Mohammad Reza Pahlavi
Wikipedia
 |
|
| Persian šaahi | |
|---|---|
| Varapresidentti | {{{varapresidentti}}} |
| Virassa | 16. syyskuuta 1941 – 11. helmikuuta 1979 |
| Edeltäjä | šaahi Reza Pahlavi |
| Seuraaja | Iranin islamilainen tasavalta |
| Syntymäaika | 26. lokakuuta 1919 |
| Syntymäpaikka | Teheran |
| Kuolinaika | 27. heinäkuuta 1980 |
| Kuolinpaikka | Kairo |
| Puolue | {{{puolue}}} |
| Ammatti | {{{ammatti}}} |
| Uskonto | {{{uskonto}}} |
| Puoliso | {{{puoliso}}} |
| Allekirjoitus | {{{allekirjoitus}}} |
Šaahi Mohammad Reza Pahlavi 26. lokakuuta 1919–27. heinäkuuta 1980) (persiaksiمحمدرضا شاه پهلوی,) oli Iranin viimeinen šaahi vuodesta 1941 vuoteen 1979. Mohammed Reza Pahlavi peri kruunun isältään Reza Pahlavilta ja näin ollen oli toinen Pahlavin dynastian hallitsijoista. Hänen kuninkaalliset arvonimensä olivat Shāhanshāh (Kuninkaiden kuningas) ja Aryamehr (Arjalaisten valo).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lapsuus ja koulutus
Mohammad Reza Pahlavi syntyi Teheranissa Reza Pahlavin (tulevan šaahin) vanhempana poikana. Nuori Mohammed opiskeli sveitsiläisessä Le Roseyin sisäoppilaitoksessa. Hänen isänä Reza Pahlavi (1877–1944) toimi mm. Iranin sota- ja pääministerinä.
1900-luvun alussa Persia oli kahden suurvallan, Venäjän keisarikunnan ja Britannian, vaikutuspiirissä. Vanha Qajar-dynastia hallitsi maata konservatiivisesti ja tekemättä uudistuksia. Persia oli takapajuinen maa, jonka hallinto oli korruptoitunutta ja venäläisten ja englantilaisten vaikutuspiirin alaisena. Mohammed Reza Pahlavin isä Reza Pahlavi suoritti vallankaappauksen vuonna 1925, kruunatutti itsensä šaahiksi ja alkoi uudistaa maata. Persiasta tuli länsimaalaistyyppinen valtio joka vapautui venäläis-englantilaisesta vaikutuspiiristä. 21. maaliskuuta 1935 Persiasta tuli Iran.
[muokkaa] Isän syrjäyttäminen
Toisessa maailmansodassa Neuvostoliitto ja Britannia hyökkäsivät Iraniin ja miehittivät maan. Taustalla olivat šaahin tekemät öljykaupat saksalaisten kanssa, sekä Neuvostoliiton eteläisen avustuslinjan rakentaminen. Liittoutuneet syrjäyttivät Reza Pahlavin ja asettivat valtaistuimelle hänen poikansa Mohammad Reza Pahlavin. Neuvostoliitto ja Britannia toivoivat että nuori šaahi olisi myötämielisempi liittoutuneille kuin isänsä.
[muokkaa] Hallitsijana
Toisen maailmansodan jälkeen šaahin politiikka oli länsimaalais-liberaalista. Kansallismielisen Mohammed Mossadeqin noustua parlamentin ylivoimaisen enemmistön tuella pääministeriksi šaahi joutui luovuttamaan suuriman osan käytännön vallasta pääministerille. Mossadeq ajautui kuitenkin pian konfliktiin Iso-Britannian ja USA:n kanssa kansallistamalla Iranin öljyntuotannon. Elokuussa 1953 länsivaltojen tukema šaahi julisti Mossadeqin erotetuksi mutta lähti pian itse maanpakoon. Mossadeq julisti Iranin tasavallaksi, mutta jo muutaman päivän kuluttua USA:n ja Ison-Britannian tukemat monarkistit kaatoivat Mossadeqin hallituksen ja šaahi saattoi palata.
Vuonna 1960 šaahi aloitti ns. valkoisen vallankumouksen, johon kuului paljon uudistuksia: mm. huntupakko poistettiin ja naisille taattiin tasa-arvo (naiset saivat äänestää, ajaa autoa ja käydä töissä). Naiset pääsivät ehdokkaiksi parlamenttivaaleihin. Šaahi hallitsi yksinvaltaisesti maata. Salainen poliisi SAVAK pidätti, kidutti ja surmasi[1] 1960- ja 1970-luvuilla lukuisia opposition kannattajia. Iran sai tukea Yhdysvalloilta ja sen ulkopolitiikka oli Yhdysvalloille mieluinen. SAVAK:in johtajat olivat olleet CIA:n koulutuksessa. 2. kesäkuuta Pahlavi oli valtiovierailulla Berliinissä, jossa Saksan opiskelijaliike osallistui valtiovierailun vuoksi järjestettyyn mielenosoitukseen. Mielenosoituksessa kuoli opiskelijaliikkeen johtaja Benno Ohnesorg poliisin ampuman laukauksen surmattua hänet.
1970-luvulla Iran kiehui, oppositio vastusti šaahin itsevaltiutta ja vanhoilliset islamilaiset järjestöt vastustivat šaahin liberaalia politiikkaa. 16. tammikuuta vuonna 1979 lakot ja mielenosoitukset levisivät Teheranista muualle maahan. Tämän sekasorron takia šaahi luopui kruunusta ja lähti maasta perheineen. Ajatollah Ruhollah Khomeini palasi maanpaosta Ranskasta ja julisti Iranin islamilaiseksi tasavallaksi.
[muokkaa] Ulkopoliittiset suhteet
Šaahi tuki jemeniläisiä monarkisteja Jemenin sisällissodassa (1962-1970) ja Omanin sulttaania vuonna 1971 Dhofarin kapinan kukistamisessa. Iran vaati šaahin aikana Bahrainin saarta englantilaisilta mutta tuloksetta. Iranin mielestä Bahrain on osa Iranin aluetta. Šaahilla oli hyvät suhteet useimpiin Persianlahden valtioihin, mm. Saudi-Arabiaan. Suhteet Irakiin olivat yleensä vaikeat ennen kuin šaahi solmi Irakin kanssa vuonna 1975 uuden ystävyyssopimuksen. Šaahi lopetti tukensa Irakin kurdikapinallisille. Šaahilla oli läheiset suhteet Jordanian kuningas Husseinin ja Marokon kuningas Hassan II:een sekä Egyptin presidentin Anwar Sadatiin.
[muokkaa] Maanpako
Mohammed Reza Pahlavista tuli epäsuosittu, koska hän ei pystynyt taltuttamaan vallankumousta. Šaahi joutui elämään loppuikänsä maanpaossa. Aluksi hän ja hänen perheensä asuivat muun muassa Egyptissä, jossa he saivat lämpimän vastaanoton presidentti Anwar Sadatilta. Myöhemmin he asuivat Marokossa, Bahamasaarilla ja Meksikossa. Kun šaahin syöpä alkoi käydä vakavaksi ja hän tarvitsi sairaalahoitoa, Yhdysvaltain silloinen presidentti Jimmy Carter antoi hänelle luvan tulla maahan sairaalaan. Carterin päätös ärsytti Iranin uutta hallitusta siinä määrin että he valtasivat USA:n Teheranin suurlähetystön ja ottivat panttivangiksi kaikki lähetystön työntekijät. Šaahi lähti Yhdysvalloista ja asui vähän aikaa Panamassa. Lopulta hän palasi takaisin Egyptiin. Šaahi kuoli 27. heinäkuuta Kairossa vuonna 1980. Hänet on haudattu Kairoon.
[muokkaa] Lapset ja perhe
Mohammad Reza Pahlavi oli kolme kertaa naimisissa. Ensimmäinen avioliitto oli Egyptin prinsessa Fawzian (s. 1921) kanssa vuodesta 1939 vuoteen 1948. Heillä oli yksi tytär, prinsessa Shahnaz Pahlavi (syntynyt 27. lokakuuta 1940).
Toinen vaimo oli Soraya Esfandiary Bakhtiari (syntynyt 22. heinäkuuta vuonna 1932, kuoli 26. lokakuuta 2001). Hänen isänsä oli Khalil Esfandiary Bakhtiari, Iranin Länsi-Saksan suurlähettiläs. Šaahi ja Soraya Esfandiary Bakhtiari avioliitto oli vuosina 1951-1958. Avioliitto oli lapseton
Šaahin kolmas vaimo oli Farah Pahlavi (o.s. Diba) (s. 14. lokakuuta 1938). Avioliitto alkoi vuonna 1959 ja kesti aina šaahin kuolemaan asti. Heillä oli neljä lasta:
- Reza Pahlavi II, kruununprinssi (syntynyt 31. lokakuuta 1960)
- Farahnaz Pahlavi (syntynyt 12. maaliskuuta 1963)
- Ali Reza Pahlavi (syntynyt 28. huhtikuuta 1966)
- Leila Pahlavi (syntynyt 27. maaliskuuta 1970, kuoli 10. kesäkuuta 2001).
Šaahin kolmas vaimo Farah Pahlavi asuu maanpaossa Yhdysvalloissa.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Šaahi Mohammad Reza Pahlavi, Vastaukseni historialle. Karisto 1980
[muokkaa] Lähteet
- ↑ http://hrw.org/reports/2004/iran0604/5.htm Human Rights Watch “Like the Dead in Their Coffins” Torture, Detention, and the Crushing of Dissent in Iran
