Prometium
Wikipedia
|
|||||
Yleistä | |||||
Nimi | Prometium | ||||
Tunnus | Pm | ||||
Järjestysluku | 61 | ||||
Luokka | lantanoidit | ||||
Lohko | f | ||||
Ryhmä | - | ||||
Jakso | 6 | ||||
Tiheys | 7,26×103 kg/m3 | ||||
Väri | metallinen | ||||
Löytövuosi, löytäjä | 1945, Jacob A. Marinsky, Lawrence E. Glendenin ja Charles D. Coryell | ||||
Atomiominaisuudet | |||||
Atomipaino | 145 amu | ||||
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 185 (205) pm | ||||
Kovalenttisäde | 164 pm | ||||
Orbitaalirakenne | [Xe] 4f56s2 | ||||
Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 23, 8, 2 | ||||
Hapetusluvut | +3 | ||||
Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
Olomuoto | kiinteä | ||||
Sulamispiste | 1315 K (1042 °C) | ||||
Kiehumispiste | 3273 K (3000 °C) | ||||
Muuta | |||||
Elektronegatiivisuus | 1,13 (Paulingin asteikko) | ||||
Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K | ||||
Tiedot normaalipaineessa |
Prometium (lat. 'promethium') on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Pm ja sen järjestysluku on 61. Prometium on lantanoidi. Sitä ei ole varmasti tavattu luonnosta. Ydinreaktioiden tuloksena syntyneet isotoopit ovat massaluvuiltaan 144, 147, 149 ja 151.
Alkuaineelle on ehdotettu myös nimityksiä cyclonium ja illinium[1].
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Pieni tietosanakirja, otava, 1950, kokonaan uudistettu laitos