Norjalainen metsäkissa
Wikipedia
Norjalainen metsäkissa on Skandinavian kylmiin olosuhteisiin sopeutunut kesykissarotu. Pitkäkarvainen kissa näyttää villimmältä kuin onkaan: norjalaiset metsäkissat ovat leikkisiä ja sosiaalisia ihmisten seurassa. Rotu tunnetaan Norjassa nimillä norsk skogkatt (myös skogkatt, skaukatt) ja Yhdysvalloissa lempinimellä wegie (Norwegian lyhennettynä).
[muokkaa] Historia
Pitkään Norjassa tunnettu rotu on on kehittynyt ilman ohjattua jalostusta ja sitä on pidetty tavallisena kotikissana. Norjalainen metsäkissa tuli kansainvälisesti tunnetuksi 1930-luvun lopulla, kun muutama yksilö sai Saksassa kissanäyttelyn tuomaristolta hyvät arvostelut. Toisen maailmansodan sytyttyä rotu unohdettiin kansainvälisesti 1970-luvulle asti. Ensimmäisenä kansainvälisenä rotuliittona FIFe hyväksyi norjalaiset metsäkissat 1977. Nykyisin rotua kasvatetaan muun muassa Yhdysvalloissa, Australiassa ja Euroopassa, mukaan lukien Suomessa.
[muokkaa] Ulkonäkö
Pakkasta hyvin kestävällä norjalaisella metsäkissalla on tiheä kaksikerroksinen turkki, tupsukorvat ja tuuhea häntä. Turkki on lähes vedenpitävä karkean päälliskarvan ja tiheän aluskarvan ansiosta. Kesykissaroduksi norjalainen metsäkissa on iso: urokset painavat 6–10 kiloa ja naaraat arviolta puolet urosten painosta. Takajalat ovat etutassuja pidemmät.