Sveitsi

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Sveitsi on myös ulkoilu- ja luonnonsuojelualue Hyvinkäällä.

latinaksi: Confoederatio Helvetica
saksaksi: Schweizerische Eidgenossenschaft
ranskaksi: Confédération Suisse
italiaksi: Confederazione Svizzera
retoromaaniksi: Confederaziun Svizra


lippu		vaakuna

Valtiomuoto

liittotasavalta

Liittoneuvosto

Joseph Deiss
Moritz Leuenberger
Pascal Couchepin
Samuel Schmid
Micheline Calmy-Rey (liittopres.)
Christoph Blocher
Hans-Rudolf Merz

Pääkaupunki

Bern (127 000 as.)

Muita kaupunkeja

Zürich (366 145 as.), Geneve (185 526 as.), Basel (166 120 as.)

Pinta-ala
– josta sisävesiä

41 285 km² (sijalla 132)
3,7 %

Väkiluku (2001)
– väestötiheys
– väestönkasvu

7 261 200 (sijalla 92)
176 / km²
0,49 % (2005)

Viralliset kielet

saksa, ranska, italia, retoromaani

Valuutta

Sveitsin frangi (CHF)

BKT (2003)
– yhteensä
– per asukas

sijalla 34
239 800 miljoonaa USD
32 800 USD

HDI (2002)

0,936 (sijalla 11)

Elinkeinorakenne

maatalous 1,5 %,
palvelut 64,5 %,
teollisuus 34 % BKT:sta

Aikavyöhyke
– kesäaika

UTC+1
UTC+2

Itsenäisyys
Ewiger Bund:
tunnustettu:
liittovaltio:

1. elokuuta 1291
24. lokakuuta 1648
1848

Lyhenne
Maatunnus

CH
ajoneuvot: CH
lentokoneet: HB

Kansainvälinen
suuntanumero

+41

Motto

Kansallislaulu

Sveitsin psalmi eli Schweizerpsalm

Sveitsin valaliitto eli Sveitsi on sisämaavaltio Keski-Euroopassa. Sveitsi on valtiomuodoltaan liittotasavalta. Valtion naapurimaat ovat Saksa, Italia, Itävalta, Ranska ja Liechtenstein.

[muokkaa] Historia

Vuonna 1291 kolme metsäseutua, Uri, Schwyz ja Unterwalden solmivat valaliiton ja yhdistivät voimansa taistelussa Habsburg-sukua vastaan. Morgartenin taistelussa 1315 ja Sempachissa 1375 liittolaiset löivät Habsburgien joukot.

Liitto sinällään oli yksi lukuisista tuonaikaista kaupunkien ja muiden alueiden muodostamista liitoista, eikä sen tavoitteena ollut itsenäisyys, vaan turvata alueen asema epävakaana aikana Saksan kuningas Rudolf I Habsburgilaisen kuoltua. Ajatus yhtenäisestä Sveitsistä alkoi syntyä huomattavasti myöhemmin. Laajempaan tietoisuuteen legenda levisi vasta Friedrich Schillerin näytelmän "Wilhelm Tell" (1804) myötä.

1300-luvulla liitto alkoi laajentua, kun Luzern liittyi siihen 1322. Zürich seurasi vuonna 1351, Zug vuonna 1352 ja Bern vuonna 1353. Glarus otettiin mukaan vähäisemmin oikeuksin vuonna 1352. Kyse oli siis kaupunkien ja laaksojen muodostamasta liitosta. Kyse ei ollut yhtenäisestä liitosta, vaan joukosta erillisiä liittosopimuksia yksittäisten osallisten välillä.

Zugin kaupunki vuonna 1548

Myöhäiskeskiajalla liittolaiset joutuivat uusiin konflikteihin Habsburgien kanssa: itävaltalaiset voitettiin Sempachin taistelussa 1386. Lisäksi valaliiton sisällä käytiin Vanha Zürichinsota 1449-1450 ja 1474–1478 valaliittolaiset osallistuivat burgundilaissotiin. Svaabilaissodan (1499) myötä valaliittolaiset ('Yläsaksan liitto') saavuttivat Baselin rauhassa de facto itsenäisen aseman keisarikunnasta.

Reformaation aikana liitto rakoili osan kantoneista liityttyä Ulrich Zwinglin ja Jean Calvinin johtamaan reformaatioon toisten pysyttyä katolilaisina. Uskonriita johti sisällissotaan ja vuoden 1531 rauhassa päädyttiin kompromissiin: Zürich, Bern, Basel, Schaffhausen ja osia Graubündenistä reformoitiin; Luzern, Zug, Solothurn ja Freiburg pysyivät katolisina.

Kolmikymmenvuotisen sodan päättäneen Westfalenin rauhan yhteydessä 1648 muut eurooppalaiset valtiot tunnustivat Sveitsin itsenäisyyden keisarikunnasta ja sen suvereniteetin. Ranskan vallankumouksen sotien yhteydessä Sveitsi jäi Ranskan ja Itävallan armeijoiden väliin ja joutui valloitetuksi. Siitä tehtiin Helvetian tasavalta (1798). Wienin kongressi (1815) palautti Napoleonin häviön jälkeen maan itsenäisyyden. Tällöin Valaisin, Neuchâtelin ja Geneven kantonit liittyivät Sveitsiin antaen sille maan nykyiset rajat. Wienin kongressissa myös Euroopan suurvallat tunnustivat maan puolueettomuuden.

Vuonna 1847 sisällissota puhkesi jälleen katolisten ja protestanttisten kantonien välillä (Sonderbundskrieg). Se kesti kuitenkin vain kuukauden ja kuolonuhrien määrä jäi alle sataan. Sveitsi välttyi mullistuksilta "Euroopan hulluna vuonna" 1848, mutta sääti kuitenkin perustuslain, joka otti käyttöön kansanäänestykset tärkeimmistä laeista ja siirsi puolustuksen, kaupan ja lakiasiat liittovaltiolle, jättäen muut asiat kantonien omaan päätäntävaltaan. 1874 perustuslaki uudistettiin täysin, minkä jälkeen se pysyi pienin muutoksin voimassa vuoteen 1999 saakka.

Sveitsi on tunnettu puolueettomuudestaan eikä se osallistunut kumpaankaan maailmansotaan. Vuonna 2002 maa päätti liittyä YK:hon kansanäänestyksen jälkeen.

[muokkaa] Politiikka

Bundeshaus Bernissä, jossa parlamentti kokoontuu

Sveitsi on kuuluisa poliittisesta ja sotilaallisesta puolueettomuudesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä. Se on useiden kansainvälisten järjestöjen kotimaa.

Sveitsin viralliset kielet ovat saksa, ranska, italia ja retoromaani. Sveitsin latinankielinen virallinen nimi on Confœderatio Helvetica, josta johdettya lyhennettä CH käytetään esimerkiksi valtion maatunnuksena Internetissä.

Sveitsin hallintojärjestelmä on ainutlaatuinen maailmassa. Sveitsillä ei ole varsinaista valtionpäämiestä, vaan toimeenpanovaltaa edustaa seitsemänjäseninen liittoneuvosto, jonka puheenjohtaja valitaan jäsenistä yksivuotiselle kaudelle. Kaksikamarinen parlamentti on pääasiallinen poliittisen vallan hallitsija. Molemmilla kamareilla, liittokokouksella ja kansalliskokouksella, on oikeus lainsäädäntöön. Liittokokouksen 46 jäsentä – kaksi jokaisesta kantonista ja yksi entisistä puolikantoneista – valitaan suoralla vaalilla ja kansalliskokouksen 200 jäsentä suhteellisella vaalilla. Toimikausi on molemmissa kamareissa neljä vuotta. Kansa voi kumota minkä tahansa liittoparlamentin säätämän lain ja aloitteiden kautta tehdä lisäyksiä perustuslakiin. Tämä tekee Sveitsistä puolittain suoran demokratian.

Sveitsin naiset saivat äänioikeuden liittovaltion vaaleissa vuonna 1971, viimeisten valtioiden joukossa Euroopassa. Samalla Sveitsistä tuli kuitenkin maailmanlaajuisesti ensimmäinen valtio, jonka miehet ovat äänestäneet naisilleen äänioikeuden. Vielä vuoden 1959 kansanäänestyksessä aiheesta äänioikeus tyrmättiin 67 % äänestäneistä vastustaessa lakimuutosta. Kantonitasolla naisten äänioikeus ulottui koko Sveitsin kattavaksi vasta vuonna 1990, jolloin Appenzell Innerrhodenin naiset saivat äänioikeuden liittovaltion tuomioistuimen tulkittua paikallisen lainsäädännön perustuslain vastaiseksi.

[muokkaa] Osat

Sveitsissä on 26 kantonia, jotka jakautuvat edelleen 2889 kuntaan. Kantonit olivat vuoteen 1848 asti itsenäisiä valtioita, joilla oli oma rahansa ja armeijansa. Kantoneilla on edelleen omat perustuslaki, lainsäädäntö, hallitus ja oikeusistuimet.

Sveitsin kantonit

[muokkaa] Maantiede

Sveitsin kartta

Kevättä.

Sveitsi satelliittikuvassa

Sveitsin pinta-ala on 41 000 km² ja asukasmäärä on 7,4 miljoonaa. Maan asukastiheys on 184 asukasta/km². Sveitsi voidaan jakaa maantieteellisesti kolmeen osaan; Jura-vuoristoon, Keskimaahan sekä Alppeihin.

Sveitsin maisemaa hallitsevat Alpit, jotka kulkevan maan läpi. Korkein kohta on Dufourspitze, 4634 m. Vuorien välissä on lukemattomia laaksoja ja muutamia jäätiköitä. Täältä saavat alkunsa Euroopan suuret joet: Rein, Rhône, Inn ja Ticino, jotka laskevat järvien, kuten Genevenjärven ja Zürichinjärven kautta.

Maan väkirikkaampi pohjoisosa on avoimempaa, mutta silti vuoristoista seutua. Pohjoisemmassa kulkevat Juravuoret. Maan Alppien eteläpuolisessa osassa vallitsee välimerenilmasto.

Sveitsi on tunnetusti hyvin kirjavaa, värikästä ja kukoistavaa aluetta, mutta silti Sveitsin maisemia hallitsee alppien jylhät maisemat ja niiden lumiset huiput.

[muokkaa] Talous

Sveitsi on yksi Euroopan vauraimmista maista. Se on edistänyt vapaampaa taloutta Euroopan unionin kanssa säilyttääkseen kansainvälisen kilpailukykynsä. Euroopan talousyhteisön jäsenyys hylättiin kansanäänestyksessä joulukuussa 1992, mutta Sveitsi on avannut kauppaansa bilateraalisilla sopimuksilla.

Sveitsin talous perustuu koulutettuun ja erikoistuneeseen työvoimaan. Suurin sektori on palvelusektori (vuonna 2003 noin 72 %). Teollisuuden tuotteista tunnetaan ulkomailla perinteisesti parhaiten kellot, linkkuveitset, suklaa, viinit ja juustot. Lääketeollisuus on kuitenkin merkittävästi kasvattanut osuuttaan. Maataloudesta elantonsa hankkii vain noin viisi prosenttia väestöstä, vaikka yli puolet pinta-alasta on maatalouteen sopivaa. Sveitsi on pitkään ollut sijoittajien suosiossa tiukan pankkisalaisuuden ja valuuttansa vakauden ansiosta. Veronkierto ei monissa tapauksissa anna Sveitsissä oikeutta rikkoa pankkisalaisuus, mikä on tuonut sveitsiläisiin pankkeihin myös rahanpesua ja varallisuuden piilottamista.

Bruttokansantuotteen kasvu laski 2001 1,6 % ja hallitus ennusti kasvun jäävän 1,3 % vuonna 2002.^lähde?

[muokkaa] Väestö

Sveitsin virallisten kielten maantieteellinen jakauma: saksa (keltainen), ranska (violetti), italia (vihreä), retoromaani (punainen)

Sveitsin sijainti Euroopan keskellä on vaikuttanut voimakkaasti maan väestöön ja kulttuuriin. Sveitsissä on neljä virallista kieltä: saksa (64 %) pohjoisissa ja keskiosissa, ranska (19 %) lännessä, italia (8 %) etelässä ja retoromaani, jota puhuu pieni vähemmistö maan kaakkoisessa Graubündenin kantonissa. Puhuttu saksan murre tunnetaan sveitsinsaksana, mutta media käyttää myös yläsaksaa. Monet puhuvat useita kieliä, ja vierastyöläiset muodostavat jopa 20 % väestöstä.

Laajin uskonto on katolisuus (43 %), seuraavana erilaiset protestanttiset kirkot (35 %), maahanmuutto on tuonut Sveitsiin myös islaminuskoisen (4 %) ja ortodoksisen vähemmistön (2 %).

[muokkaa] Suurimpia kaupunkeja

Zürich (366 809)
Geneve (184 758)
Basel (166 120)
Bern (127 000)
Lausanne (126 766)
Winterthur (92 963)
St. Gallen (74 538)
Luzern (58 000)
Lugano (48 123)
Schaffhausen (33 527)
Fribourg (33 008)
Chur (32 409)
Neuchâtel (31 571)

[muokkaa] Armeija

Sveitsin armeijalla on ainutlaatuinen käytäntö aseiden suhteen. Sveitsin armeija perustuu järjestelmään, jossa reserviläiset säilyttävät henkilökohtaista asettaan kotona myös varusmiespalvelun jälkeen kertausharjoitusten välisenä aikana. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että lähes jokaisella alle 42-vuotiaalla miehellä on kotonaan rynnäkkökivääri ja myös jonkin verran ammuksia. Sveitsin armeijan mukaan reserviläisillä on kodeissaan 519 000 rynnäkkökivääriä ja sotilaspistoolia. Lisäksi entiset sotilaat omistavat yksityisesti vajaat 100 000 rynnäkkökivääriä. Armeija kouluttaa reserviläisiään parin vuoden välein noin kolme viikon pituisissa kertausharjoituksissa. Harjoitusten välilläkin reserviläisillä on velvollisuus käydä verestämässä taitojaan ampumaradalla.

[muokkaa] Kulttuuri

Kansantassiesitys Lausannessa

Sveitsin kielellinen jakautuminen tekee vaikeaksi puhua yhtenäisestä sveitsiläisestä kulttuurista. Sveitsin kulttuurista traditiota leimaavat yhteydet italian-, ranskan- ja saksankielisiin naapurimaihin. Myös monet ulkomaalaiset kirjailijat ja taiteilijat - kuten Voltaire, James Joyce ja Charlie Chaplin - ovat asuneet tai asettuneet maahan. Muuttoliike voimistui erityisesti kansallissosialismin ja fasismin aikakaudella pakolaiskirjailijoiden muuttaessa maahan, näistä kuuluisin Saksasta on epäilemättä Thomas Mann. Vastapainoksi moni sveitsiläinen taiteilija - kuten Le Corbusier, Paul Klee ja Jean-Luc Godard - on jättänyt maansa viedäkseen nimensä ulkomaille. Kuvataiteilijoista kuuluisimpia ovat Alberto Giacometti sekä Paul Klee. Sveitsin tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluvat Heidi-sarjan 1800-luvulla laatineen Johanna Spyrin ohella Friedrich Dürrenmatt sekä Max Frisch.

Laajaa kulttuurista merkitystä oli myös 1915 Zürichissä syntyneellä dadaismilla.

Sveitsiläinen kansankulttuuri sisältää muun muassa jodlausta, alppitorven soittamista ja sveitsiläistä painia.

[muokkaa] Ruokakulttuuri

Sveitsillä ei ole suurta synnynnäistä ruokaperinnettä. Sen sijaan sveitsiläiset ateriat lainaavat parhaimmistoa ranskalaisesta, italialaisesta ja saksalaisesta keittiöstä. Sveitsiläiset juustot, kuten appenzeller, emmental ja gruyère ovat hyvin tunnettuja maailmalla. Emmental ja gruyère yhdessä valkoviinin kanssa tuottavat fonduen, joka tarjoillaan kulhossa ja syödään leipäkuutioiden kera. Tyypillinen sveitsiläinen juustoruoka on myös raclette, joka sulatetaan sille omistetussa pannussa ja syödään mm. kinkkusuikaleiden, suolakurkun, hillosipuleiden ja päärynöiden kera. Röstit - rapeat, rasvassa paistetut, paloitellut perunat - ovat sveitsinsaksalaisten kansallisruoka. Tuore kala, erityisesti ahven ja kirjolohi, on myös suosittua. Maailmankuulua sveitsiläistä suklaata tarjoillaan usein jälkiruoissa ja kakuissa. Müsli on lähtöisin Sveitsistä ja lienee ainoa eri kieliin laajasti levinnyt sveitsiläinen sana - tosin saksalaistetussa muodossaan (sveitsinsaksaksi müesli).

Sveitsissä tuotetaan myös runsaasti viiniä. Yleisin rypälelajike on riesling. Vuonna 2004 tapahtuneen laillistamisen jälkeen maassa on jälleen alettu valmistaa myös neuchâtelilaiset juuret omaavaa absinttia. Juoma oli alun perin kielletty kansanäänestyksessä vuonna 1908, ja kielto kirjattu vuodesta 1910 lähtien jopa liittovaltion perustuslakiin.