Lennart Meri

Wikipedia

Lennart-Georg Meri (29. maaliskuuta 1929, Tallinna – 14. maaliskuuta 2006, Tallinna) oli virolainen kirjailija, elokuvantekijä ja oikeistolainen poliitikko. Hän oli Viron presidenttinä 1992–2001.

Lennart Meri syntyi Tallinnassa Georg-Peeter Meren ja Alice-Brigitta Engmannin ensimmäisenä lapsena. Hänen isänsä oli diplomaatti, minkä vuoksi perhe asui 1930-luvulla Pariisissa ja Berliinissä. Meri kävi ulkomailla kouluja ja oppi äidinkielensä viron lisäksi neljä vierasta kieltä. Perhe oli Tallinnassa kun neuvostojoukot valloittivat Viron. Meret karkotettiin Siperiaan. Siellä Meri aloitti työuransa 12-vuotiaana metsätöissä ja perunankuorijana.

Meren perhe jäi henkiin ja pääsi viiden vuoden kuluttua palaamaan Viroon. Lennart Meri valmistui Tarton yliopistosta 1953 pääaineenaan historia ja kielet. Hän kirjoitti näytelmiä ja kirjoja sekä teki elokuvia. Meri matkusti paljon suomensukuisten kansojen parissa ja teki aiheesta monia dokumenttielokuvia ja kirjoitti kirjoja. Vuonna 1977 hänen elokuvansa Linnunradan tuulet sai New Yorkin elokuvien hopeamitalin. Töissään Meri tutki suomalais-ugrilaisten kansojen yhteisiä piirteitä ja itämerensuomalaisuus loi pohjan myös hänen poliittisille aatteilleen.^lähde? Hän oli vankka heimoaatteen kannattaja.^lähde?

Kirjoja Meri kirjoitti elämänsä aikana kaikkiaan kymmenen, joista neljä on suomennettu. Lisäksi hän oli tuottelias kääntäjä.

1970-luvun lopulla Meri matkusti Suomeen, missä hän toi länsimaailmalle voimakkaasti esiin Viron asemaa. Meren ja hänen maansa siteet Suomeen muodostuivat läheisiksi, mikä osaltaan hankaloitti myös Suomen ja Neuvostoliiton suhteita.

Vuonna 1986 hänestä tuli Helsingin yliopiston kunniatohtori. Meri oli Viron Laulavan vallankumouksen johtohahmoja. 1989 hän perusti Viron instituutin, minkä varjolla hän alkoi jo luoda pohjaa itsenäisen Viron ulkopoliittisille suhteille ja 1991 hänestä tuli itsenäisen Viron ensimmäinen ulkoministeri. Välissä hän toimi myös lyhyen aikaa Viron Suomen-suurlähettiläänä.

Vuonna 1992 Viron parlamentti valitsi Isänmaaliiton ehdokkaana olleen Meren presidentiksi. Kansanvaalissa hän oli saanut 30 prosenttia äänistä, mutta koska kukaan ehdokkaista ei saanut puolia äänistä, valinnan teki parlamentti. Vuonna 1996 hänet valittiin toiselle kaudelle. Vuonna 2001 hän ei enää voinut asettua ehdolle, koska perustuslaki salli vain kaksi kautta. Meren presidenttikaudella venäläisjoukot poistuivat Virosta. Hän ajoi myös voimakkaasti Viron liittymistä Euroopan unioniin ja NATOon. Sisäpoliittiset asiat eivät saaneet Meren kaudella yhtä suurta huomiota kuin ulkosuhteet.

Vuosina 2002–2003 Meri oli Viron hallituksen edustaja Euroopan tulevaisuuskonventissa. Hän jatkoi maailmanpolitiikan seuraamista myös presidenttikautensa jälkeen. Hänellä oli läheiset suhteet muun muassa tšekkiläiseen Václav Haveliin, joka myös oli kirjailija ja myöhemmin presidentti.

Lennart Meri puhui viron lisäksi viittä kieltä: suomea, ranskaa, saksaa, englantia ja venäjää. Hänen kielitaitonsa teki hänet ja hänen kansansa tunnetuksi maailmalla vakuuttaessaan Viron länsimaalaisuutta ja eurooppalaisuutta. Muiden vastaitsenäistyneiden Baltian maiden johtajat eivät nimittäin osanneet vieraana kielenä kuin venäjää.

Meri kuoli 76-vuotiaana 14. maaliskuuta 2006 kello 3.40 Tallinnan Magdaleenan sairaalassa pitkäaikaisen vakavan sairauden jälkeen.

[muokkaa] Suomennettuja teoksia

• Revontulten porteilla. 1977
• Hopeanvalkea. Tarina suomalais-ugrilaisten heimojen vaelluksesta. Gummerus 1983.
• Kamtšatka: tulivuorten maa. 1988
• Tulen maasta jonka nimi on Viro. Puheita, suomennettu käsikirjoituksista. Toimittanut Piret Saluri. Otava 1995

	Viron presidentit
	Konstantin Päts (1938–1940) | Lennart Meri (1992–2001) | Arnold Rüütel (2001–2006)
	Toomas Hendrik Ilves (2006–)