Manierismi

Wikipedia

Manierismi on taidesuuntaus, jolla viitataan 1500-luvun loppupuolen kuvataiteeseen. Nimitys on peräisin italian kielen sanasta maniera (tyyli). Manierismin yhtenä innoittajana oli Michelangelon taide, mm. Sikstuksen kappelin freskot. Manieristisille teoksille oli tyypillistä henkilöhahmojen jäsenten liioiteltu venyttäminen ja omalaatuiset, usein kierteiset asennot. Manierismi on toisaalta antiikin tyyli-ihanteiden kaavamaista jäljittelyä sekä liioiteltua tyylittelyä, toisaalta termi viittaa taiteilijan oman teknisen taitavuuden ja sivistyksen tietoiseen esilletuomiseen.

Termi otettiin käyttöön myöhemmin 1600-luvulla jolloin sitä käytettiin halventavassa merkityksessä. Manieristien tyyli koettiin tuolloin värien käytön ja vääristyneiden perspektiiviensä vuoksi teennäiseksi ja ylihienostuneeksi. Myöhemmin termiä on käytetty kuvaamaan täysrenessanssin vastapainoksi syntynyttä taidesuuntausta.

[muokkaa] Manieristisia taidemaalareita

• Giuseppe Arcimboldo
• Bronzino
• Benvenuto Cellini
• El Greco
• Michelangelo (Viimeinen tuomio, Sikstuksen kappeli, Rondaninin Pieta)
• Pontormo
• Parmigianino
• Giulio Romano
• Rosso Fiorentino
• Tintoretto

[muokkaa] Manieristisia arkkitehteja

• Santi Gucci
• Hans von Aachen

[muokkaa] Manieristinen galleria

Giuseppe Arcimboldo, Rudolf II, 1590.	El Greco, Katuva Maria Magdalena, 1580.	El Greco, Kristus karkoittaa kauppiaita temppelistä, n. 1600.	Michelangelo, Pyhä Bartolomeus (Viimeinen tuomio), 1535-1541.
Giulio Romano, Apollon tanssi muusien kanssa, n. 1540.	Rosso Fiorentino, Ristiltäotto, 1521.	Jacopo Tintoretto, Pyhän Markuksen ruumiin löytäminen, n. 1562.	Jacopo Tintoretto, Linnunradan ilmestyminen, n. 1575.

Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia. Harkitse myös, voisiko tämän mallineen vaihtaa johonkin kuvaavammista tynkämallineista.