Feminismi
Wikipedia
Feminismi on valistusajan Euroopassa syntynyt aate, joka pyrkii parantamaan naisten asemaa. Feminismin päämääränä on poistaa sukupuolten välinen eriarvoisuus. Aatteen syntyaikoina feministiset ajattelijat vaativat naisille poliittisia oikeuksia ja itsenäistä asemaa. Myöhemmät ajattelijat ovat luoneet feminististä teoriaa ja puhuneet syrjinnästä ja epätasa-arvosta, joka on jatkunut väitetyistä poliittisten oikeuksien yhdenmukaisuudesta huolimatta. Feministinen liike syntyi 1800-luvulla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Feministisen liikkeen historia
[muokkaa] Valistus ja feminismi
Feministisen ajattelun voi katsoa syntyneen valistusajalla, joskin jo 1500-luvulla käytiin keskustelua naisten ja miesten kyvyistä. Ensimmäinen kiistatta feministinen teos on Mary Wollstonecraftin vuonna 1792 julkaistu A Vindication of the Rights of Woman (Naisten oikeuksien puolustus).
[muokkaa] Ensimmäisen aallon feminismi
1800-luvulla kehittyi Euroopassa ja Yhdysvalloissa laaja järjestäytynyt feministinen liike, feminismin ensimmäinen aalto, jonka tarkoituksena oli ajaa naisten täysiä kansalais- ja poliittisia oikeuksia. Feminismin ensimmäinen aalto edusti liberaalifeminististä ajattelua. Poliitisten oikeuksia lisäksi feministit ajoivat sitä, että myös nainen voisi opiskella yliopistoissa ilman, että naisten olisi anottava ”vapautusta sukupuolesta”, ja näin päästä valtiollisiin virkoihin, jotka olivat olleet aiemmin vain miehille tarkoitettuja. Kuuluisia naisten oikeuksien puolustajia olivat muun muassa John Stuart Mill ja Virginia Woolf. Liike oli aluksi porvarisnaisten liike, mutta työväenliikkeen syntymisen jälkeen myös työläisnaiset alkoivat järjestäytyä. Suomeen naisasialiike syntyi 1800-luvun lopulla, kun 1884 perustettiin Suomen Naisyhdistys ja vuonna 1892 edelleen toimiva Unioni Naisasialiitto Suomessa ry.
Naisasialiike pyrki parantamaan naisten asemaa ja vaati naisille samoja oikeuksia kuin miehille. Vasta uuden avioliittoliittolain myötä 1920-luvulla naisten tasa-arvoisuus lain edessä toteutui kaikilta osin. Naisasialiikkeen merkitys näkyi muun muassa naisten tulemisessa mukaan julkiseen elämään. Naiset hankkivat koulutusta ja työtä ja heidän asemansa koheni yhteiskunnassa. Näin suomalaiseen yhteiskuntaan syntyi naissivistyneistö.
Naisasialiikkeen taistelu huipentui vaatimukseen äänioikeudesta. Ensimmäisenä naiset saavuttivat äänioikeuden Uudessa Seelannissa 1893, joskin naisilla oli ollut äänioikeus aikaisemmin Wyomingin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Uudessa Seelannissa heillä ei kuitenkaan ollut oikeutta asettua ehdolle. Suomessa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toteutui 1906, ja ensimmäiseen vuoden 1907 eduskuntaan valittiin 19 naisedustajaa. Kaikki säädyt ja useimmat puolueet taipuivat uudistuksen taakse.
Ensimmäisen maailmansodan viimeisinä vuosina ja sen jälkeen naiset saivat äänioikeuden monissa Euroopan maissa. Tämä liittyi toisaalta siihen, että naisille haluttiin antaa tunnustus heidän panoksestaan kansakuntansa hyväksi sodan jälkeen, sekä toisaalta sodassa usein käytettyyn retoriikkaan, jolla pyrittiin oikeuttamaan sotatoimet. Esimerkiksi Woodrow Wilson korosti puheissaan yksilöiden itsemääräämisen tärkeyttä yhteiskunnalle, jolloin äänioikeuden kielto naisilta olisi ollut hankala perustella. Viimeisenä Euroopassa naiset saivat äänioikeuden Sveitsissä 1970-luvulla.
[muokkaa] Toisen aallon feminismi
Kansalaisoikeuksien ja äänioikeuden saavuttamisen jälkeistä aikaa pidetään feministisen liikkeen hiljaisena kautena, vaikkakin naisten osallistuminen muissa liikkeissä lisääntyi. Uudelleen feministinen liike palasi voimaansa 1960-luvulla Yhdysvalloissa, josta se levisi Eurooppaan. Toisen aallon feminismi nosti esiin muun muassa naisten huonon aseman työpaikoilla ja yksityisen piirissä (esimerkiksi kotitöiden epätasa-arvoiseen jakautumiseen). Toisen aallon feminismin kuuluisin tunnuslause on ”yksityinen on poliittista”. Liberaalifeministisen ajattelun rinnalle nousi radikaalifeminismi, joka pyrki nostamaan naisten kokemukset sekä naisten toiminnan arvoon. Jyrkimmillään liikkeen on katsottu sortuneen miesvihamielisyyteen, mutta liikkeen ansiosta sellaiset asiat kuin raiskaukset ja seksuaalinen häirintä tulivat näkyviksi. Toisen aallon feministinen liike myös vaikutti naisroolin muutokseen vastustamalla konservatiivista naiskäsitystä.
Suomessa perustettiin 1960-luvulla Yhdistys 9, joka keskittyi sekä miesten että naisten sukupuolirooleihin eikä ollut varsinaisesti radikaalifeminismin innoittama. Yhdistys oli enimmäkseen akateeminen liike ja sen jäsenistössä oli sekä miehiä että naisia. Varsinainen toisen aallon feminismi rantautui Suomeen vasta verrattain myöhään, 1970-luvulla. Vuonna 1973 perustettu Puna-akat/Rödkärringarna sulautui 1974 järjestöön nimeltä Marxist-Feministerna. Kattojärjestö Feministit-Feministerna perustettiin 1976.
[muokkaa] Kolmannen aallon feminismi
1980-luvulta eteenpäin vaikuttaneesta feministisestä ajattelusta on usein puhuttu kolmannen aallon feminisminä. Kyse ei kuitenkaan ole yhtenäisestä liikkeestä vaan joukosta erilaisia ajattelutapoja ja liikkeitä. Feministinen liike myös laitostui ja akateemistui viimeistään 1990-luvulle tultaessa. Naistutkimuksena tunnettu yliopistollinen oppiaine ja tutkimusala sai alkunsa ensin Yhdysvalloissa ja sitten Euroopassa.
Jos ensimmäisen aallon feminismi korosti miesten ja naisten samankaltaisuutta ja yhtäläisiä oikeuksia, toisen aallon feminismi korosti eroja miesten ja naisten välillä, niin kolmannen aallon feminismin myötä nousivat esiin erot naisten välillä ja naisissa. Myös miestä sukupuolena ja miehisyyttä on tutkittu. Tällöin puhutaan kriittisestä miestutkimuksesta. Samoin kolmannen aallon feminismillä on ollut läheiset suhteet homo-, lesbo- ja queer -tutkimukseen sekä postkolonialistiseen tutkimukseen. Kolmannen aallon feminismin yksi keskeisimmistä – mutta myös kiistellyimmistä – teoreettisista käsitteistä on sex/gender (biologinen ja sosiaalinen sukupuoli) -jaottelu.
[muokkaa] Koulukunnat
Feminismi käsittää suuren joukon erilaisia ajattelutapoja niin, että usein onkin tapana puhua feminismin sijaan feminismeistä. Feminismien historiasta voidaan erottaa tiettyjä pääsuuntauksia.
- Liberaalifeminismi tai tasa-arvofeminismi syntyi 1800-luvulla. Sen pyrkimyksenä oli vapauttaa naiset miesten holhouksesta ja saada naisille täydet kansalaisoikeudet. Liberaalifeminismi pohjaa valistusajatteluun ja sen mukaan naiselle kuuluvat samat oikeudet kuin miehelle, koska myös nainen on ihminen. Erästä liberaalifeminismin nykyisiä muotoja edustaa individuaalifeminismi.
- Radikaalifeminismi sai alkunsa 1960-luvun Yhdysvalloissa ja jatkui voimakkaana liikkeenä pitkälle 1970-luvulle. Radikaalifeminismi näki naiserityisyydessä voimavaran. Se korosti naisten kokemusten tärkeyttä ja vaati tasa-arvoa myös yksityisen piiriin. Radikaalifeministit puuttuivat muun muassa raiskauksiin ja seksuaaliseen häirintään, naisten seksuaalisiin oikeuksiin sekä aborttiin.
- Postmoderni feminismi sai alkunsa 1980-luvulla. Sen kohdalla kyse ei ole yksittäisestä yhtenäisestä koulukunnasta vaan hajaantuneesta ilmiöstä, jonka alle kuuluu paljon erilaisia feminismin muotoja. Postmoderneilla feministeillä on yhteistä käsitys kielellisesti jäsentyneestä todellisuudesta, jossa sukupuolta ja seksuaalisuutta tuotetaan ja uusinnetaan kielen ja toiminnan kautta. Postmoderni feminismi korostaa naisten välistä erilaisuutta yhden naiseuden sijaan ja kiinnittää huomiota sellaisiin eroa luoviin tekijöihin kuin seksuaalisuus ja etnisyys.
- Muita feminismin suuntauksia ovat muun muassa maapalloistumisen vaikutuksia korostava postkolonialistinen feminismi, niin sanotun heteronormatiivisuuden kyseenalaistava queer-feminismi, naisten kaksinkertaista (sekä luokka-asemasta että sukupuolesta johtuvaa) sortoa ja uusintavaa työtä korostava marxilainen feminismi, naisten luontosuhdetta korostava ekofeminismi, teknologiaa korostava ja erilaisia dualismeja ylittävä kyborgi-feminismi tai kyberfeminismi sekä anarkofeminismi.
[muokkaa] Kuuluisia feministejä
[muokkaa] Ulkomaalaisia feministejä
- Mary Astell (1666–1731)
- Mary Wortley Montagu (1689–1762)
- Jeremy Bentham (1748–1832)
- Mary Wollstonecraft (1759–1797)
- John Stuart Mill (1806–1873)
- Emmeline Pankhurst (1858–1928)
- Emma Goldman (1869–1940)
- Alexandra Kollontai (1872–1952)
- Virginia Woolf (1882–1941)
- Eleanor Roosevelt (1884–1962)
- Simone de Beauvoir (1906–1986)
- Adrienne Rich (s. 1929)
- Luce Irigaray (s. 1930)
- Gloria Steinem (s. 1934)
- Valerie Solanas (1936–1988)
- Yvonne Hirdman (s. 1943)
- Donna Haraway (s. 1944)
- Camille Paglia (s. 1947)
- Adrianna Cavarero (s. 1947)
- Rosi Braidotti (s. 1954)
- Judith Butler (s. 1956)
- Elizabeth Grosz
- Karen Barad
[muokkaa] Suomalaisia feministejä
- Minna Canth (1844–1897)
- Elisabeth Stenius-Aarneenkallio (1847–1924)
- Alexandra Gripenberg (1857–1913)
- Inna Ilivitzky (s. 1944)
- Sunniva Drake (s. 1955)
- Heidi Liehu (s. 1967)
[muokkaa] Feministisiä järjestöjä
[muokkaa] Yhdysvaltalaisia järjestöjä
- The National Organization of Women (NOW)
- The National Women’s Political Caucus (NWPC)
- The Women’s Equity Action League (WEAL)
- Women’s International Terrorist Conspiracy from Hell
- The Redstockings
- The Feminists
- New York Radical Feminists
[muokkaa] Suomalaisia järjestöjä
- Feministit–Feministerna
- Marxist–Feministerna
- Puna-akat/Rödkärringarna
- Unioni Naisasialiitto Suomessa ry
- Yhdistys 9
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Braidotti, Rosi (1993): Riitasointuja. (Alkuteos: Patterns of Dissonance: An Essay on Women in Contemporary French Philosophy, 1991.) Suomennos: Päivi Kosonen et al.. Tampere: Vastapaino. ISBN 951-9066-66-7.
- Koivunen, Anu & Marianne Liljeström (toim.) (1996): Avainsanat: 10 askelta feministiseen tutkimukseen. 2. painos 2004. Tampere: Vastapaino. ISBN 951-9066-96-9.
- Pulkkinen, Tuija (1998): Postmoderni politiikan filosofia. (Alkuteos: The postmodern and the political agency, 1996.) Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Tekijän suomentama. 2. painos 2003. Helsinki: Gaudeamus. ISBN 951-662-724-2.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Minna Valtakunnallinen naistutkimus- ja tasa-arvoportaali
- Klassikkogalleria 1600–1900-luvun feministisiä ajattelijoita.
- Feministinen aloite
- Internet Encyclopedia of Philosophy: (englanniksi)
[muokkaa] Feministisiä järjestöjä
- Ansar Burney Trust (englanniksi)
- Association for Women in Psychology (englanniksi)
- The Association of Libertarian Feminists (englanniksi)
- Center for the Advancement of Women (englanniksi)
- Committee for Asian Women (englanniksi)
- FemINist INitiative of BC (englanniksi)
- Feminist Majority (englanniksi)
- NOW - National Organization for Women in the United States. (englanniksi)
- Women living under Muslim laws (englanniksi)
- Feminists for Free Expression (englanniksi)
- Feminists for Life (englanniksi)
- ifeminists: the home for individualist feminism on the net (englanniksi)
- 1001 Feminist Links - The Lilith Gallery of Toronto.
- Independent Women's Forum (englanniksi)
- Women's Forum Australia (englanniksi)
- Revolutionary Association of the Women of Afghanistan (RAWA) (englanniksi)
[muokkaa] Feminismiä edustavia sivustoja
- Feminism & Nonviolence Studies (englanniksi)
- Susan Brownmiller.com: Where Feminism Lives (englanniksi)
- Naomi Wolf - Resources (englanniksi)
- Susan Faludi - Resources (englanniksi)
- EServer Feminism and Women's Studies (englanniksi)
- Women's Freedom Network (englanniksi)
[muokkaa] Feminismin arvostelua
- Angry Harry (englanniksi)
- RADAR (englanniksi)
- Men's Activism News Network (englanniksi)
- Equity feminism (englanniksi)
- Eagle Forum (englanniksi)
- The Masculist Perspective: Response to Feminist Claims (englanniksi)
- Female Anti-Feminism for Fame and Profit (englanniksi)
