Peliteoria

Wikipedia

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa parantamaan artikkelia lisäämällä asianmukaisia lähteitä.

Peliteoria on monilla aloilla käytetty sovelletun matematiikan osa-alue. Se käsittelee "pelejä" eli rationaalisten toimijoiden toimintaa erilaisissa tarkasti määritellyissä, yksinkertaisissa valintatilanteissa, ja näiden pelien sääntöjä ja tilanteiden sovellutuksia käytännön tutkimuksessa. Peliteorialla on sovellutuksia esimerkiksi logiikassa, taloustieteissä, evoluutiobiologiassa sekä politiikan tutkimuksen alalla. Eräs peliteorian tunnettu esimerkki on vangin dilemma.

Vaikka peliteoria pohjautuu varhaisempiin matematiikantutkimuksen tuloksiin, modernista peliteoriasta alkoi tulla merkittävä ala 1940-luvulla, erityisesti kun John von Neumann ja Oskar Morgenstern esittivät menetelmän, jolla voidaan löytää optimaalinen ratkaisu kahden hengen nollasummapeleissä. Vuoden 1950 tienoilla John Nash puolestaan kehitti määritelmän strategialle monen pelaajan peleissä, joissa aiemmin määritellyn kaltaista optimaalista tulosta ei ole saavutettavissa. Tätä tarkoitetaan Nashin tasapainolla. Kyseessä on tasapaino, jonka saavutettuaan kukaan pelin osapuolista ei voi saada parempaa olettaen, että vastapuoli yrittää itse saavuttaa parhaan mahdollisen tilanteensa. Nashin ajatuksia edelleen kehittänyt Reinhard Selten voitti yhdessä Nashin kanssa Nobelin taloustieteen palkinnon vuonna 1994. Vuoden 2005 Nobelin taloustieteen palkinnon saajat olivat peliteoriaa tutkineet israelilainen Robert J. Auman ja yhdysvaltalainen Thomas C.Shelling.

Akateemisten sovellutusten ohella peliteorialla on käytännön sovellutusmahdollisuuksia myös pelien - kuten pokerin - maailmassa. Talous voidaan myös luokitella peliksi, jossa eri toimijat koettavat saavuttaa itselleen parhaan lopputuloksen. Nykyään yhä useampia suuryritysten tekemiä strategisia ratkaisuja analysoidaan peliteorian menetelmin.