Merivirta
Wikipedia
Merivirta on pysyvä tai tilapäinen valtameressä tapahtuva virtaus. Monet merivirrat ovat suuria ja melko pysyviä. Merivirrat syntyvät veteen vaikuttavien voimien vaikutuksesta. Tällaisia voimia ovat maan pyöriminen, tuuli, lämpötila- ja suolaisuuserot sekä kuun vetovoima. Merenpohjan muodot, rannikko ja muut merivirrat vaikuttavat merivirran suuntaan ja voimakkuuteen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Meren virtauksiin vaikuttavia tekijöitä
Merivirtojen voima ja suunta muuttuvat ilmastonmuutosten mukana. Tunnettu ilmastoon vaikuttava merivirtojen suunnan jaksoittainen muutos on El Niño-ilmiö. Se syntyy, kun päiväntasaajan vastavirta on voimakas, ja tavanomaista lämpimämpi Etelä-Amerikan rannikolla. Sillä on huomattavia ilmastollisia vaikutuksia Etelä-Amerikassa, Aasiassa ja Australiassa.
Pääasialliset meren virtauksien säätelijät
- Tuulet 100 m syvyyteen asti
- Pasaatituulet
- Länsituulet
- Meren lämpötilaerot
- Meren tiheyserot
- Suolaisuus
- Haihdunta
- Sadanta
- Makean veden virtaaminen meriin
- Joet
- Jäävuorien sulaminen
- Suolaisuus
Sekä myös
- maapallon pyörimisen aiheuttama Coriolis-ilmiö
- painovoima
- kitka (varsinkin syvävirtauksiin)
- merenpohjan muodot (varsinkin syvävirtauksiin)
[muokkaa] Merivirtojen vaikutukset
Merivirrat tasaavat maapallon lämpötiloja päiväntasaajan ja pohjoisten leveysasteiden välillä. Merivirrat ovat merkittäviä Maan lämpötasapainon kannalta, sillä ilman niiden ja tuulten tasaavaa vaikutusta esim. Suomessa olisi nykyistä n. 10 oC kylmempää ja vastaavasti päiväntasaajalla nykyistä kuumempaa.
Kylmä merivirta voimakkaana viilentää maapalloa, lämmin lämmittää. Jos kylmä merivirta kiertää esteettä maapallon navan ympäri, maapallo kylmenee. Jos lämmin merivirta kiertää päiväntasaajaa, maapallo lämpenee.
Kauppalaivareitit pyrkivät hyödyntämään pintamerivirtoja, koska ne pienentävät polttoainekustannuksia. Purjelaivojen aikakaudella merivirtojen ja niitä aiheuttavien tuulien tuntemus oli erittäin tärkeää pitkillä matkoilla. Maailmanympäripurjehduskilpailuissa parhaat reitit kulkevat nykyäänkin pintamerivirtojen suuntaisesti.
[muokkaa] Lämpimät merivirrat
Tunnetuin lienee Karibianmereltä alkava Pohjois-Atlantin Golfvirta, joka on lämmin merivirta. Lämmin merivirta on merivirta, jonka lämpötila on korkeampi kuin ympärillä olevan veden. Lämpimät merivirrat tuovat päiväntasaajalta lämmintä merivettä kohti napoja. Golfvirran lisäksi esimerkiksi Japaninvirta on lämmin merivirta.
[muokkaa] Kylmät merivirrat
Kylmä merivirta on merivirta, joka kuljettaa ympäristöään viileämpää vettä. Se viilentää ympäristöään ja usein myös aiheuttaa kuivuutta. Ne saavat alkunsa napojen läheltä ja voivat kulkea osittain lämpimien merivirtojen alitse.
Tunnetuimpia kylmiä merivirtoja ovat Labradorinvirta Grönlannin lähellä ja Ojashio (Ojashivo) Tyynellämerellä. Etelämannerta kiertää lännestä itään kylmä virtaus, Länsituulten virta, joka yhdistää eri valtameret toisiinsa.
[muokkaa] Syvänmeren virtaukset
Syvässä meressä on omat virtauksensa, joiden suunta on usein toinen kuin pintavirtojen. Lisäksi on olemassa virtauksia jotka kulkevat pintavirtausten alla, mm. Cromwellin virta. Niihin vaikuttavat lämpötilan ja suolaisuuden aiheuttamat veden tiheyserot. Syvät ja pintavirtaukset liittyvät yhteen saumattomaksi kokonaisuudeksi, termohaliinikierroksi. Ilman sitä meret päiväntasaajan seudulla, missä vettä haihtuu enemmän kuin sataa, muuttuisivat ajan mukana yhä suolaisemmiksi, kun taas jokien lähellä suolapitoisuus vain laskisi laskemistaan. Golfvirta joka lämmittää Länsi-Eurooppaa talvella, on termohaliinikierron osa.
