Shiba

Wikipedia

Shiba

Avaintiedot
Alkuperämaa	Japani
Määrä	Suomessa rekisteröity muutama sata^[1]
Rodun syntyaika	hyvin vanha rotu
Alkuperäinen käyttö	metsästys
Nykyinen käyttö	seurakoira
Elinikä	12–15 vuotta
Muita nimityksiä	shiba inu, shiba ken
FCI-luokitus	ryhmä 5, jaos 5
Ulkonäkö
Paino	8–10 kg
Säkäkorkeus	37–42 cm uros, 34–39 cm naaras
Väritys	punainen, musta, seesami

Shiba inu (jap. 柴犬) tai vain shiba on pienin kuudesta alkuperäisestä japanilaisesta koirarodusta.

Shiba on pieni ja ketterä koira, joka selviytyy hyvin vuoristoisilla seuduilla. Se jalostettiin alun perin metsästyskäyttöön. Shiba muistuttaa ulkonäöltään toista japanilaista koirarotua akitaa, mutta sen vartalo on pienempi. Sanan shiba katsotaan yleensä viittaavan rodun pieneen kokoon ja punaiseen väriin. Inu puolestaan merkitsee koiraa.

[muokkaa] Ulkonäkö

Shiba on pienikokoinen, ruumiinrakenteeltaan vankka pystykorva. Säkäkorkeus vaihtelee urosten 37–42 senttimetristä naaraiden 34–39 senttiin. Urosten paino on noin kymmenen, naaraiden kahdeksan kiloa. Häntä on paksu ja yleensä selän päälle kippuraksi kiertynyt, silmät pienet ja hiukan yläviistoon kääntyneet.

Shiballa on kaksinkertainen, tuuhea turkki, jonka alusvilla on pehmeää ja paksua, päällyskarvat karkeampia. Karvanlähtöaika on pari kolme kertaa vuodessa, mutta muuten turkki on helppohoitoinen. Sallitut värit ovat punainen, musta, mustien ja valkoisten karvojen sekoitus sekä punainen pohjaväri mustin karvoin. Shiba voi olla myös vaalea, mutta näyttelyissä tätä ei hyväksytä, koska kaikissa väreissä tulee näkyä urajiro: vaalea karvoitus kuonossa, raajoissa ja kaulassa.

[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen

Yleisesti ottaen shibat ovat älykkäitä, itsenäisiä ja innokkaita. Vieraisiin ne suhtautuvat usein välinpitämättömästi ja arvokkaasti. Koulutus voi olla vaikeaa, koska koira saattaa osoittautua melko itsepäiseksi, mutta nopeutensa ja ketteryytensä ansiosta se sopii hyvin esimerkiksi agilityn harrastamiseen. Joillakin shiboilla on vaikeuksia tulla toimeen muiden koirien kanssa.

Shiboilla on paljon kissamaisia piirteitä. Ne ovat usein nirsoja ja tarkkoja puhtaudestaan: shibat pitävät itsensä hyvin siisteinä nuolemalla käpäliään ja raajojaan. Myös ulkoillessaan ne pyrkivät välttämään turkkinsa likaantumista. Pennun sisäsiistiksi opettaminen on hämmästyttävän helppoa. Rodun liikkuminen on kissamaisen notkeaa ja viehkeää.

Shiban ääntelyvarasto on monipuolinen, ja se ilmaisee itseään erilaisin murinoin, vinkaisuin ja jodlausta muistuttavin äännähdyksin, joskus myös haukkuen. Sen erikoisuus on ällistyttävän kimeä kiljunta, jolla koira protestoi epämiellyttäviä asioita vastaan.

[muokkaa] Alkuperä

Shiba on yksi maailman vanhimmista koiraroduista

Shiba jalostettiin lintujen ja muun pienriistan metsästykseen. Se on erittäin vanha koirarotu, jonka esi-isät saapuivat Japaniin todennäköisesti jo ensimmäisten ihmisten mukana. Japanin pysyessä ulkomaalaisille suljettuna sen koirarodut säilyivät hyvin muuttumattomina erityisesti maaseudulla. Kun rajat avautuivat, Japaniin saapui paljon koiria ulkomailta ja niitä risteytettiin kotimaisten rotujen kanssa. Tämä johti rotupuhtaiden japanilaisten koirien vähenemiseen. Kiinnostus niihin heräsi kuitenkin uudelleen 1900-luvun alussa, jolloin alettiin määrätietoisesti ponnistella japanilaisten koirarotujen säilyttämiseksi. Toinen maailmansota sai shiban melkein sukupuuton partaalle, mutta se elvytettiin. Nykyään rotua pidetään lähinnä seura- ja harrastekoirana, ja se on Japanin suosituin koirarotu.

[muokkaa] Terveystilanne

Rotu on yleisesti ottaen hyvin terve. Perinnöllisiä sairauksia kuten kaihia, lonkkavikoja, polvilumpion löysyyttä ja epilepsiaa esiintyy toisinaan. Shibat ovat taipuvaisia myös ruoka-allergioihin.