perustamisestaan lähtien ollut läheiset suhteet moniin eurooppalaisiin vasemmistopuolueisiin. Vasemmistoliitto kuuluu europarlamentissa Euroopan yhtyneen vasemmiston ja Pohjoismaiden vihreän vasemmiston (GUE/NGL) ryhmään. Puolue on kuitenkin suhtautunut varsin kriittisesti GUE/NGL:n linjaan ja joulukuussa 2004 silloinen puheenjohtaja kehotti harkitsemaan GUE/NGL:stä eroamista.^[16] Vasemmistoliiton ainoa europarlamentaarikko Esko Seppänen on tunnettu puoluejohdon kriitikko ja sen vasemmistosiiven näkyvin edustaja.

Suomalaiset olivat mukana perustamassa Pohjoismaiden vihreän vasemmiston liittoa (NGLA) Reykjavikissa 1. helmikuuta 2004 yhdessä Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan veljespuolueiden kanssa.^[1]

Vasemmistoliitto kuuluu 1991 perustettuun Uuteen eurooppalaiseen vasemmistofoorumiin (NELF).

[muokkaa] Vasemmistoliiton puheenjohtajat

• Claes Andersson (1990–1998)
• Suvi-Anne Siimes (1998–2006)
• Martti Korhonen (2006–)

[muokkaa] Eduskuntaryhmä

[muokkaa] Nykyiset kansanedustajat

[muokkaa] Piirijärjestöt

[muokkaa] Vaalimenestys

Eduskuntavaalit Vuosi Edustajia Kannatus 1991 19 274 639 10,08 % 1995 22 310 340 11,16 % 1999 20 291 675 10,88 % 2003 19 277 152 9,93 % 2007 17 244 296 8,82 %

Kunnallisvaalit Vuosi Valtuutettuja Kannatus 1992 1 319 310 757 11,7 % 1996 1 128 246 597 10,4 % 2000 1 027 219 671 9,9 % 2004 987 228 358 9,6 %

Europarlamenttiavaalit Vuosi Meppejä Kannatus 1996 2 236 490 10,5 % 1999 1 112 757 9,1 % 2004 1 151 291 9,1 %

Presidentinvaalit Vuosi Ehdokas Kannatus 1994 Claes Andersson 122 820 3,8 %

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä
• Verstas (Vasemmistoliiton verkkolehti)
• Uusi vasemmisto (MEP Esko Seppäsen tiedotuslehti)
• Kai Hirvasnoro: Päivänkakkaramiehiä, ay-konservatiiveja ja änkyröitä. Fraktiot taistelevat 15-vuotiaassa Vasemmistoliitossa (Kansan Uutiset Viikkolehti 15.4.2005)
• Tapaus Vasemmistoliitto (Murros 66)
• Vasemmistoliitto – Entä sitten? (Kapinatyöläinen #6, 1990)

	Rekisteröidyt suomalaiset puolueet
	Eduskuntapuolueet Kansallinen Kokoomus | Perussuomalaiset | Ruotsalainen kansanpuolue | Suomen Keskusta | Suomen Kristillisdemokraatit | Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | Vasemmistoliitto | Vihreä liitto Muut puolueet Itsenäisyyspuolue | Köyhien Asialla | Liberaalit | Muutosvoimat Suomi | Rauhan ja Sosialismin puolesta – Kommunistinen Työväenpuolue | Suomen Isänmaallinen kansanliike | Suomen Kansan Sinivalkoiset | Suomen Kommunistinen Puolue | Suomen Senioripuolue | Suomen Työväenpuolue | Yhteisvastuu puolue

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ ^{1,0 1,1 1,2 1,3} The Left-Wing Alliance (www.vasemmistoliitto.fi 1998) linkki
2. ↑ ^{2,0 2,1 2,2} Hannu Miettunen: Suvi-Annen toivoton tehtävä (Turun sanomat 5.3.2006) linkki
3. ↑ Kyösti Karvonen: Siimeksestä tulee ministeri syyskuussa (Turun Sanomat 7.8.1998) linkki
4. ↑ Siimes: Vasemmistoliitto hallitukseen (Verkkouutiset 18.3.2003) linkki
5. ↑ Kapinalliset kelpasivat vasemmistoliitolle (Yle 22.11.1998) linkki
6. ↑ Turha yhdistämiskeskustelu lopetettava (Vasemmistoliiton puoluehallituksen kannanotto 16.2.2005) linkki
7. ↑ Viialainen jättää Vasemmistoliiton (Yle 14.5.2006) linkki
8. ↑ Siimes eroaa puolueensa johdosta (Yle 2.3.2006) linkki
9. ↑ Kriisinhallintalaki eteni eduskunnassa (Yle 12.3.2006) linkki
10. ↑ Vasemmistoliiton puoluehallitus: Uusi puheenjohtaja toukokuussa (Vasemmistoliiton tiedote 2.3.2006) linkki
11. ↑ Martti Korhonen Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi (Vasemmistoliiton tiedote 13.5.2006) linkki
12. ↑ Luonnos puolueohjelmaksi 2007 (www.vasemmistoliitto.fi) linkki
13. ↑ Suvi-Anne Siimes: Unelmaa etsimässä (Puheenvuoro Vasemmistoliiton ohjelmaseminaarissa Helsingissä 5.2.2005) linkki
14. ↑ Ilkka Hakalehto: EU-kaappaus. Raportti tapahtuneesta, Vapaan Suomen Liitosta, Suomen tulevaisuudesta (VSL 1995) linkki
15. ↑
16. ↑ Siimes pohtisi ryhmänvaihtoa EU-parlamentissa (Verkkouutiset 11.12.2004) linkki