Oasis

Wikipedia

Oasis

Toiminnassa	1991 –
Kotipaikka	Iso-Britannia
Laulukieli	englanti
Tyylilaji	Rock / Brittipop
Levy-yhtiö	Creation Records Big Brother Recordings Epic Records Columbia Records
Jäsenet	Liam Gallagher Noel Gallagher Gem Archer Andy Bell Zak Starkey

Oasis on Manchesterista, Isosta-Britanniasta lähtöisin oleva rockyhtye.

Yhtye tuli 1990-luvun puolessa välissä tunnetuksi perinteisen brittiläisen rockmusiikin esittäjänä. Suurimpina innoittajina toimivat The Beatles, The Who, T. Rex ja The Stone Roses, joiden vaikutuksesta Oasis kehitti omaperäisen Brit Rock -soundin. Yhtyeessä sanotaan yhdistyvän Beatlesin melodisuus ja Sex Pistolsin energisyys ja asenne. Oasis vakiinnutti asemaansa yhtenä suosituimmista rockyhtyeistä paitsi musiikkinsa kenties myös pahamaineisen, korostetun ylimielisen ja itseriittoisen rocktähti käyttäytymisensä vuoksi. Se sisälsi runsasta päihteiden käyttöä, nahistelua tiedotusvälineiden kanssa ja huonoa käytöstä (kuten kiroilua) julkisissa tilaisuuksissa. Lisäksi Gallagherin veljesten keskinäinen riitely sai runsaasti huomiota mediassa. 2000-luvulle tultaessa yhtyeen stereotyyppinen rock 'n' roll -käyttäytyminen on kuitenkin jossain määrin rauhoittunut.

Oasis on tyylillisesti liitetty vahvasti englantilaiseen lad-kulttuuriin ja mod-henkisyyteen. Koko yhtye ja erityisesti Gallagherin veljekset vaikuttivat 1990-luvulla vahvasti niin sanotun Cool Britannia -virtauksen syntymiseen, jonka muita alan edustajia olivat mm. The Verve, Pulp, Suede ja Blur, joista jälkimmäiseen yhtyeellä oli paljon riitoja.

Oasiksen äänitteitä on myyty koko maailmassa yli 50 miljoonaa kappaletta, ja sillä on ollut 20 singleä top 10:ssä (UK). Yhtye on myös voittanut useita palkintoja ja äänestyksiä. Yhtye tunnetaan etenkin energisenä live-bändinä, jonka stadionkonsertit myydään hetkessä loppuun. Vuoden 2006 syyskuuhun mennessä Oasis on konsertoinut yli 690 kertaa kaikilla asutuilla mantereilla Afrikkaa lukuun ottamatta. Oasis on kautta aikojen menestyneimpiä brittiläisiä yhtyeitä, itse asissa Guinnessin ennätysten kirja (2005) ilmoittaa Oasiksen viime vuosikymmenen menestykseimmäksi brittiläiseksi yhtyeeksi (Most Successful Act of the Last Decade in the UK.)

Yhtyeen tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat esimerkiksi "Supersonic", "Cigarettes & Alcohol", "Live Forever", "Whatever", "Wonderwall", "Roll With It", "Don't Look Back in Anger", "Some Might Say", "Stand By Me", "Go Let It Out", "Little By Little", "Lyla" ja "The Importance of Being Idle".

[muokkaa] Diskografia

Oasiksen diskografia.

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Alkuajat (1991–1993)

The Rainiksi alun perin nimetyn yhtyeen perustivat laulaja Chris Hutton, kitaristi Paul "Bonehead" Arthurs, basisti Paul "Guigsy" McGuigan ja rumpali Tony McCarroll. Pian Chris Hutton kuitenkin erosi yhteestä, ja hänen tilalleen uudeksi laulajaksi tuli McGuiganin ystävä Liam Gallagher, joka muutti yhtyeen nimen Oasikseksi. Oasis-nimen valitsemiseen on monia tarinoita, kuten esimerkiksi se, että Gallagherien ihailema yhtye The Beatles olisi esiintynyt Oasis-nimisessä paikassa Britanniassa. Oasiksen ensimmäinen esiintyminen oli 18. elokuuta 1991 Broadwalk-klubilla Manchesterissä. Liamin veli Noel Gallagher näki esiintymisen ja luonnehti heidän musiikkiaan itselleen silloin hyvin tyypillisellä sanalla "shite", mutta totesi että hänen veljessään oli ainesta keulahahmoksi. Myöhemmin Liam sai houkuteltua Noelin liittymään yhtyeeseen. Noel suostui seuraavilla ehdoilla: Kaikki ottaisivat asian vakavasti, hän toimisi pääasiallisena lauluntekijänä, kitaristina ja johtajana. Koko yhtye suostui yksimielisesti ehtoihin. Vuonna 1993 Oasis solmi levytyssopimuksen Creation Records -levymerkin omistajan, Alan McGeen kanssa, joka sattumalta näki yhtyeen esiintymisen Glasgowissa, Skotlannissa.

[muokkaa] Definitely Maybe (1994)

Keväällä 1994 ilmestyivät yhtyeen ensimmäiset singlet Supersonic ja Shakermaker. Molemmat saivat Isossa-Britanniassa runsaasti huomiota osakseen. Myöhemmin samana vuonna tapahtui Oasiksen lopullinen läpimurto singlellä Live Forever. Singlejen suosion myötä Creation ja Oasis solmivat kuusi albumia kattavan sopimuksen. Noel Gallagher on muistellut tapahtunutta myöhemmin:

Oasiksen debyyttialbumi Definitely Maybe on yhtyeen yksi arvostetuimmista albumeista

"Me ei tiedetty paskaakaan mitä me oltiin tekemässä, mä en ollut kirjoittanut yhtään biisejä, ja meillä oli kuuden levyn diili." Sopimuksen jälkeen Oasis siirtyi studioon äänittämään uusia kappaleita ja valmistelemaan tulevaa debyyttialbumiaan. Äänitykset epäonnistuivat ensimmäisellä kerralla bändin raa´an energian ja soundin jäädessä vangitsematta nauhalle, ja albumi päätettiin äänittää uudelleen. Toisella yrittämällä äänitykset saatiin onnistumaan ja debyytti Definitely Maybe julkaistiin syksyllä 1994. Se nousi suoraan listaykköseksi ja siitä tuli siihen mennessä myydyin debyyttialbumi Isossa-Britanniassa. Lokakuussa julkaistiin vielä albumin viimeinen single Cigarettes & Alcohol, joka nostatti debyyttialbumin mainetta entisestään. Julkaisun jälkeen Oasis jatkoi ahkeraa keikkailuaan ja promotoi uutta albumiaan. Levy on myynyt yli 7 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. Tyyliltään rauhallisempi Whatever -Single/EP julkaistiin vielä samana vuonna.

[muokkaa] (What's the Story) Morning Glory? (1995)

Kun yhtye oli vuonna 1995 nauhoittamassa toista albumiaan (What's the Story) Morning Glory?, rumpali Tony McCarroll erotettiin hänen puutteellisen soittotaitonsa takia. Alan Whitestä tuli yhtyeen uusi rumpali. Uuden albumin nauhoituksia jatkettiin, kunnes ne jouduttiin lopettamaan Noelin ja Liamin välisen nyrkkitappelun takia. Kahden viikon tauon jälkeen yhtye palasi studioon viimeistelemään albuminsa.

(What's the Story) Morning Glory? (1995) käynnisti suuren Oasis-buumin

Hittisinglejen Some Might Say ja Roll With Itin siivittämänä albumista tuli heti myyntimenestys. (What's the Story) Morning Glory? oli tyyliltään paljon rauhallisempi kuin edeltäjänsä ja sitä on tähän päivään mennessä myyty yli 20 miljoonaa kappaletta. Albumilta julkaistiin vielä singlet Wonderwall´, jonka myötä albumi rupesi myymään myös Yhdysvalloissa, ja Don't Look Back in Anger, jotka saavuttivat huikeat myyntiluvut. Muita albumin merkittäviä kappaleita olivat Champagne Supernova ja Morning Glory. Albumi oli Ison-Britannian myydyin levy 90-luvulla ja 2007 se oli Iso-Britannian kaikkien aikojen kolmanneksi myydyin levy.

Oasiksen menestyksekäs maailmankiertue huipentui 10.-11. elokuuta 1996, kun yhtye piti Knebworth Parkissa kaksi suurta konserttia, joiden 250 000 lippua myytiin loppuun hetkessä. Konsertti oli Ison-Britannian siihenastisen popmusiikin historian kaikkein suurin ulkoilmakonsertti. Tämän saman ennätyksen rikkoi Robbie Williams kesällä 2003 myös Knebworthissa. Tässä vaiheessa uraansa Oasis oli käytännössä maailman isoin bändi: sillä oli eniten myydyin albumi, ja sillä oli kaikista suurimmat keikat, yhtye oli myös lähellä lopullista läpimurtoa Yhdysvalloissa, ja suuri osa musiikkimaailman kollegoista antoi bändille tunnustusta.

Vähän Knebworthin keikkojen jälkeen Oasis esiintyi MTV unplugged -show'ssa. Keikan harjoittelut kestivät kolme päivää, ja Noelin mukaan Liam lauloi joka päivä vähemmän ja poistui sitten harjoituspaikalta. Kaupungilla oli ollut huhuja, joiden mukaan Liam olisi ollut juomassa kyseiset kolme päivää baareissa. Viisitoista minuuttia ennen televisioitavan MTV Unpluggedin alkua Noel sai kuulla, että Liam ei ollut tulossa laulamaan päivän keikalle. Noel tuli lavalle kitaran kanssa ja selitti että Liam ei pysty laulamaan ja että hän laulaa itse. Esityksen alkupuolella yhtyeen jäsenet huomasivat, että Liam oli ilmaantunut pullon kanssa yleisön joukkoon katsomaan bändin soittoa. Kaikesta huolimatta esityksestä tuli menestys.

Elokuun 27. päivä lentokentällä, juuri ennen bändin lähtöä Yhdysvaltojen kiertueelle, vähän erikoisella ajankohdalla, Liam Gallagher päätti, että hänen pitäisi ostaa ensin talo hänen tyttöystävänsä kanssa ennen kuin hän voisi lähteä kiertueelle: hän ei voinut lähteä kiertueelle, ennen kuin hänellä olisi koti mihin palata. Bändi oli ihmeissään, mutta Noel päätti, että Oasis lähtisi kiertueelle joka tapauksessa. Viikon päästä Liam seurasi perässä kiertueelle, mutta vähän tämän jälkeen Noel sai tarpeekseen Liamin temppuilusta. Hän oli kyllästynyt bändin jäsenten itseriittoisuuteen mukaan lukien itsensä, ja päätti pakata kamansa ja lähteä takaisin Englantiin. Yhtyeen amerikan valloitus jäi alkumetreillensä juuri otollisimmalla hetkellä. Noel on myöhemmin sanonut: "Kaikki olivat niin täynnä omaa itseään - koska olimme myyneet paljon levyjä - että kyllästyin siihen. Joten pakkasin kamani ja lähdin kotiin."^[1]

[muokkaa] Be Here Now (1997) ja The Masterplan (1998)

Sovittuaan erimielisyytensä riittävissä määrin yhtye aloitti vuoden 1996 lopussa kolmannen pitkäsoittonsa nauhoitukset.

Heinäkuussa 1997 ilmestyi suuresti odotettu single D'You Know What I Mean?, joka myi ennakkoon platinaa pelkästään kotimaassaan. Single oli myös kaksi viikkoa Suomen ykkösenä. Saman vuoden elokuussa seurasi yleisön kuumeisesti odottama yhtyeen kolmas albumi Be Here Now, josta tuli singlen siivittämänä Ison-Britannian nopeimmin myyty albumi ^[2], ja jota on myyty maailmalla 8 miljoonaa kappaletta. Se nousi myös amerikan Billboard-listalla suoraan sijalle 2. Albumilla oli muutamia tunnettuja ja arvostettuja kappaleita ensisinglen lisäksi, kuten Stand By Me ja All Around the World. Yleisesti ottaen yhtyeen soundia pidettiin kuitenkin pöhöttyneenä, luultavimmin tämä johtui kappaleiden monimutkaisuudesta ja mahdollisesti liiallisesta pophakuisuudesta - Oasiksen katsottiin kaatuneen omaan suuruudenhulluuteensa. Noel myöhemmin on sanonutkin, että levy on "dokumentti, siitä mitä on olla 27-vuotias, maailman isoimmassa bändissä, käyttää niin paljon huumeita kuin keho vain sietää ja ei välitä pätkääkään." Noel ei kuitenkaan välittänyt levyn saamasta arvostelusta ja itsekin myöhemmin yhtyi siihen.^[3] "Mielestäni se oli huvittavaa. Jotkut bändit eivät myy edes seitsemää miljoonaa levyä koko uransa aikana."^[4]

Syksyllä 1998 ilmestyi kokoelmalevy The Masterplan, jossa oli fanien valitsemia, Oasiksen single-levyjen parhaita B-puolia, joita pidetään yleisesti erittäin tasokkaina. Esimerkkeinä voidaan mainita "The Masterplan" ja "Acquiesce", josta olisi pitänyt tulla A-puoli sekä Noelin että levy-yhtiön mielestä^lähde?. Noel kertoi tuottajan sanoneenkin Masterplanin olevan "liian hyvä B-puoleksi". Julkaisun syyksi epäiltiin myös Noel Gallagherin suuria veromätkyjä.

[muokkaa] Standing On The Shoulder Of Giants (2000) ja Heathen Chemistry (2002)

Heathen Chemistry albumi joka nosti Oasisin takaisin raiteilleen

Vuonna 1999 Oasis oli nauhoittamassa neljättä albumiaan, nauhoituksen aikana kitaristi Paul "Bonehead" Arthurs erosi yhtyeestä, koska oli joutunut riitoihin kokaiinin käytön lopettaneen Noel Gallagherin kanssa. Pian tämän jälkeen myös basisti Paul "Guigsy" McGuigan ilmoitti eroavansa yhtyeestä. Heidän tilalleen tulivat Gem Archer ja Andy Bell. Uusi albumi, Standing On The Shoulder Of Giants, ilmestyi keväällä 2000. Levy myi melko hyvin ( tähän päivään mennessä n. kolme miljoonaa), mutta sai huonot arvostelut. Uutta oli, että Liam Gallagher oli kirjoittanut levylle kappaleen "Little James", jota pidettiin kuitenkin raakileena. Albumia luonnollisesti seurasi maailmankiertue, ja Lontoon Wembleyllä pidetyistä kahdesta konsertista koottiin live-levy ja DVD Familiar to Millions.

Oasiksen viides albumi Heathen Chemistry julkaistiin kesällä 2002. Levy sai paremman vastaanoton kuin edeltäjänsä, mutta se jakoi yleisön kahtia: toiset pitivät albumin menoa väsyneenä kun taas toiset pitivät Heathen Chemistryä comeback-levynä. Uutta oli, että kolme levyn kappaleista oli Liam Gallagherin käsialaa ja molemmat uudet jäsenet tekivät levylle yhden kappaleen - aiemmin Noel Gallagher oli ollut yhtyeen ainoa kappaleiden tekijä. Noel vertasikin eräässä haastattelussa yhtyettä lentokoneeksi, joka lentää nyt neljällä moottorilla. Albumilta julkaistiin singleinä "Songbird", "The Hindu Times", "Stop Crying Your Heart Out" ja "Little By Little".

[muokkaa] Don´t Believe The Truth (2005) ja Stop The Clocks (2006)

Vuoden 2004 alussa rumpali Alan White erosi bändistä, ja uudeksi rumpaliksi saatiin Noelin ja Liamin ihaileman Ringo Starrin poika, Zak Starkey. Vuonna 2005 julkaistiin Oasiksen kuudes studioalbumi Don't Believe The Truth, jota pidettiin selvästikin parempana kuin heidän kahta aikaisempaa ja se sai hyvät arvostelut. Se on myynyt arviolta 3,5 miljoona maailmalla. Toukokuussa 2005 Oasis aloitti suuren maailmankiertueen, joka päättyi maaliskuussa 2006 loppuunmyytyyn keikkaan Mexico Cityssä. Yhtye kiersi Euroopassa, Aasiassa, Australiassa, Japanissa ja Amerikoissa. Kiertue oli bändin menestyksekkäin vuosikymmeneen ja heidät näki n. 1,7 miljoonaa ihmistä. Yhtyeen suosio Yhdysvalloissa oli myös suurempi kuin aikoihin ja bändi soitti mm. loppuunmyydyllä Madison Square Guardenilla.

Vuonna 2006 bändin sopimus Sony Musicin kanssa päättyi eikä bändi aikonut enää jatkaa sitä, joten levy-yhtiö päätti julkaista hittikokoelman vastoin Noel Gallagherin suunnitelmia. Joten marraskuussa 2006 julkaistiin Stop the Clocks, jonka kappalelistan valitsi pääosin Noel Gallagher (mieluummin hän kuin levy-yhtiö). Kokoelma ei sisällä puoliakaan yhtyeen kaikista singleistä vaan kappaleita suurimmilta osin kahdelta ensimmäiseltä albumilta, kuten Live Forever, Some Might Say ja Wonderwall. Noel Gallagher on itse korostanut, että kokoelman on tarkoitus olla Oasiksen "best of", ei "Greatest Hits". Be Here Now -levyltä ei vastoin odotuksia (mm. Liam Gallagherin pettymykseksi) tullut kokoelmalle yhtään kappaletta, eikä myöskään Whateveriä kuulla kyseisellä levyllä. Toisaalta Be Here Now -levyn poissaolo kokoelmalla ei ole sinänsä mikään yllätys, jos ottaa huomioon Noelin itsekin antaman kritiikin Be Here Now:ta kohtaan.

Kokoelman nimi viittaa Noelin kappaleeseen Stop The Clocks, jonka hän on kirjoittanu 90-luvulla ja jota hän on ajoittain haastatteluissa siteerannut yhdeksi parhaimmista tuotoksistaan. Kappaletta ei olla kuultu vielä millään yhtyeen levyillä, koska Noelin mukaan he eivät ole saaneet kappaleesta mieleistään versiota valmiiksi.

Vuoden 2007 Brit Awards -palkintogaalassa (14. helmikuuta) yhtyeelle annettiin "Outstanding Contribution to Music" -palkinto elämäntyöstänsä, ja yhtye esiintyi tilaisuudessa.

[muokkaa] Kuuluisia faneja

"Mitä tulee rock'n'rollin vaarallisuuteen, minä olen siinä mielessä vanhan koulun miehiä, että haluan rocktähtien olevan arvaamattomia. Niin kuin Axl Rose tai Liam Gallagher, heistä ei koskaan tiedä mitä he tekevät tai sanovat seuraavaksi. Heissä on sellaista hulluutta joka tekee heistä rocktähtiä.- Lars Ulrich ^[5]

Chris Martin (Coldplay), on esittänyt bändin kappaleita kuten "Songbird" yhtyeensä keikoilla ja on usein maininnut yhtyeen vaikutteeksi haastatteluissa.

"Minä en olisi täällä ilman Oasista. Ostin ensimmäisen akustisen kitarani heidän takiaan ja ensimmäiset kappaleet, jotka opin soittamaan olivat 'Live Forever' ja Wonderwall.' Olin inspiroitunut heidän työväenluokka-juuristaan, koska itsellänikin on samankaltaiset lähtökohdat." - - Nelly Furtado^[6]

The Who -yhtyeen Endless Wire -levyn esittelylehtisessä Pete Townshend harmittelee, että rumpuja kummallekin bändille soittava Zak Starkey oli soittamassa vain yhdellä levyn kappaleista, tämän ollessa "...studiossa ja kiertueella fantastisen Oasiksen kanssa."

"Tykkään Oasiksesta. En vain tykkää heidan harjoittamastaan "paha rock -asenteesta." - Billy Corgan ^[7]

"Oasis on fantastinen. Gallagher -veljekset ovat kuin ammattilaispainijoita - he eivät oikeasti ole lyömässä ihmisä oikealla roskakorilla, mutta sitä on hauska katsoa. Se on loistavaa teatteria. Se on vähän niinkuin Alice Cooper minikasettinauhurin kanssa." -John Mayer ^[8]

"(What's The Story) Morning Glory? on yksi kaikkien aikojen parhaista albumeista. Koko britpop -juttu vaikutti meihin syvästi. Mutta, jos me olisimme samassa huoneessa pitäisin turvallisen välietäisyyden. Vaikka he vaikuttavatkin ihan hyviltä tyypeiltä, et voi olettaa, että he tykkäisivät sinusta!"- My Chemical Romance ^[9]

"Ensimmäinen albumi auttoi minua oppimaan soittamaan kitaraa. Ennen sitä, popmusiikissa oli vain kyse Inspiral Carpetsista tai EMF:stä tai arvoituksellisista jutuista kuten Quincy Jones. Noel toi melodian takaisin laulunkirjoitukseen." - Corinne Bailey Rae ^[10]

"Olemme nähneet Oasiksen noin seitsemän kertaa! Ensimmäinen biisi, kun Oasis soittaa festivaaleilla on uskomaton, koska kitarat ovat niin massiiviset. Ja kun he soittavat Cigarettes & Alcohol... loistavaa!" - The Kooks ^[11]

Maroon 5 -yhtye on suuri Oasis -fani. Yhtyeen live CD/DVD 'Live at the Santa Barbara Bowl' (2005) sisältää version Oasiksen kappaleesta "Hello" ja yhtye on soittanut kappaleen lisäksi Oasiksen Don't Look Back in Anger -hittiä keikoillaan. ^[12]