Merjan kieli
Wikipedia
| Merja | |
| Muu nimi | moska, nereva (heimo) |
| Omakielinen nimi | merja |
| Englanti | Merya |
| Ranska | |
| Tiedot | |
| Alue | Moskovan alue |
| Virallinen kieli | Sammunut 1500-1700 -luvulla |
| Puhujia | 0 |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | ei kirjakieltä |
| Kielenhuolto | |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | uralilaiset kielet |
| Kieliryhmät | suomalais-ugrilaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | |
| ISO 639-2 | |
| SIL | [1] |
| Ohje | |
Merjan kieli oli suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään kuulunut kieli. Merjalaiset, jotka tuhat vuotta sitten asuivat nykyisen Moskovan tienoilla, sulautuivat jo 1500-luvulla slaaveihin ja omaksuivat heidän kielensä. Joidenkin lähteiden mukaan merjaa puhuttiin vielä 1700-luvulla nykyisten Ivanovon, Kostroman ja Jaroslavlin seuduilla. Tästä kuitenkaan ei ole pitäviä todisteita.
Merja, kuten myös sukukielet muroma ja metserä kokivat saman kohtalon slaavien ekspansion aikoihin. Vaikka kielellisesti nämä kansat ovatkin sulautuneet jo täysin venäläisiin, on heistä jäänyt muistoksi lukuisia paikannimiä. Esimerkkinä näistä nimistä on esitetty joet Moskva eli Moskova (moskainen), Volga (valkoinen), ja järvet Seliger-järvi (selät) Ilmenjärvi, jota vieläkin kutsutaan Ilmajärveksi. Volga- ja Moskva-joen etymologioista on muitakin teorioita (ks. alle).
[muokkaa] Merjalaisten historia
Merjalaisten tunnetuin kaupunki oli Rosta, nykyinen Rostov, joka sijaitsee Nerojärven rannalla 200 km Moskovasta pohjoiseen. Rostan eli Rostovin ruhtinaskunta oli Novgorodin ruhtinaskunnan naapurivalta. Merjalaisia asui myös Moskovan alueella ennen kaupungin perustamista. He kuuluivat moska -heimoon, josta myös Moskova ja sen läpi kulkeva Moskva-joki on erään teorian mukaan saanut nimensä (Ks. täältä [2]).
[muokkaa] Merjan rekonstruoiminen
Vaikka tutkijoiden käytössä ei ole säilynyt merjalaisia tekstejä Ukrainan tiedeakatemian tutkija O. B. Tkatšenko julkaisi vuonna 1985 merjan kielen rekonstruktion, joka perustui paikannimistöön ja Keski-Venäjän murresanastoon. Suurin osa Tkatšenkon johtopäätöksistä on hyvin epävarmoja. Merjan kieltä ovat paikannimistön pohjalta pyrkineet rekonstruoimaan myös Arja Ahlqvist ja A. K. Matvejev. 1990-luvun lopussa Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisella laitoksella oli merjalaisalueen nimistöön keskittynyt tutkimushanke.
On väitetty, että Venäjän 1000–1400-luvun arkistoissa on säilynyt ennen tunnistamaton "harakanvarpailla- riimukirjoituksella?" kirjoitettu teksti, jonka nyt väitetään olevan osa merjankielistä Ilmestyskirjaa, apokalypsista.
| Uralilaiset kielet |
| akkalansaame | aunuksenkarjala | enetsi | ersä | eteläsaame | hanti | inarinsaame | inkeroinen | juratsi | kamassi | karjala | keminsaame | kiltinänsaame | koltansaame | komi | komipermjakki | kveeni | liivi | luulajansaame | lyydi | mansi | mari | matori | merja | metserä | meänkieli | mokša | muroma | nenetsi | nganasani | niittymari | piitimensaame | pohjoissaame | selkuppi | suomi | turjansaame | udmurtti | unkari | uumajansaame | varsinaiskarjala | vatja | vepsä | viro | võro |
