Snorri Sturluson
Wikipedia
Snorri Sturluson (Snorre Sturlason) (s. 1179, Hvamm, Islanti – k. 23. syyskuuta 1241, Skálholt, Islanti) oli Islannin kuuluisin historiankirjoittaja, runoilija ja poliitikko. Hän kuului aristokraattiseen perheeseen, Sturlungariin, jotka antoivat nimensä väkivaltaisuuksien ja levottomuuksien ajalle vuosina 1262 - 1264, jotka johtivat Islannin itsenäisyyden menettämiseen Norjan kuninkaalle. Snorri oli kahteen (vuosina 1215 - 1218 ja 1222 - 1231) otteeseen Islannin parlamentissa, Althingissä, tuomarina. Hän vieraili kaksi kertaa Norjassa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Perhe
Snorrilla oli kaksi vanhempaa veljeä: Þórður Sturluson (vanhempi) ja Sighvatur Sturluson. Hänen vanhempansa olivat Sturla Þórðarson (isä) ja Guðný Böðvarsdóttir (äiti).
[muokkaa] Kuolema
Norjassa vieraillessaan Snorri joutui tekemisiin kuningas Hákon Hákonarsonin politiikan sekä kuninkaan jaarlin Skúlin kanssa. Jaarli Skúli kapinoi kuningasta vastaan ja surmattiin 1240. Snorri joutui kuninkaan epäsuosioon ja hänet surmattiin omaan kellariinsa Skálholtissa.
[muokkaa] Teoksia
- Nuorempi Edda, skaldeille tarkoitettu runousopin ja mytologian käsikirja.
- Heimskringla, esitys Norjan kuninkaiden historiasta. Suomennettu nimellä Norjan kuningassaagat.
- Egilin saaga.
[muokkaa] Lähteet
- Snorri Sturluson: Edda, ISBN 0460876163
