Max Weber

Wikipedia

Maximilian Weber

Saksalainen taloustieteilijä ja sosiologi
Syntynyt	21. huhtikuuta, 1864 Erfurt, Saksa
Kuollut	14. kesäkuuta, 1920 München, Saksa

Maximilian Weber (21. huhtikuuta 1864 - 14. kesäkuuta 1920) oli saksalainen oikeustieteilijä, taloustieteilijä ja sosiologi. Häntä pidetään yhtenä julkishallinnon teorian ja nykyaikaisen sosiologian perustajista. Hänen pääteoksensa käsittelevät uskonnon sosiologiaa, politiikkaa ja hallitusvaltaa.

[muokkaa] Elämä ja ura

Max Weber syntyi Erfurtissa, Saksassa vanhimpana seitsemän lapsen perheestä. Hänen isänsä oli Max Weber vanhempi, merkittävä poliitikko ja virkamies, joka oli naimisissa Helene Fallenstenin kanssa. Max Weber (nuoremman) nuorempi veli Alfred Weber oli myös sosiologi ja taloustieteilijä.

Koska hänen isänsä oli yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa, Weber varttui politiikantäyteisessä kodissa, jossa vierailivat usein merkittävät oppineet ja julkiset hahmot. Samalla tuli selväksi, että Max Weber oli älyllisesti erittäin lahjakas. Hänen lahjansa vanhemmilleen 1876, jolloin hän oli kolmentoista vanha, koostui kahdesta esseestä, joiden otsikot olivat "Saksan historian kulku erityisesti viitaten keisariin ja paaviin." sekä "Rooman keisarillinen aika Konstantinus Suuresta kansainvaelluksiin".

1882 Weber kirjoittautui Heidelbergin yliopistoon lakitiedon opiskelijaksi palvellen samalla toisinaan Saksan armeijassa. 1886 Weber läpäisi testin, joka oikeutti hänet harjoittamaan lakia nuorempana asianajajana. 1880-luvun ajan Weber jatkoi historian opiskelua. Hän sai tohtorinarvon lakitiedossa 1889 kirjoittamalla keskiajan liikeorganisaatioita käsittelevän oikeushistoriallisen teoksen. Kaksi vuotta myöhemmin Weber sai valmiiksi teoksensa Die Römische Agrargeschichte in ihrer Bedeutung für das Staats- und Privatrecht. Tämä takasi Weberille oikeuden täyteen akateemiseen arvoon.

Näinä vuosina Weber kuitenkin keskittyi erityisesti nykyiseen yhteiskuntapolitiikkaan. 1888 hän liittyi Verein für Sozialpolitikiin, eräänlaiseen itsenäiseen oppineiden aivoriiheen, joka pohti yhteiskunnallisia asioita. 1890 aivoriihi käynnisti tutkimusprojektin, joka pohti "Puolan ongelmaa" - ulkomaalaisten maatyöläisten muuttoliikettä itäiseen Saksaan samalla kun paikalliset maatyöläiset muuttivat teollistuviin kaupunkeihin. Weber asetettiin tutkimusprojektin johtoon ja tämän takia kirjoitti suurimman osan siitä. Lopullista raporttia pidettiin laajalti erinomaisena empiirisen tutkimuksen esimerkkinä ja Weberin maine asiantuntijana maatalouspolitiikassa lujittui.

Weber saavutti suurta menestystä 1890-luvulla. 1893 hän meni naimisiin etäisen serkkunsa Marianne Schnitgerin kanssa, joka oli intellektuelli ja feministi, itsekin tunnettu kirjoittaja. Seuraavana vuonna Weber toimi lyhytaikaisesti taloustieteen professorina Freiburgin yliopistossa, ennen kuin otti vastaan viran Heidelbergissä 1896. Hän joutui sairauden takia vähentämään ja lopulta kokonaan lopettamaan säännöllisen akateemisen työnsä sairauden takia 1897, josta ei toipunut ennen vuotta 1901. Sairaus oli todennäköisesti hermoromahdus, joka aiheutui hänen isänsä kuolemasta.

1903 hänestä tuli toimittaja Archiv für Sozialwissenschaft und Sozialpolitikin. Weberistä tuntui kuitenkin, ettei hän voinut jatkaa normaalia opetustyötä ja toimi siitä lähtien yksityisenä oppineena. Tätä auttoi hänen saamansa perintö 1907. 1904 hän vieraili Yhdysvalloissa ja osallistui taiteiden- ja tieteiden kongressiin, joka pidettiin St. Louisin maailmannäyttelyn yhteydessä.

Weberin laajimmin tunnettu teos, "Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki", julkaistiin vuonna 1904 (suom. 1980). Siinä hän esitti, että kapitalismin syntyyn vaikutti kalvinismin ennaltamääräämisoppi, jonka mukaan taivaaseen pääsyyn ei voinut itse vaikuttaa. Kalvinistit tarvitsivat varmuuden pelastumisestaan, joten he ajattelivat, että maallinen menestys oli osoitus kuulumisesta pelastuvien joukkoon. Tämä Weberin mukaan osaltaan synnytti taloudellisen järjestelmän, joka myöhemmin jatkoi olemassaoloa uskontoon perustuneesta synnystään riippumatta. Weber ei tarkoittanut, että kalvinismi olisi ollut välttämätön kapitalismin syntymiselle, vaan sanoi, että kapitalismi olisi ilman kalvinismia syntynyt jossain muussa muodossa.

Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimi hetken aikaa sairaaloiden johtajana Heidelbergissä. 1918 Weber toimi konsultanttina Saksan aselepokomissiossa solmittaessa Versailles'n rauhansopimusta. Hän oli mukana myös Weimarin tasavallan perustuslain luonnostelleessa komissiossa.

Vuodesta 1918 hän jatkoi opettamista, ensin Wienin yliopistossa, sitten 1919 Münchenin yliopistossa, jossa hän johti ensimmäistä saksalaista sosiologian instituuttia.

Max Weber kuoli keuhkokuumeeseen Münchenissa, Saksassa, kesäkuun 14. 1920.

[muokkaa] Suomennettu tuotanto

• Max Weber, Kaupunki. Suom. ja toim. Tapani Hietaniemi. Vastapaino 1992, Tampere.
• Max Weber, Maailmanuskonnot ja moderni länsimainen rationaalisuus. Kirjoituksia uskonnonsosiologiasta. Suom. ja toim. Tapani Hietaniemi. Vastapaino 1989, Tampere.
• Max Weber, Pörssi. Suomentanut, selityksillä ja jälkikirjoituksella varustanut Tapani Hietaniemi. Tutkijaliitto 1990, Helsinki.
• Max Weber, Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki. Suom. Timo Kyntäjä. WSOY 1980, Porvoo - Helsinki - Juva.

[muokkaa] Max Weberiä koskevaa suomenkielistä kirjallisuutta

• Tapani Hietaniemi, Max Weber ja Euroopan erityistie. Vertailevia sivilisaatiohistoriallisia tutkielmia. Tutkijaliitto 1998, Helsinki.
• Pertti Töttö, Max Weberin tieteenteoriasta. Kuopion yliopisto 2004, Kuopio.