Karjalan kieli

Wikipedia

Karjala
Muu nimi	karjala-aunus
Omakielinen nimi	karjala
Englanti	Karelian
Ranska	carélien
Tiedot
Alue	Karjalan tasavalta, muu Venäjä, Suomi
Virallinen kieli	-
Puhujia	n. 110 000
Sija	ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto	latinalaiseen kirjaimistoon pohjautuva kirjakieli kehitteillä
Kielenhuolto
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	uralilaiset kielet
Kieliryhmät	suomalais-ugrilaiset kielet suomalais-permiläiset kielet suomalais-volgalaiset kielet itämerensuomalaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1	-
ISO 639-2	fiu (muut suomalais-ugrilaiset kielet)
SIL	KRL
Ohje

Karjala on uralilainen kieli, joka kuuluu kielikunnan itämerensuomalaiseen ryhmään. Karjala on lähin suomen sukukielistä. Se ei tarkoita samaa kuin suomen kielen karjalais- eli kaakkoismurteet, vaan on Venäjällä Karjalan tasavallassa eli Itä-Karjalassa sekä Tverin karjalaisalueilla puhuttava kieli. Karjala on puhujamäärältään itämerensuomalaisista kielistä suomen ja viron jälkeen kolmanneksi suurin.

Vielä 1950-luvulla karjalan kieli luokiteltiin usein suomen rajakarjalaismurteeksi. Kysymys siitä, onko karjala oma kielensä vai murre, on ollut pitkälti poliittinen. Erityisesti 1930-luvulla ja jatkosodan aikana karjalaa pidettiin murteena, mikä olisi heimoaktivistien mielestä antanut oikeutuksen liittää Itä-Karjala osaksi Suomea. Käytännössä erityisesti Ilomantsin ja Repolan sekä Raja-Karjalan alueella oli vielä 1800-luvulla murrejatkumo, ja nykyisen luokituksen mukaan erityisesti Suomeen kuuluneilla Suojärvellä ja Salmissa olisi puhuttu karjalan kieltä suomen sijasta. Samalla alueella ortodoksinen kristillisyys oli myös vallitsevana. Poliittiset muutokset ovat kuitenkin muuttaneet alueen asutusta ja eriyttäneet väestöjen puhumia kieliä voimakkaasti toisistaan. Karjalan kieltä ei voi pitää pelkästään venäjästä vaikutteita saaneena suomen murteena, vaan siinä on myös paljon suomesta selvästi poikkeavia omia innovaatioita.

Sisällysluettelo

1 Karjalan kieli Suomessa
2 Luokittelu
3 Kirjoitusjärjestelmä
- 3.1 Näytteitä kirjoitetusta karjalan kielestä:
4 Katso myös
5 Lähteet
6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Karjalan kieli Suomessa

Karjalan kielen ja kulttuurin historia ulottuu yli 1200 vuoden taakse. Toiseen maailmansotaan asti karjalan kieltä ja sen murteita puhuttiin Suomessa Raja-Karjalan alueella. Sen muodostivat Suojärvi, Salmi, Korpiselkä, Suistamo, Impilahti ja Soanlahti. Lisäksi karjalan kielen murteita käytettiin muutamissa Ilomantsin rajakylässä ja Suomussalmen ja Kuhmon vienalaiskylissä. Sen sijaan Lappeenrannassa, Etelä-Karjalassa ja Karjalankannaksella käytetty puhekieli on suomen kielen murretta.

Tarkkoja laskelmia karjalankielisten lukumäärästä ei ole ollut, mutta eräänä lähtökohtana voidaan pitää Raja-Karjalassa asuneiden ortodoksien määrää, joka vuonna 1939 oli yli 36 000 henkeä, joista arviolta noin 80 % puhui karjalaa äidinkielenään eli noin 29 000. Raja-Karjalan ortodoksit ovat alueen kanta-asukkaita ja heidän äidinkielenään on ollut pitkälti karjalan kieltä. Suomen karjalankielisten määrään vaikutti myös rajan takaa 1920-luvulla Itä-Karjalasta saapuneet Repolan ja Porajärven pakolaiset.joten voidaan uskoa, että Suomessa oli talvisodan alkaessa ainakin 33 000-34 000 henkeä, joiden äidinkieli on olut karjalan kieli.

Sotien jälkeen Raja-Karjalan maatalousväki sijoitettiin vuoden 1945 maanhankintalain mukaan Pohjois-Karjalaan, Pohjois-Savoon, Etelä-Kainuuseen ja sekä osittain Pohjanmaalle. Suhteellisesti eniten karjalaisia sai Pohjois-Karjalan pohjoisin kunta Valtimo, johon sijoitettiin yli tuhat siirtokarjalaista pääasiassa Suojärveltä ja he puhuivat karjalan kieltä. Toinen suuri karjalankielisten ryhmä muodostui Suomessa suurimpiin asutuskeskuksiin, kuten pääkaupunkiseudulle, Lahteen, Jyväskylään, Joensuuhun, Kotkaan, Tampereelle ja Ouluun.

Karjalankieltä ei nykyisin opeteta suomalaisissa peruskouluissa. Karjalankieli on ollut pitkälti puhekieltä ja siten karjalaisyhteisöjen hajautuessa myös kieli on hävinnyt. Selvitettäessä karjalankielisten määrää nykyään voidaan lähtökohdaksi ottaa se, että elossa olevat ennen sotia syntyneet äidinkielenään karjalan kielen oppineet puhuvat karjalan kieltä edelleen. Lukuun on lisättävä 1940-luvulla ja myöhemmin syntyneet, jotka ovat oppineet äidinkielenään karjalan. Heidän lukumääränsä arvioiminen on hankalaa, koska virallisia tilastoja ei ole.

Epävirallisten laskelmien mukaan karjalankielisiä olisi Suomessa nykyään 11 000-12 000 henkeä. Kaikki eivät välttämättä pysty aktiivisesti keskustelemaan karjalaksi, vaikka ymmärtävätkin puhetta.^[1]

[muokkaa] Luokittelu

Karjala jakautuu murteisiin, jotka eroavat toisistaan niin paljon, että yhteisen kirjakielen luominen kaikille karjalan puhujille on vaikeaa. Yhtenäistä karjalan kirjakieltä yritettiin luoda ennen Stalinin aikaa, niin latinalaisella kuin kyrilliselläkin aakkostolla. Tästä on nykyään luovuttu, niin että kukin kirjoittaja käyttää omaa murrettaan. Karjalan jakautuu murteisiin seuraavasti:

varsinaiskarjala
- vienankarjala (viena, pohjoiskarjala)
  - Oulangan murre
  - Kiestingin murre
  - Kieretin murre
  - Vitsataipaleen murre
  - Pistojärven murre
  - Uhtuan murre
  - Vuokkiniemen murre
  - Suomussalmen murre
  - Kontokin murre
  - Jyskyjärven murre
  - Paanajärven murre
  - Usmanan murre
- eteläkarjala
  - Rukajärven murre
  - Tunkuan murre
  - Repolan murre
  - Paateneen murre
  - Porajärven murre
  - Mäntyselän murre
  - Ilomantsin murre
  - Korpiselän murre
  - Suojärven murre
  - Suistamon murre
  - Impilahden murre
  - Tihvinän murre, tihvinänkarjala
  - Valdain murre, valdainkarjala
  - Tverin murre, tverinkarjala
    - Doržan murre
    - Maksuatihan murre
    - Ruameškan murre
    - Tolmattšun murre
    - Vesjegonskin murre
aunuksenkarjala (aunus, livvi)
- Säämäjärven murre
- Tulemajärven murre
- Vieljärven murre
- Viteleen murre
- Salmin murre
- Kotkatjärven murre
- Riipuškalan murre
- Nekkulan murre
lyydi
- Kontupohjan murre (pohjoislyydi)
- Prääsän murre (keskilyydi)
- Kuujärven murre.

[muokkaa] Kirjoitusjärjestelmä

Karjalan kirjoitusjärjestelmä pohjautuu suomalaiseen ortografiaan, eikä suomalaisella ole suuria vaikeuksia lukea karjalankielistä tekstiä. Karjalan kieli kuitenkin eroaa suomesta joskus paljonkin muutenkin kuin venäläisen vaikutuksen takia.

Hankausäänteitä ja affrikaattoja on karjalan kielessä enemmän, ja ne ovat aitosuomalaisia alkuperältään. Suomessa on vain 's' ja sanan keskellä 'ts', mikä johtuu siitä, että lännemmässä hankausäännekontrastit ovat vähitellen kadonneet.
Soinnittomia affrikaattoja merkitään yhdellä kirjaimella, eli 'c' on [ts] ja 'č' [tš], mutta soinnillinen merkitään 'dž' kuten suomessa. Koska soinnittomat affrikaatat voivat olla myös foneemisesti pitkiä, niitä merkitään kirjainparilla, esim. seiččemän
Soinnilliset äänteet (b, d, g, z, ž) ovat erillisiä foneemeja, eikä tämä ole pelkästään venäjän vaikutusta, vaan aidosti suomalaisten kielien perua. Esimerkiksi siinä, missä suomessa on sanansisäinen 'v', on karjalassa usein 'b'.
Liudentumista merkitään heittomerkillä, esim. d'uuri' "juuri", toisin kuin esim. savon murteessa 'j'.
Joskus y-äännettä merkitään u-treemalla ü, kuten virossa.

Hankausäänteitä ja affrikaattoja
kirjain	korvaava	foneettinen	karjala	suomi
c	c	[ʦ]	kucu	kutsu
č	ch	[ʧ]	šoma, seiččemän	soma, seitsemän
s	s	[s]	se	se
š	sh	[ʃ]	niškoi	niskoihin
z	z	[z]	tazavalda	tasavalta
ž	zh	[ʒ]	kiža, liedžu	kisa, lietsu

Hattukirjaimet voidaan korvata lisäämällä 'h' kirjaimen perään, vaikka tämä tuottaa samanlaisia vaikeuksia kuin sama käytäntö suomessa ja johtaa kirjoitusasuihin kuten ruochchi "ruotsi".

[muokkaa] Näytteitä kirjoitetusta karjalan kielestä:

Lapsi synty metsälammin jiällä
Vienan Karjala on ottan käyttöön kuukausien uuvet nimet
Tuatto miän..., Isä meidän -rukous Tverin karjalan kielellä vuodelta 1804
V. Garšin: Löttö-matkaniekka, Venäläisen lastenkirjailijan kertomus vuosien 1937-38 yhtenäisellä karjalan kirjakielellä
Kuunelgua vai armas rahvahaine!, Karjalan kansan runoja, lauluja ja satuja Leninistä ja Stalinista, vallankumouksen sankareista, uudesta iloisesta elämästä