Naurulokki
Wikipedia
| Naurulokki | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Naurulokki (Larus ridibundus) on tummanruskeapäinen, valkea, pieni lokki.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Naurulokilla on harmaa selkä ja siivet, valkea vatsapuoli, valkea pyrstö ja kesällä tummanruskea pää. Koivet ovat punaiset. Nuorella linnulla on mustapäisen pyrstön lisäksi ruskehtavia sävyjä. Talviasussa aikuisenkin pään väri vaalenee, ja lajia onkin silloin hieman vaikeampaa tunnistaa. Pituus 38-44 cm, siipien kärkiväli 94-105 cm. Paino on keskimäärin 265 g.
Rengastettaessa jalkaan laitetaan nykyään rengas, jonka koko Suomessa ilmaistaan kirjainkoodilla ST. Naurulokkeja on rengastettu myös muovisella ns. lukurenkaalla, joka on noin 30 millimetrin korkuinen putkirengas, johon on kaiverrettu lyhyt kirjain- ja numerokoodi. Lukurengas on luettavissa kiikarilla tai kaukoputkella jopa satojen metrien päästä. Vanhin suomalainen rengastettu naurulokki on ollut 30 vuoden ja 8 kuukauden ikäinen. Se on samalla Euroopan vanhin naurulokki.
[muokkaa] Levinneisyys
Naurulokin pesimäalue ulottuu Länsi-Euroopasta itään kauas Kiinaan ja Venäjän itäosiin asti. Lisäksi laji pesii Islannissa, Etelä-Grönlannissa ja Pohjois-Amerikan koillisosassa. Euroopassa pesii arviolta 2 miljoonaa naurulokkiparia. Suomessa laji pesii koko maassa, pohjoisessa harvalukuisempana. Pesimäkantamme suuruus on noin 100 000 paria. Maailman populaation kooksi arvioidaan 7,3–11 miljoonaa yksilöä.
Naurulokki on muuttolintu, joka talvehtii Länsi-Euroopassa, etenkin Alankomaissa ja Britteinsaarilla. Joitakin yksilöitä talvehtii satamissamme. Suomen etelärannikolla se on aikainen muuttolintu, joka palaa maalis-huhtikuussa pian harmaalokkien jälkeen ja huutaa: "Krriiar, kriiiiar!"
[muokkaa] Elinympäristö
Naurulokki ei viihdy avomerellä, mutta on levittänyt elinympäristöään rannikolta sisämaahan etenkin kyntöpelloille, kaatopaikoille sekä taajamien toreille ja nurmikoille. Pesii reheväkasvuisilla järvillä, lammissa sekä meren sisä- ja välisaaristossa. Muuttomatkalla ja talvehtimispaikoillaan viihtyy satamissa, joenvarsilla ja puistojen ankkalammikoilla.
[muokkaa] Lisääntyminen
Pesii maassa, ruovikoissa tai osmankäämikasvustoissa yhdyskuntina. Suurimmat koloniat ovat olleet tuhansien parien suuruisia. Naaras munii yleensä kolme munaa, joita hautoo 22-26 vrk. Muninta alkaa Etelä-Suomessa vapun tienoilla, mutta uusintapesiä munitaan vielä kesäkuussa. Poikaset ovat lentokykyisiä noin kuukauden ikäisinä.
Monet vesilinnut, tiirat ja kahlaajat hakeutuvat pesimään naurulokkiyhdyskuntiin niiden tarjoaman suojan takia. Jos yhdyskunta muuttaa muualle tai se tuhotaan, katoavat paikalta myös useimmat muut lintulajit.
Naurulokki on uhanalaistarkastelussa sijoitettu nykyään luokkaan vaarantuneet lajit (VU). Laji on vähentynyt huomattavasti, ja suuret yhdyskunnat ovat lähes kadonneet.
[muokkaa] Ravinto
Käyttää ravinnokseen matoja ja muita selkärangattomia niin maalta kuin mereltäkin, kalaa, kaatopaikkajätteitä ja pullaa sekä kesällä myös ilmassa parveilevia hyönteisiä kuten muurahaisia ja kovakuoriaisia.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Lehtonen, Leo 1988: Naurulokki Helsingin Vanhankaupunginlahdella 1864-1987. - Lintumies 3.1988 s. 98-105. LYL.
- Merilä, Eino, Ojanen, Mikko & Orell, Markku 1979: Hauraskuorisia naurulokin Larus ridibundus munia Hailuodossa. - Lintumies 2.1979 s. 73-77. LYL.
- Viksne, J. & Janaus, M. 1980: Naurulokin pesintätuloksen riippuvuus pesimäajasta. - Ornis Fennica 57:1-9.
- Ylimaunu, Onni 1983: Varis hukutti naurulokin. - Lintumies 4.1983 s. 177. LYL.
