Sanajärjestys
Wikipedia
Sanajärjestys on kielitieteessä osa lauseen rakennetta: missä järjestyksessä lauseenjäsenet seuraavat toisiaan. Suora sanajärjestys on muotoa subjekti-predikaatti: Pekka juoksee, Matti syö omenaa. Epäsuora sanajärjestys on suomen kielessä tyypillinen kysymyksille, käskyille ja vahvistamiselle: Juokseeko Pekka; Syö, Matti, omena.
Suomen kielessä sanajärjestys on periaatteessa vapaa, mutta toisissa tilanteissa toiset sanajärjestykset ovat tyypillisempiä. Sen sijaan monissa muissa kielissä sanajärjestyksestä on tarkkoja sääntöjä, etenkin pää- ja sivulauseen sekä kieltosanan paikan osalta. Tämä on tärkeää etenkin kielissä joissa ei ole sijamuotoja, joiden avulla voitaisiin erottaa subjekti ja objekti toisistaan: suomeksi lauseiden hyttynen pisti miestä ja miestä pisti hyttynen merkitys selviää sijamuotojen avulla erilaiseksi kuin mies listi hyttysen.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kielikeskus ruotsin sanajärjestyksistä suomeksi
- SOKL.fi
