Oikeusjärjestys
Wikipedia
Oikeusjärjestys on yhteiskunnan kaikkien oikeuslähteiden (oikeusnormien) muodostama kokonaisuus, jota tutkii ja systematisoi oikeustiede. Suomessa sillä tarkoitetaan yhtä lailla kaikkia maan rajojen sisällä noudatettavaksi tarkoitettuja säännöksiä ja määräyksiä. Erilaisia oikeusjärjestyksiä ovat muun muassa romaanis-germaaninen sekä common law-, islamilainen ja sosialistinen oikeusjärjestys.
Oikeusjärjestys säätelee yhteiskuntaelämää, mikä edellyttää valtiollisen pakkovallan olemassaoloa. Koska järjestäytynyt yhteiskunta vaatii tiettyjä selkeitä sääntöjä toimiakseen, oikeusjärjestystä voi luonnehtia yhteiskunnan ja yhteiskuntarauhan kulmakiveksi.
Oikeusjärjestys on perinteisesti jaettu systemaattisesti eri oikeudenaloihin. Nämä alat kuuluvat joko yksityisoikeuteen tai julkisoikeuteen. Jaottelun taustalla on erikoistuminen, oikeudellinen tutkimus ja asialliset syyt: yksityisoikeudessa on kyse yksityisten intressien sovittelusta (vahva sopimusvapaus) ja julkisoikeudessa keskeisellä sijalla on valtion etu. Yksityisoikeuteen on kuitenkin tullut yhä enemmän mukaan julkisoikeudellisia piirteitä (yksityisten intressien välisten ristiriitojen ratkaisua pidetään yleisen tason oikeuspoliittisena kysymyksenä), mutta myös julkisoikeudessa on enenevässä määrin yksityisoikeudellisia aspekteja (valtion liikelaitosten yksityistäminen). Tämä jaottelu ei olekaan nykyisin niin selkeä, mutta se on kuitenkin suuntaa antava.
