Käyttäjä:Pasixxxx/tmp
Wikipedia
Ammattiyhdistysliike tai ay-liike tarkoittaa toimintaa työntekijöiden aseman vahvistamiseksi työntekijöihin liittyvien asioiden yhteydessä.
Ammattiyhdistysliikkeen tärkeimmät toimijat ovat ammattiliitot. Ammattiliittojen tärkein tehtävä on neuvotella työehtosopimuksia työnantajaliittojen kanssa; lisäksi ammattiliitot mm. valvovat työehtosopimuksien noudattamista ja toimivat ristiriitatilanteissa työntekijän apuna.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ammattiliitto ja työehtosopimus
Pääartikkeli: Työehtosopimus
Työelämän asiantuntijoista koostuva ammattiliitto neuvottelee työnantajaliiton kanssa työehtosopimuksia. Työntekijän ja työnantajan allekirjoittaessa työsopimuksen, he sitoutuvat samalla noudattamaan toimialalla käytössä olevaa työehtosopimusta.
Työnantajan ja työntekijän suhdetta työsopimusta tehtäessä voidaan pitää markkinatilanteena: työnantaja ja työntekijä ovat vastaavasti ostaja ja myyjä, ja kaupan kohteena on työntekijän työpanos. Ostajan edun mukaista on saada hinta mahdollisimman alhaiseksi ja myyjän edun mukaista saada hinta mahdollisimman korkeaksi. Ilman ammattiyhdistysliikettä työnantajalla on yleensä paljon vahvempi asema suhteessa yksittäiseen työntekijään neuvottelussa työehdoista.
[muokkaa] Muita toimijoita
[muokkaa] Suomi
Ammattiliitot ovat jäseninä keskusjärjestössä: SAK:ssa, STTK:ssa tai AKAVA:ssa. Keskusjärjestöt toimivat yhteiskunnallisina vaikuttajina mm. tupo-neuvotteluissa.
[muokkaa] Kansainvälinen toiminta
Suomalaiset keskusjärjestöt ovat jäseninä Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestössä (ITUC).
[muokkaa] Kansainväliset sopimukset pohjana
Työntekijöiden perusoikeuksia, mm. oikeus olla jäsenenä ammattiliitossa, on kirjattu Yhdistyneiden Kansakuntien alaisen Maailman Työjärjestön (ILO) useisiin sopimuksiin; suurin osa maailman valtioista on hyväksynyt vähintään joitain ILO:n sopimuksien perusoikeuksista.
[muokkaa] Historiaa
Katso myös Ammattiliitto – Historia
Euroopassa ammattiyhdistysliike syntyi teollisen vallankumouksen aikana maataloustöiden vähentyessä ja teollisuustyön kasvaessa; ammattiyhdistysliike kohtasi alussa suurta vastustusta.
[muokkaa] Suomi
Suomessa ammattiyhdistysliike nousi nykyiseen asemaansa vasta vuonna 1940 tammikuun kihlauksen myötä, kun työnantajien valtakunnallinen järjestö STK hyväksyi Suomen ammattiyhdistysten keskusliiton (SAK:n edeltäjä) työläisten edustajaksi ja neuvotteluosapuoleksi. Tätä ennen työntekijöiden asemaa oli parannettu valtion laeilla.
Ensimmäinen valtakunnallinen työehtosopimus solmittiin vuonna 1945. Jo 1800-luvun lopulta alkaen oli kuitenkin sovittu paikallisia ja alakohtaisia sopimuksia: palkkatariffeja.
[muokkaa] Saavutuksia
Ammattiyhdistysliike on joka puolella maailmaa saanut aikaiseksi parannuksia työntekijöiden asemaan, muun muassa:
- viisipäiväinen työviikko
- minimipalkat
- palkalliset lomat
- 8-tunnin työpäivä
– asioita joita nykyään pidetään itsestäänselvyyksinä, mutta jotka ovat olleet aikoinaan vallankumouksellisia ideoita.
Monet pitävät riippumattomia ja toimivia ammattiyhdistysliikkeitä tärkeänä tekijänä valtioiden demokratian ja talouden kehittymisessä.
[muokkaa] Tärkeitä tapahtumia Suomessa
Joitain ammattiyhdistysliikkeen ja työmarkkinakehityksen tärkeitä tapahtumia:
- 1917 8 tunnin työaikalaki
- 1922 Vuosiloma 4–7 päivää
- 1937 Kansaneläkelaki
- 1939 Vuosiloma 5–12 päivää
- 1940 Tammikuun kihlaus: työntekijä- ja työnantajajärjestöt alkavat neuvotella keskenään
- 1946 Vuosiloma 12–14 päivää
- 1947 Työehtosopimusjärjestelmä vakiintuu. Luottamusmiehet vakiintuvat osaksi työelämää.
- 1948 Lapsilisälaki
- 1959 Yleiseksi työajaksi 45 t/viikko
- 1960 Vuosiloma 18–24 päivää
- 1968 Ensimmäinen tupo Liinamaa I
- 1970 Yleiseksi työajaksi 40 t/viikko
- 1973 Neljän viikon kesäloma
- 1977 Talviloma
[muokkaa] Nykytila
Vertailtaessa valtioita ammattiliittojen jäsenmäärällä selvän kärkikolmikon muodostavat Ruotsi, Suomi ja Tanska, joissa ammattiliittoihin kuuluu yli 75% työntekijöistä.[1]
Suurelta osalta maapallon ihmisiä kuitenkin puuttuvat lakeihin ja sopimuksiin kirjatut työntekijöiden oikeudet. Joissain maissa työntekijöiden järjestäytymistä ammattiliittoihin estetään, liittoihin järjestäytyneitä voidaan erottaa, tai jopa uhkailla väkivallalla.
[muokkaa] Ongelmia
ICFTU:n raportissa vuodelta 2004 mainitaan vientituotteiden valmistamiseen keskittyvillä alueilla (EPZ) alueella työntekijöiden oikeuksien polkemisia mm. Kiinassa, Bangladeshissa, Väli-Amerikassa ja Meksikossa.
Erikoisalueita on perustettu houkuttelemaan ulkomaisia investointeja mm. alhaisilla palkoilla ja työntekijöiden oikeuksia polkemalla: esimerkiksi palkat ovat hyvin alhaisia, teetetään ylipitkiä työpäiviä ilman lisäkorvauksia ja käytetään lapsityövoimaa.
Maat, jotka ovat perustaneet erikoisalueita, voivat olla hyväksyneet ILO:n sopimuksia, mutta eivät valvo niiden noudattamista.
[muokkaa] Lähteet
- Historia lyhyesti Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK
- Ammattiyhdistysliikkeen ABC Korkeasti koulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö AKAVA
- EPZ report (englanniksi) ICFTUn raportti
- EPZ report – Summmary (englanniksi) ICFTUn raportti
[muokkaa] Viitteet
- Trade union membership by country www.nationmaster.com / OECD
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
SAK:n historia Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK
