Nizzan sopimus
Wikipedia
| Maa | äänet | väkiluku (miljoonia) |
|---|---|---|
|
|
||
| Saksa | 29 | 82.0 |
| Iso-Britannia | 29 | 59.4 |
| Ranska | 29 | 59.1 |
| Italia | 29 | 57.7 |
| Espanja | 27 | 39.4 |
| Puola | 27 | 38.6 |
| Alankomaat | 13 | 15.8 |
| Kreikka | 12 | 10.6 |
| Tšekki | 12 | 10.3 |
| Belgia | 12 | 10.2 |
| Unkari | 12 | 10.0 |
| Portugali | 12 | 9.9 |
| Ruotsi | 10 | 8.9 |
| Itävalta | 10 | 8.1 |
| Slovakia | 7 | 5.4 |
| Tanska | 7 | 5.3 |
| Suomi | 7 | 5.2 |
| Liettua | 7 | 3.7 |
| Irlanti | 7 | 3.7 |
| Latvia | 4 | 2.4 |
| Slovenia | 4 | 2.0 |
| Viro | 4 | 1.4 |
| Kypros | 4 | 0.8 |
| Luxemburg | 4 | 0.4 |
| Malta | 3 | 0.4 |
Nizzan sopimus on Eurooppa-neuvoston omaksuma sopimus Euroopan unionin perustamissopimusten uudistamiseksi, ks. Maastrichtin sopimus, sopimus Euroopan talousyhteisön (EEC) ja atomienergiayhteisön (Euratom) perustamisesta (Rooman sopimus). Se astui voimaan 1. helmikuuta 2003.
Nizzan sopimuksen pääasiallisena tarkoituksena oli uudistaa toimielinten rakennetta kestämään Euroopan unionin laajentumisen – tehtävä jonka Amsterdamin sopimuksen (1997) piti täyttää, mutta epäonnistui useimpien kysymysten käsittelyssä.
Nizzan Eurooppa-neuvoston omaksuma sopimus joutui monien hyökkäyksen kohteeksi. Saksa vaati että sen suuri väliluku pitäisi heijastua suurempaan määrään ääniä neuvostossa, jota vastaavasti Ranska vastusti, vaatien että Ranskan ja Saksan välinen symbolinen yhdenmukaisuus täytyisi säilyttää.
