Rytikerttunen
Wikipedia
| Rytikerttunen Elinvoimainen |
||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus) on vähän rastasta pienempi ruovikoissa viihtyvä lintu. Lajin kuvaili ja nimesi Johann Hermann.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Rytikerttunen on päältä ruskea, alta vaalea lintu, jonka erottaa rastaskerttusesta pienemmän koon, solakamman ulkomuotonsa ja melodisemman laulunsa avulla. Hyvin samannäköisistä luhta- ja viitakerttusesta sen erottaminen maastossa on vaikeaa, jopa mahdotonta. Luhtakerttusesta rytikerttunen eroaa laulun ja punaruskean selkäpuolen avulla, mutta tarkempi määrittäminen vaatii siiven yksityiskohtien tarkkailua. Viitakerttusesta eroaa pidemmän käsisiiven ulottuman, laulun ja selän värin avulla. Nuoret linnut ovat hyvin samannäköisiä. Ryti- ja luhtakerttunen voivat risteytyä keskenään ja risteymien määrittäminen on äärimmäisen vaikeaa jopa kädessä.
Kaikki rytikerttuset käyvät läpi täydellisen sulkasadon talvehtimisalueellaan.
Pituus 12–14 cm, paino 10–12 g.
Ääni on lyhyt "tret", joka erottaa sen muista kerttusista. Laulu on jankuttavaa, yksitotista lavertelua ruovikon kätköissä. Liikkuu taitavasti ruokojen varsilla kiipeillen.
Vanhin suomalainen rengastettu rytikerttunen on ollut 8 vuotta 11 kuukautta 17 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut vähintään 12 vuoden 11 kuukauden ikäinen brittiläinen lintu.
[muokkaa] Levinneisyys
Rytikerttunen pesii Euroopassa ja Aasiassa, ja talvehtii Saharan eteläpuolella Afrikassa. Rytikerttunen leviää Suomessa yhä pohjoisemmaksi, ja pesii nykyisin Vaasa-Joensuu linjan eteläpuolella. Maassamme pesii n. 15 000 paria. Rytikerttuset muuttavat lounaaseen Atlantin rannikkoa seuraten talvehtimisalueilleen. Euroopan pesimäkanta on noin kolme miljoonaa paria.
[muokkaa] Elinympäristö
Ruovikkoiset rantamaisemat ovat rytikerttusen pesimäalueita. Se viihtyy vankan ruo'ikon avoveden puolella, kun taas ruokokerttunen kansoittaa maan puoleista ruo'ikkoa. Merenlahdilla paljon yleisempi kuin järvillä.
[muokkaa] Lisääntyminen
Rytikerttunen tekee korimaisen pesän, jonka se sitoo pystyjen ruokojen varaan riittävän korkealle vedenpinnasta, yleensä ruovikon keskelle. Muninta alkaa kesäkuussa, naaras munii 3–5, tavallisimmin 4 vaaleaa, täplikästä munaa. Haudonta kestää vajaa 2 viikkoa, ja molemmat puolisot osallistuvat siihen. Poikaset lähtevät lentokyvyttöminä pesästä alle 2-viikkoisina, ja ne kiipeilevät taitavasti ruokoja ylösalas. Useat parit munivat toisen pesyeen heinäkuussa. Uusi pesä rakennetaan uusien ruo'onkorsien varaan, kun ensimmäinen pesä rakennettiin vanhojen korsien varaan. Näiden myöhäisten pesien poikaset ovat lentokykyisiä vasta elokuun loppupuolella, joskus vasta syyskuussa. Rytikerttunen on sukukypsä 1-vuotiaana.
[muokkaa] Ravinto
Rytikerttusen pääravintoa ovat hyönteiset ja muut selkärangattomat, mutta syksyllä se syö myös marjoja. Poikasia ruokitaan hyönteisillä ja niiden toukilla.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Koskimies, Pertti & Saurola, Pertti 1981: Autumn migration strategies of Reed and Sedge Warblers. - Ornis Scandinavica 12: 1-12.
- Vickholm, Markku 1980: Ryti- ja ruokokerttusen rinnakkaiselo. - Lintumies 3.1980 s. 114-120. LYL.
- Yrjölä, Rauno, Routasuo, Pekka, Mikala, Antti, Mikkola, Markku & Laurila, Anssi 1989: Rytikerttunen ei ole läskimaha. - Lintumies 3.1989 s. 132-133. LYL.
