Japanin kieli

Wikipedia

Japanin kieli
Muu nimi
Omakielinen nimi	日本語 (nihongo)
Englanti	Japanese
Ranska	japonaise
Tiedot
Alue	Japani
Virallinen kieli	Japani
Puhujia	127 miljoonaa
Sija	8.
Kirjaimisto	hiragana, katakana, kanji
Kielenhuolto
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta
Kieliryhmät
Kielikoodit
ISO 639-1	ja
ISO 639-2	jpn
SIL	JPN
Ohje

Japanin kieli on isolaattikieli, jota puhutaan pääasiassa Japanissa. Mahdollisista sukukielistä on useita teorioita, mm. korean kieltä ja altailaisia kieliä on pidetty mahdollisina sukulaiskielinä. Japanin kieltä puhuu äidinkielenään noin 127 miljoonaa ihmistä ja se muodostaa okinawan kielen ja muiden Ryūkyū-saarilla puhuttujen kielten kanssa japanilaisten kielten kielikunnan.

Länsimaalaisille japanin kielessä lienee vaikeinta oppia kiinalaisperäiset kanji-kirjoitusmerkit, joita on jopa kymmeniä tuhansia. Japanin opetusministeriö on kuitenkin määritellyt yleisimmät kanjit, joihin kuuluu 1 945 kirjoitusmerkkiä.

Sisällysluettelo 1 Kirjoittaminen 1.1 Kana-merkit (hiraganat ja katakanat) 1.2 Kanjit 1.3 Romaji 1.4 Numerot 1.5 Kirjoitussuunta 2 Ääntäminen 3 Kielioppi 3.1 Teema 3.2 Taivutus 3.3 Monikko 3.3.1 Lukusanat 3.3.2 Muita laskusanoja: 3.4 Kohteliaisuus 4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Kirjoittaminen

Japania kirjoitetaan kolmea eri merkistöä käyttäen. Merkistöt ovat hiraganat, katakanat ja kanjit. Kaksi ensimmäistä ovat toisiaan muistuttavia tavuaakkosia, joissa molemmissa on 46 merkkiä (laskutavasta riippuen 71 merkkiä), ja joita käytetään hieman eri tarkoituksiin. Kolmas on Kiinasta peräisin oleva ideogrammimerkistö.

[muokkaa] Kana-merkit (hiraganat ja katakanat)

Hiraganaa käytetään japania kirjoitettaessa pääasiassa kieliopillisiin rakenteisiin (taivutuspäätteet, postpositiot) ja japanilais- tai kiinalaisperäisiin sanoihin, joille ei haluta käyttää tai joille ei ole kanjiesitystä. Teoriassa koko japanin kieli voidaan kirjoitaa hiraganoin.

Katakanoilla kirjoitetaan enimmäkseen muualta kuin Kiinasta lainattuja sanoja, länsimaisia erisnimiä, äänteitä kuvaavia sanoja (suomen kielessä esim. "läts" tai "miau") ja korostuksena tai tyylikeinona. Lisäksi esim. eläinten nimet ja kanjisanakirjoissa kiinalaisperäiset ääntämykset kirjoitetaan usein katakanalla.

Molemmissa kana-merkistöissä on samat tavut (46 kappaletta), mutta johtuen katakanan käytöstä kuvaamaan muuta kuin japanin kieltä, sillä kirjoitetaan usein merkkiyhdistelmiä, joita ei hiraganaa käytettäessä tarvita. Kaunokirjallisuudessa, sarjakuvissa ja verkkokirjoittelussa niitä kuitenkin saatetaan käyttää hiraganassakin tyylikeinona, samoin kuin joitakin varsinaiseen merkistöön kuulumattomia merkkejä (esim. え゛, eli え (e) johon on lisätty pisteet ilmaisemaan äänteen epäselvyyttä, vrt. は (ha) ja ば (ba)).

[muokkaa] Kanjit

Kanji-kirjoitusmerkit ovat kiinalaisia kirjoitusmerkkejä, jotka ilmaisevat tavujen sijaan kokonaisia sanoja tai merkityksiä. Näitä kirjoitusmerkkejä on useita kymmeniä tuhansia, mutta Japanin opetusministeriö on määritellyt vain 1 945 merkin joukon välttämättömäksi päivittäiseen elämään. Kanji-merkit voidaan aina kirjoittaa myös hiraganoilla, mutta se vaikeuttaa tekstin ymmärtämistä johtuen japanin kielen suuresta homonyymien määrästä sekä siitä, että kirjoitetussa tekstissä ei käytetä sanavälejä, vaan sanat erottuvat toisistaan merkistönvaihteluiden ansiosta (kuten "luku123tässä" on helppo lukea väleittäkin). Joissain julkaisuissa merkitään kanji-merkkien yläpuolelle tai viereen ääntämisasu furiganalla. Tätä kirjoitustapaa käytetään erityisesti silloin, kun kanji-merkki on harvinainen tai ääntyy poikkeavasti, tai kun julkaisu on tarkoitettu myös lasten tai nuorten luettavaksi. Furiganaa käytetään myös tyylikeinona.

Lapsille tarkoitetuissa teksteissä ei käytetä ollenkaan kanjeja, tai niitä käytetään hyvin vähän. Lisäksi monilla sanoilla on "väkisin väännetty" kanjikirjoitusasu, jossa kanjeja on käytetty ainoastaan niiden lukutavan, ei siis merkityksen vuoksi. Esimerkiksi "väkisin" on japaniksi 無理矢理 (muriyari). Sanan yksittäiset kanjit tarkoittavat "ei" (mu), "järki" (ri), "nuoli" (ya) ja "järki" (ri). Merkkien merkityksillä ei siis ole mitään tekemistä koko sanan merkityksen kanssa. Tällaisissa tapauksissa monet suosivat hiraganan käyttöä. Kanjien käyttö vain lukutavan vuoksi on peräisin ajalta, jolloin kanamerkistöä ei ollut vielä kehitetty (manyōgana). Nykyään kyse on pääasiassa tyylistä. Esimerkiksi 無理矢理 kirjoitetaan usein kanjeilla, mutta 亜米利加 (amerika, eli Yhdysvallat) melkein aina katakanalla.

[muokkaa] Romaji

Japanin kielen kirjoittamisessa käytetään jonkin verran myös latinalaisia aakkosia. Niillä merkitään etenkin länsimaisia lyhenteitä, esimerkiksi yritysten nimilyhenteitä. Japanissa on tyypillistä liittää yritysten tai tuotteiden nimiin länsimaisia kirjaimia, esimerkiksi "HDI ビル" (eichi-dii-ai biru). Nämä aakkoskirjaimet lausutaan liki poikkeuksetta englantilaisittain, joskin lausuminen toki sovitetaan japaniin sopivaksi. Japaniksi aakkoset tunnetaan nimellä romaji. Nimitystä käytetään myös japanin kielen latinisaatiosta.

[muokkaa] Numerot

Kanji-merkistö tarjoaa omat merkkinsä numeroille (一二三四五六七八九, eli 123456789) ja kertaluokille (十百千万億, eli 10, 100, 1 000, 10 000, 10 000×10 000, jne). Pelkästään kanjeja käyttäen numerot esitetään niin kuin ne luetaan, esimerkiksi 593 = 五百九十三 = viisisataayhdeksänkymmentäkolme. Koska tämä ei ole erityisen käytännöllistä, voidaan ottaa mukaan merkki ◯ merkitsemään nollaa ja jättää kertaluokat kirjoittamatta, esimerkiksi 一九九◯ = 1990. Vaakasuuntaisessa tekstissä on kuitenkin yleisempää käyttää arabialaisia numeroita, esim. 1996 tai 350万 ("350 kymmentätuhatta"; Japanissa luvut ryhmitellään kymmentuhansiin, ei tuhansiin).

[muokkaa] Kirjoitussuunta

Perinteinen japanin kirjoitustapa on ylhäältä alas (rivit oikealta vasemmalle). Nykyään käytetään myös hyvin paljon länsimaista tapaa kirjoittaa vasemmalta oikealle (rivit ylhäältä alas). Kuitenkin romaanit, runot, lehdet jne. kirjoitetaan edelleen pääasiassa ylhäältä alas, oikealta vasemmalle ja länsimaisittain ajatellen takaa alkuun. Kirjat ja sarjakuvalehdet tehdäänkin luettavaksi oikealta alkaen. Sen sijaan esitteet ja mainosmateriaalit ovat yleensä luettavissa vasemmalta alkaen.

[muokkaa] Ääntäminen

Japanin ääntäminen on suomalaisittain jopa helpohkoa. Vokaalit (a, e, i, o ja u) ovat laajalti yhteneviä suomen kanssa, kieli ei ole merkittävässä määrin tonaalinen eikä esim. painotus ole yleensä ratkaisevaa. Myöskään suomalaisittain vieraita ääniä ei juuri ole, lukuun ottamatta japanin l/r- ja ch/j-äänteitä. Japanin kielessä ei ole erikseen l- ja r-äännettä, vaan yksi äänne, joka on ikään kuin r ilman varsinaista resonointia. Samaten transkriboitaessa vierasta kieltä käytetään samoja merkkejä sekä l- että r-kirjaimen transkriboimiseksi. Sama pätee myös v- ja b-äänteisiin.

Latinalaisilla aakkosilla transkriboidun tai kana-aakkosilla kirjoitetun japanin lausuminen on melko helppoa, sillä kuten suomessa, myös japanissa yhtä kirjainta tai tavua vastaa yleensä tietty äänne joka ei muutu sanasta toiseen (ns. foneemiperiaate). Tiettyjä poikkeuksia kuitenkin on, erityisesti liitepartikkelien osalta ja n-kirjaimen lausumisessa (joka edustaa jopa neljää eri äännettä, joista suomalainen korva erottaa helposti n- ja ng-äänteet).

Katso myös japanin transkriptio suomalaisella ortografialla.

[muokkaa] Kielioppi

Japanin lausejärjestys on pohjimmiltaan subjekti-objekti-verbi, joskin lausejärjestys on osittain vapaa ja teeman käsite monimutkaistaa luokittelua jossain määrin. Sanojen kieliopilliset merkitykset merkitään erityisillä partikkeleilla, joista lisää alla:

馬が外で草を食べています。

Uma ga soto de kusa o tabeteimasu.

Hevonen (subjekti) ulkona (paikka) ruoho (objekti) syömässä.

"Ulkona on hevonen syömässä ruohoa."

[muokkaa] Teema

Japanin kieliopin merkittävin ominaisuus lienee teeman käsite. Teemalla merkitään lauseen aihetta ja se säilyy samana virkkeestä toiseen ellei sitä erikseen muuteta:

これはペンです。 Kore wa pen desu. Tämä (teema) kynä on. "Tämä on kynä."

赤いですか？ Akai desu ka? Punainen onko? "Onko [tämä] punainen?"

赤いです。 Akai desu. Punainen on. "[Tämä] on punainen."

Teemaa merkitään は-partikkelilla, vrt. subjektin が-partikkeli.

馬は外で草を食べています。

Uma wa soto de kusa o tabeteimasu.

Hevonen (teema) ulkona (paikka) ruoho (objekti) syömässä.

"Hevonen on ulkona syömässä ruohoa."

Silloin kun hevonen on teemana, se jää taustalle, ja lauseen ydin (uusi asia) on jatkossa "ulkona syömässä ruohoa". Esimerkkinä keskustelu:

馬はどこですか。Uma wa doko desu ka? "Missä hevonen on?"

馬は外で草を食べています。Uma wa soto de kusa o tabeteimasu. "Hevonen on ulkona syömässä ruohoa."

Koska teema jätetään usein mainitsematta, mikäli sen ymmärtää kontekstista, vastaus kysymykseen ilmaistaan yleisesti ilman teemaa:

外で草を食べています。Soto de kusa o tabete imasu. "On ulkona syömässä ruohoa."

Silloin kun hevonen on lauseen subjekti, se tulee edustalle, ja lauseen ydin (uusi asia) on "hevonen syömässä ruohoa".

何でそんなにずっと外を見ているのですか。Nande sonna ni zutto soto o mite iruno desu ka? "Miksi oikein niin kovasti katselet sinne (ulos)?"

馬が外で草を食べているからです。Uma ga soto de kusa o tabete iru kara desu. "Koska siellä (ulkona) on hevonen syömässä ruohoa."

Jos joku selittää nähneensä hevosen kiipeämässä lipputankoon ilman, että lipputanko olisi katkennut, kuulijan kysymys "馬が？" tarkoittaisi "mitä, hevosenko?" ja "馬は？" taas "entäs miten kävi hevoselle?" Näistä edellinen painottaa hevosta (subjekti), jälkimmäinen jättää hevosen (teema) taka-alalle ja painottaa ilmiselvää hevoseen liittyvää kysymystä ("(lipputangolle ei käynyt kuinkaan, mutta) entäs hevoselle?").

[muokkaa] Taivutus

Japanin kielessä sekä verbit että adjektiivit taipuvat, mutta eivät persoonamuodoissa. Japania kirjoittaessa on huomattava, etta kanjeilla kirjoitettu sanan ydin ei koskaan muutu, vaan taivutusmuodot kirjoitetaan sanan perään kana-merkeillä (okurigana eli "saattava kana").

Kuten suomen kielessä, futuuria ei tunneta ja japanissa on vain preesens (-ru) ja imperfekti (-ta). Taivutukset voivat silti olla varsin monimutkaisia: 食べる taberu (syödä) voi taipua muotoon 食べさせられた tabesaserareta (laitettiin syömään, ts. kausatiivin passiivin imperfekti) ja apuverbejä käytetään runsaasti. Erityisesti puhekielessä onkin yleistä, että lause koostuu yksinomaan verbeistä: motte kite iru, kirj. "ottaen-tullen-on" olisi tyypillinen tapa ilmaista "otin mukaani", jos tekijä ja kohde on määritelty jo aiemmin.

Adjektiivit taasen eivät taivu suomen lailla substantiivin mukaan, vaan verbien lailla mm. kielteiseksi ja aikamuodon mukaan: 赤い akai (punainen), 赤くない akakunai (ei punainen), 赤くなかったら akakunakattara ("jos se ei olisi ollut punainen" tai "niillä kerroilla kun se ei ollut punainen").

Japanin substantiivit eivät taivu koskaan. Suomen kielen substantiivien taivutuksia vastaavia merkityksiä saadaan aikaan postpositioilla, kuten englannissa prepositioilla. Postpositiot kirjoitetaan hiraganalla sanan tai lauseen perään.

Yleisimpiä postpositioita ovat

• は ha – äännetään wa, käytetään lauseen teeman merkkinä, ks. edellä. Vastaa suomen nominatiivia.
• が ga – käytetään subjekti- ja objektityyppisiin merkityksiin. Vastaa suomen nominatiivin ohella akkusatiivia.
• の no – käytetään genetiivin tyyppisiin merkityksiin tai muuten vain deskriptiivisesti, esim. nihongo no hon = japaninkielinen kirja
• を wo – äännetään o tai wo, käytetään yleensä objektin muodostamiseen. Vastaa suomen akkusatiivia tai partitiivia, esim nihongo wo hanashimasu = puhun japania
• に ni – perusmerkitys "jossakin", "jonnekin", "jotakin tehdäkseen, "johonkin aikaan". Vastaa suomen allatiivia.
• へ he – äännetään e, perusmerkitys "jonnekin (päin)", "jollekulle". Vastaa suomen illatiivia.
• で de – perusmerkitys "jossakin", "jollakin", "hinta jostakin määrästä jotakin". Vastaa suomen inessiiviä ja adessiivia.
• か ka – kysymyspääte kuten suomen "-ko/-kö", käytetään myös kysymyssanan sisältävässä lauseessa (toisin kuin suomessa), esim. Kore ha nan desu ka. = Mikä tämä on?
• も mo – perusmerkitys "myös", korvaa liitepartikkelit o, ga ja ha, vrt. suomen "-kin"
• と to – perusmerkitys "ja" (-to isshoni "jonkun kanssa")
• から -kara – perusmerkitys "jostakin", vastaa suomen elatiivia ja ablatiivia.
• まで -made – perusmerkitys "johonkin", vrt. suomen "asti", "saakka".

Esimerkiksi バスで東京へ行く人 (Basu de Tōkyō e iku hito) = "Bussilla Tokioon menevä henkilö."

[muokkaa] Monikko

Japanin kielessä ei ole varsinaista monikkoa. Sanoista käytetään samoja muotoja riippumatta siitä, onko puheen kohteita yksi vai useampia.

Lukumääriä ilmoittaessa on käytettävä erityisiä laskusanoja, jotka liitetään lukusanaan seuraavasti: "kolme kurkkua" on kyuuri san-bon, kirjaimellisesti "kurkku kolme-(pitkulainen)", kun taas "kolme paperia" on kami san-mai = "paperi kolme-(litteä)". Käytettävä laskusana riippuu laskettavien kohteiden laadusta. Esimerkiksi Akira Kurosawan elokuva Seitsemän samuraita on Shichi-nin-no samurai (七人の侍) eli Seitsemän (ihmis)samuraita, mutta eläinsatu Seitsemän samuraita on Shichi-hiki-no samurai (七匹の侍) eli Seitsemän (pientä eläin)samuraita. Laskusanan ensimmäinen äänne ja joskus jopa vartalo riippuvat lukusanasta: esimerkiksi kaksi (ihmis)samuraita olisi futa-ri-no samurai ja kahdeksan (eläin)samuraita hap-piki-no samurai. Myös lukusanat voivat siis riippua laskettavista asioista, sillä japanissa käytetään sekä alkuperäisiä japanilaisia (ひと― (hito-), ふたー (futa-), みー (mi-), よー (yo-), いつー (itsu-)...) että kiinasta lainattuja lukusanoja (イチ (ichi), ニ (ni), サン (san), シ (shi), ゴ (go)...).

[muokkaa] Lukusanat

Numeraali	Kanji	Kiinalainen tapa	Japanilainen tapa
1	一	イチ (ichi)	ひと― (hito-)
2	二	ニ (ni)	ふたー (futa-)
3	三	サン (san)	みー (mi-)
4	四	シ (shi)	よー (yo-), よん (yon-)
5	五	ゴ (go)	いつー (itsu-)
6	六	ロク (roku)	むー (mu-)
7	七	シチ (shichi)	ななー (nana-)
8	八	ハチ (hachi)	やー (ya-)
9	九	キュウ (kyū), ク (ku)	ここのー (kokono-)
10	十	ジュウ (jū)	とお (tō)

[muokkaa] Muita laskusanoja:

-つ - -tsu (pyöreät tai epäsäännölliset esineet; käytetään alkuperäisten japanilaisten lukusanojen kanssa; lukusanasta riippuen myös -ttsu; kymmenen esinettä poikkeuksellisesti vain too)

-人 - -にん (-nin) (ihmiset)

-歳 - -さい (-sai) (ikävuodet)

-月 - -がつ (-gatsu) (kuukauden numero vuoden alusta)

-一か月 tai -一ヶ月 tai -一箇月 - -かげつ (-kagetsu) (kuukausien määrä ajanjaksossa)

-年 - -ねん (-nen) (vuosi)

-時 - -じ (-ji) (tunnit)

-分 - ふん (-fun) (minuutit; lukusanasta riippuen myös -ぶん -bun tai -ぷん -pun)

-台 - だい (-dai) (mekaaniset esineet, koneet, kulkuvälineet)

-本 - -ほん (-hon) (pitkulaiset esineet, kuten pullot, kynät, puut; lukusanasta riippuen myös -ぼん (-bon) tai -ぽん (-pon))

-回 - -かい (-kai) (kerrat)

-個 - -こ (-ko) (pienet (usein pyöreät) esineet)

-頭 - -とう (-tō) (suuret eläimet)

-匹 - ひき (-hiki) (pienet elämet; lukusanasta riippuen myös -ぴき (-piki) tai -びき (-hiki))

-羽 - -わ (-wa) (linnut ja jänikset)

-ヶ所 tai -箇所 - -かしょ (-kasho (paikat)

-杯 - -はい (-hai) (kupilliset, lasilliset, kulholliset, lusikalliset; lukusanasta riippuen myös -ばい (-bai) tai -ぱい (-pai)

-冊 - -さつ (-satsu) (sidotut esineet, kuten kirjat, vihot ym.)

-円 - -えん (-en) (jenit)

-日 – -か/-たち/-にち (-ka/-tachi/-nichi) (kuun päivät: alkuperäinen japanilainen lukusana muokattuna + -ka tai -tachi päiville 1-10 ja 20; kiinalainen lukusana + -nichi muille päiville, poikkeuksina 14. päivä juuyokka ja 24. päivä nijuuyokka).

Monikollisia ilmaisuja voidaan lisäksi tietyissä tapauksissa muodostaa muutamilla liitepartikkeleilla kuten -ra, -tachi ja -gata tai toistamalla sana kahteen kertaan. Toistossa sanan jälkimmäisen kerran aloittava konsonantti usein muuttuu soinnilliseksi. Esimerkkejä: watashi = minä, watashitachi = me, minun seurueeni; hito = ihminen, hitobito = ihmiset

[muokkaa] Kohteliaisuus

Japanin kielessä käytetään runsaasti ilmaisuja, jotka määrittelevät puhujan ja kuulijan välisiä "kunnioitus- ja kohteliaisuussuhteita". Niitä ilmaistaan muun muassa nimien ja henkilöä tarkoittavien substantiivien jälkiliitteillä, substantiivien etuliitteillä ja monilla verbimuodoilla.

Esimerkiksi isää tarkoittava sana otoosan sisältää kaksi kunnioitusta ilmaisevaa osaa, etuliitteen o- ja jälkiliitteen -san. Jälkiliite -san voidaan lisätä lähes aina henkilön nimeen tai titteliin häntä puhuteltaessa. Sitä voimakkaampia kunnioituksen ilmaisuja ovat esimerkiksi -sama (tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin mestari, herra tai rouva) ja -sensei (opettaja, tohtori, mestari). Tuttavalliset jälkiliitteet -kun (miehille) tai -chan (naisille) puolestaan kertovat, että kuulija on samalla tasolla tai alempana kuin puhuja.

Verbimuodoista esimerkiksi -desu-verbin ja -masu-muodon käyttö lisäävät ilmaisun kohteliaisuusastetta. Kun sanotaan, että ruoka oli hyvää, on kohteliaampaa sanoa oishikattadesu kuin pelkästään oishii. Kiitos taas on kohteliaampi, kun sanotaan arigatoo gozaimasu eikä pelkästään arigatoo.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• ウィキペディア. メインページ Japaninkielinen Wikipedia
• Kanjikaveri - sivuilla voit opiskella kirjoittamaan japanilaisia tavu- ja kanji-kirjoitusmerkkejä, tutustua japanin kieliopin perusteisiin sekä etsiä sanoja [suomi-japani-suomi -sanakirjasta]. Sivuston yhteydessä toimiin myös aktiivinen [keskustelufoorumi].
• Finip.net Avoin, käyttäjien muokattavissa oleva japanin kieleen keskittyvä portaali.
• Sakuracafe, kattava japanin kieltä ja kulttuuria käsittelevä sivusto ja keskustelualue
• Hanami Web, englanninkielinen Japani-aiheinen sivusto ja keskustelualue, jossa voi myös harjoitella japaninkielistä keskustelua japanilaisten kanssa (englanniksi)

Japanilaiset kielet

japani | okinawa