Teutoburgin taistelu
Wikipedia
| Teutoburgin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Rooman germaanisotia | |||||||
 |
|||||||
|
|||||||
| Taistelijat | |||||||
| Rooman valtakunta | germaanit | ||||||
| Komentajat | |||||||
| Publius Quinctilius Varus | Arminius | ||||||
| Vahvuudet | |||||||
| 3 legioonaa | ? | ||||||
| Tappiot | |||||||
| n. 17 000 | ? | ||||||
Teutoburgin taistelu (tai Teutoburgin metsän taistelu) käytiin vuonna 9 jaa. Taistelussa Arminiuksen johtamat germaaniheimot tuhosivat Publius Quinctilius Varuksen johtaman roomalaisen armeijan, kolme kokonaista legioonaa (XVII, XVIII ja XIX).
Teutoburgin taistelu oli yksi Rooman sotavoimien pahimmista tappioista. Taistelu pysäytti roomalaisten valloitukset Germaniassa ja vakiinnutti Reinin aseman roomalaisten ja germaanien välisenä rajana.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tausta
Drusus ja Tiberius tekivät useita sotaretkiä Germaniaan, joiden menestystä juhlittiin Roomassa näkyvästi. He eivät kuitenkaan perustaneet syvemmälle Germaniaan pysyviä varuskuntia, vaan palasivat aina joukkoineen Reinin taakse. Tästä huolimatta Germanian katsottiin jo olevan lähes Rooman provinssi.
Augustus nimitti Publius Quinctilius Varuksen Germanian maaherraksi vuonna 7. Varus aloitti heti alueen voimakkaan roomalaistamisen. Hän sovelsi roomalaisia lakeja ja suhtautui muutenkin germaaneihin kuin alistettuun kansaan. Tämä raivostutti ylpeät germaanit, ja he ryhtyivät suunnittelemaan vastarintaa. Salassa valmistellun kapinan johtoon nousi nuori keruskiylimys Arminius, joka oli Rooman kansalainen ja tunsi roomalaisten taistelutavat, sillä hän oli palvellut Rooman armeijassa.
[muokkaa] Taistelu
Varus perusti kesäleirinsä Weser-joelle kesällä vuonna 9. Varuksen armeijaan kuului kolme legioonaa, kuusi kohorttia auxilia-joukkoja ja kolme ratsuväkieskadroonaa, yhteensä noin 18 000–24 000 miestä. Sotilaiden lisäksi leirissä oli myös tuhansia siviilejä, kaupustelijoita, naisia, lapsia ja orjia sekä eläimiä, jotka liikkuivat armeijan mukana.
Kesän jälkeen Varus päätti siirtää joukkonsa talvileiriin. Hän valitsi reitin, joka kulki Teutoburgin metsän läpi. Roomalaisten joukoissa palvellut Arminius tunsi luultavasti reitin entuudestaan. Germaanit päättivät järjestää lähistöllä kapinan, jotta roomalaiset saataisiin houkuteltua kukistamaan kapina ja samalla poikkeamaan reitiltään syvemmälle metsään, jossa heidät voitaisiin yllättää.
Varuksen saattue ei ollut kovin hyvin organisoitu, eivätkä roomalaiset olleet tottuneet liikkumaan tiheässä ja vaikeakulkuisessa maastossa. Pian he huomasivat joutuneensa keskelle synkkää metsää, josta ei ollut enää paluuta. Dio Cassiuksen mukaan marssin aikana puhkesi rajuilma, joka vaikeutti kulkua entisestään, ja saattue venyi useiden kilometrien pituiseksi hajanaiseksi jonoksi. Roomalaisten etenemistä seuranneet germaanit siirtyivät tällöin lähemmäs ja aloittivat hyökkäilyn.
Antiikin ajan kirjallisten lähteiden mukaan taistelu kesti yhteensä kolme päivää. Arkeologi Peter S. Wells tosin on kyseenalaistanut näiden kuvausten luotettavuuden ja arvellut varsinaisen taistelun kestäneen vain joitakin kymmeniä minuutteja. Yllätetyt roomalaiskohortit eivät kyenneet järjestäytymään totuttuihin taistelumuodostelmiinsa, eivätkä metsässä hajallaan olevat roomalaisten joukot pystyneet yhdistymään lujaksi rintamaksi. Varus haavoittui ja teki lopulta ilmeisesti itsemurhan. Germaanit tuhosivat koko roomalaisten saattueen, ja Arminius sai kertomusten mukaan haltuunsa kahden legioonan kotkat (aquila), kolmas sen sijaan hävisi kantajansa ruumiin mukana.
[muokkaa] Lopputulos
Teutoburgissa koetulla tappiolla oli suuri vaikutus Rooman laajentumispyrkimyksiin. Augustus ja hänen seuraajansa Tiberius tulivat varovaisemmiksi. Rein vakiintui Rooman ja germaanien väliseksi rajaksi, eivätkä roomalaiset enää pyrkineet ulottamaan vaikutustaan syvemmälle Germaniaan. Reinille ja Tonavalle rakennettiin linnoitettu rajalinja, limes.
Rooma pystyi kuitenkin jo vuonna 14 lähettämään Germanicuksen johtaman kuuden legioonan armeijan murskaamaan Arminiuksen kokoamaa germaaniheimojen liittoa. Roomalaiset saivat joitakin voittoja, mutta lopullista tavoitettaan he eivät saavuttaneet. Kesällä vuonna 15 Germanicus palasi Teutoburgin taistelupaikalle haudatakseen kuolleet asianmukaisesti. Germanicus jatkoi vielä vuonna 16 rangaistusretkiä Germaniaan. Sotaretkillään Germanicus onnistui saamaan takaisin kaksi Varuksen legioonien kotkaa. Saman vuoden lopussa Tiberius kuitenkin kutsui Germanicuksen takaisin Roomaan. [1]Sen jälkeen roomalaiset vetäytyivät takaisin Reinin taakse.
[muokkaa] Taistelupaikka
Taistelupaikan tarkka sijainti oli pitkään hämärän peitossa. 1980- ja 1990-luvulla suoritettujen arkeologisten kaivausten jälkeen pidetään kuitenkin käytännöllisesti katsoen varmana, että lopullinen taistelu käytiin Kalkriesessä, Osnabrückin pohjoispuolella.
[muokkaa] Lähteet
- Adrian Goldsworthy (2006): Rooman puolesta – Sotilaat, jotka loivat Rooman valtakunnan. Ajatus Kirjat. ISBN 951-20-6951-2.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Goldsworthy (2006) Rooman puolesta, s. 314
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Tony Clunn (1999): In Quest of the Lost Legions: The Varusschlacht. London: Arminius. ISBN 0954419006.
- Adrian Murdoch (2006): Rome's Greatest Defeat. Massacre in the Teutoburg Forest. Gloucestershire: Sutton. ISBN 0-7509-4015-8.
- Peter S. Wells (2004): Teutoburgerskogen. Slaget som stoppade Rom. Stockholm: Norstedt. ISBN 91-1-301284-3.
